Kertokaa miten mun pitäs jatkaa.. Mul todettu vakava masennus ekaa kertaa ensimmäisellä luokalla, sitten kahdeksannella. Nyt se on taas yltyny. Vittuunnun jokaisesta asiasta melkein enkä jaksa ees kavereit nähä. Poikaystävä (ollaa oltu yli 4kk yhes) on aika huolissaan kuulemma must ja yrittää saada mua lääkärille. En haluaisi itse lääkäriin mut en tiiä onko muuta vaihtoehtoo. Ainakaa hänen kanssaan en haluaisi. yksin mieluumin. mitä mun pitäs siel ees sanoo? "joo mul on vakava masennus, saanko pillereitä?" ? Kertokaa mahd. nopeesti vinkkei ja ohjeit miten jatkan? Olisin tosi tosi kiitollinen! Kiitos paljon jos jaksat tuhlata hetken aikaasi tähän.
~ Nightmare
~ Nightmare
Vastaukset 5
Vanhimmat
itseasiassa olet terve, vain sinä ja Jumala tiedätte mistä on kysymys...Vastaa Jeesukselle kyllä, hän hoitaa asiasi kuntoon Jumalan ja ihmisien kaa
Mee vaan käymään lekurissa, mitä se nyt haittaa. Ja jos siltä tuntuu, niin pahimpaan hätään voi aina ottaa lääkkeitäkin jos tarvii. Tilanteen mukaan. Usein käy niin, että ihmiset ei oo sairaudentuntosia, tilanteet pahenee ja se huono, eli masennus syvenee. Ois hyvä saada tilanteet kondikseen aiemmin ku myöhään.
Psykkallahan vaan kartoitetaan sun fiilikset ja sit toimet sen mukaan. Ihan turha pelätä sitä jubinaa.
Mieluummin sit myös "turvallinen" suhde psykkaan ja mtt:n kuin tyhjän päällä- ja yleensä hyvä jos nykyään edes pääsee mtt:n , ku siellä niin täyttä. Eli, käytä tilaisuutta hyväkses jos pääset siellä käymään. Ei ota jos ei annakaan, mut huonompi vaan päästää oma mielenterveys huonompaan kuntoon.
Niin,ihan turhaan moni miettii että mitä sanoa sitten lääkärissä..
Kuule,kyllä ne sanat sitten tulevat ja jos eivät tule,niin siitäkin jo lääkäri näkee että sulla on paha olo.
Eli,mene rauhassa,mene sellaisena kuin olet,mene itkuinesi ja pahoine oloinesi,mene jännittäen jos et sille mitään voi.Mene turvaten siihen että lääkäriin voi ja pitää todellakin mennä sen olotilan kanssa mikä sinulla oikeasti on.Älä missään nimessä jätä sen takia menemättä että et tiedä mitä lääkärille sanot.
Mulla on kans vakava masennus. Niin syvä että jouduin jo jäämään sairaslomalle koulusta ja töistä. Tilanne vaan pahenee mitä pidempään odottaa...
Minä hakeuduin nuorten ilmaiselle vastaan otolle Sihti-keskukseen. Itku tuli kun lopetin puhelun, nyt en ole enää yksin... Nyt olen ollut reilun vuoden hoidossa ja minulla on lääkitys jota nostetaan säännöllisesti. Keskustelut koulutetun mielentervyshoitajan kanssa on saanut minut puhumaan enemmän asioistani enkä sulkeude enää niin pahasti kuoreeni.
Pitkään jatkunut fyysinenkipu on vienyt lempiharrastukseni ja rajoittaa liikkumista. Syön vahvoja särkylääkkeitä ja niiden päälle vielä masennuslääkkeet. Välillä vajoan syvälle ja silloin käytän lääkkeitä väärin. Olen ollut sairaalassa sen takia.
Elän avoliitossa, oltu poikaystävän kanssa 3vuotta yhdessä(minä 23 ja hän 27w). Hän alkaa olla väsynyt tilanteeseen mikä minulla on, ja uhkaa erolla.
Kaikki on vielä kesken! En tunne olevani ehjä ihminen. Välillä saan raivokohtauksia, välillä itken hysteerisesti. On niin paha olla. Taas on sisälläni vihaa, enkä tiedä syytä.
Pahinta on että koirani kärsii minun pahasta olosta eniten. Puran sitä koiraani, mitä en olisi koskaan uskonut tekeväni. En voi pitää koiraa itselläni, vien sen vanhemmilleni.
Koin alkuun suurta häpeää tilanteestani. En ole vieläkään kertonut sairastavani masennusta edes parhaalle ystävälleni. Tilanteestani ei teidä kuin poikaystävä ja hoitava lääkäri. En ole uskaltanut kertoa miulle, pelkään leimautumista.
Hakeudu hoitoon, ennenkuin on liian vaikeaa. Ja ennen kuin teet itsellesi mitään.. Puhu poikaystävälle kun olet valmis siihen.
Tämä sairaus vie aikaa ja voimia.
Sinä itse vastaat elämästäsi, pidä itsestäsi huolta. Et ole yksin...
kaaduin enkä päässyt ylös,kun seinät lähestyivät toisiaan. kauhuissani odotin varmaa kuolemaa,mutta lattia petti altani ja jäin kitumaan.
apua en tiedä missä olen,enkä näe eteeni!