Aarno Laitisen kolumni Iltalehdessä 26.7.2003:
Suomi haluaa Euroopan unionin elintarvikeviraston. Pienenä kertauksena voisi muistuttaa, mitä kaikkea suomalaiset elintarvikeviranomaiset ovat saaneet aikaan. Elintarvikeviranomaisiin voi laskea myös maataloustuottajien etujärjestöt, sillä niillä on suuri sananvalta siihen, mitä me syömme ja juomme.
Joskus 1960-luvun puolivälin jälkeen suomalaiset elintarvikeviranomaiset julistivat perunan epäterveelliseksi. Se kuulemma lihottaa, aiheuttaa sokeritautia ja herra ties mitä. Vaikutuksille alttiit, ikuisella laihdutuskuurilla olevat nuoret naiset jättivät perunan pois ruoka-annoksistaan.
Seuraavaksi suomalaiset ruokaterapeutit ilmoittivat, että leipä on epäterveellistä. Trendien etujoukko luopui leivän syömisestä.
Tuohon aikaan moni laittoi lirauksen kermaa kahviin, mutta kun sekin julistettiin epäterveelliseksi, kerman käyttö loppui. Kovin kauan ei maitokaan saanut olla rauhassa, vaan se julistettiin epäterveellisten elintarvikkeiden joukkoon.
Maidon tilalle tuli joppi tai kurri, tuo rasvaton ja mauton korvikemaito, jonka meijerit aikoinaan palauttivat lypsytiloille vasikoiden juomaksi, sillä ihmisille se ei kelvannut.
Sitten elintarvikealan terveysfasistit iskivät silmänsä voihin ja sen epäterveellisyyteen. Maataloustuottajain keskusliitto tosin yritti vastaiskulla estää ainakin sen, ettei varuskuntien ruokapöydistä viedä voinappia, sillä se kuulemma turvaa suomalaisten sotilaiden ampumatarkkuuden. Sekään ei auttanut, sillä kevytlevitteet valtasivat sotaväenkin ruokapöydät.
Mutta terveysterapeutit eivät jättäneet meitä näin helpolla rauhaan. Seuraavaksi he iskivät haukansilmänsä suolaan ja sokeriin. Ruoka muuttui suolattomaksi ja mauttomaksi.
Kun leivonnaisiin ei saa enää käyttää maitoa, voita, sokeria ja suolaa, eivät ne miltään maistukaan.
Oman osansa suomalaiselle ruokakurjuudelle antoivat maataloustuottajat, jotka pystyivät vuosikymmeniä estämään elintarvikkeiden tuonnin Suomeen. Olimme varmaan maailmankaikkeuden ainoa maa, johon täytyi Italiasta salakuljettaa durumvehnää, sillä Suomessa joutui leipomiseen käyttämään rehuviljaa. Ennen itsenäistymistä melkein kaikki leipävilja tuli Suomeen ulkomailta.
MTK:n ja Valion valtakaudella kaupan juustohyllyssä oli edamin ja Koskenlaskijan lisäksi paria muuta juustoa.
Kala on säännöllisesti suomalaisten ruokaviranomaisten silmätikkuna. Milloin on hauessa liikaa elohopeaa tai silakassa liikaa dioksiinia. Kysyin kerran täyspäiseltä kalabiologian tohtorilta, kuinka paljon silakkaa pitää syödä, että dioksiinista on jotain haittaa. Kalabiologi sanoi, että jos raskaana oleva nainen, heikko vanhus tai vastasyntynyt lapsi syö jokaisena vuoden päivänä pari kiloa silakka, siitä voi olla haittaa.
Terveysviranomaiset ovat onnistuneet esimerkiksi merenkulun ja kalastuksen perinteisessä kaupungissa Kotkassa kieltämään tuoreen kalan myynnin torilla. Myönnän syyllistyneeni rikokseen, kun ostin pari pimeää lohta suoraan kotkalaisesta troolarista.
Niinä noin neljänäkymmenenä vuotena, miltä ajalta muistan suomalaisten terveysfasistien aktiivitoimintaa, on kasvanut kokonaan uusi ihmislaji. Jokainenhan tuntee tuon ihmistyypin, joka alkaa kiukutella ruokapöydässä, että hän ei syö sitä eikä tätä.
Työpaikkojen kanttiinien tiskillä jonot alkavat kasaantua heidän jälkeensä, kun nämä niuhottajat kuulustelevat annostelijoita, ettei ruoassa vain ole mitään sellaista, jonka heidän elintarviketerapeuttinsa ovat kieltäneet.
Ravintoloitsija valitti, että kamalin tilanne hänelle syntyy silloin, kun koulun päättyessä opettajat tulevat joukolla viettämään päättäjäisjuhlaa. Paristakymmenestä naisopettajasta korkeintaan kaksi on kaikkiruokaista; kaikki muut kärsivät laktoosi-intoleranssista, keliakiasta, ovat kala-allergikkoja, periaatteellisia lihan vastustajia tai muuten vain niuhottavat. Ravintoloitsijat ihmettelevät, ettei ulkomaalaisilla naisilla ole lähimainkaan kaikkia niitä ruokavammoja kuin suomalaisilla.
Kun katselee anorektisia koulutyttöjä, jotka eivät kävellessään jaksa nostaa jalkojaan, vaan laahaavat selkä kumarassa niitä pitkin katua, heidän haamumaisen kalpeita kasvojaan ja pelkkien salaattihappojen syömiä hampaitaan, herää epäilys, että he ovat tämän pikkumaisen ja suvaitsemattoman elintarvikekulttuurin ensimmäiset uhrit.
Pelkkä ajatuskin, että suomalaiset saisivat EU:n elintarvikeviraston, kauhistuttaa. Jos tähän ennakkoluulojen ja terveyshysterian kyllästämään ilmapiiriin tulisi eurooppalainen ruokavirasto julistamaan, mikä on terveellistä, voisimme jättää hyvästit kaikille nautinnoille ja herkuille.
Eikö se riitä, että suomalaiset ruokaterapeutit kiusaavat vain meitä vai pitääkö meidän kostaa omat kärsimyksemme vielä koko Euroopalle.
Joku viikko sitten nousi perätön kohu, että EU:ssa suunniteltiin grillaamisen ja savustamisen kieltämistä, kun siinä syntyy muka syöpää aiheuttavia PAH-yhdisteitä. Kukaan ei muistanut, että suomalaiset ruokaterapeutit ovat julistaneet jo vuosia sitten grillaamisen ja savustamisen pannaan. Jos suomalaisten käsissä olisi sellainen ase kuin Euroopan elintarvikevirasto, grillaaminen ja savustaminen olisi ajat sitten kielletty.
Luulisi että meillä on riittävästi kiusanhenkiä Suomessa ilman elintarvikevirastoakin. Onhan meillä Stakes, tuotevalvontakeskus, kuluttaja-asiamies, tasa-arvovaltuutettu, tietosuojavaltuutettu ja ulkoleikkitoimen tarkastajat, jotka ovat tänä kesänä selvittäneet lasten leikkipuistojen keinujen turvallisuutta. Jos Silvio Berlusconi suostuu ottamaan elintarvikeviraston, annetaan nämä kaupanpäällisiksi.
Suomi haluaa Euroopan unionin elintarvikeviraston. Pienenä kertauksena voisi muistuttaa, mitä kaikkea suomalaiset elintarvikeviranomaiset ovat saaneet aikaan. Elintarvikeviranomaisiin voi laskea myös maataloustuottajien etujärjestöt, sillä niillä on suuri sananvalta siihen, mitä me syömme ja juomme.
Joskus 1960-luvun puolivälin jälkeen suomalaiset elintarvikeviranomaiset julistivat perunan epäterveelliseksi. Se kuulemma lihottaa, aiheuttaa sokeritautia ja herra ties mitä. Vaikutuksille alttiit, ikuisella laihdutuskuurilla olevat nuoret naiset jättivät perunan pois ruoka-annoksistaan.
Seuraavaksi suomalaiset ruokaterapeutit ilmoittivat, että leipä on epäterveellistä. Trendien etujoukko luopui leivän syömisestä.
Tuohon aikaan moni laittoi lirauksen kermaa kahviin, mutta kun sekin julistettiin epäterveelliseksi, kerman käyttö loppui. Kovin kauan ei maitokaan saanut olla rauhassa, vaan se julistettiin epäterveellisten elintarvikkeiden joukkoon.
Maidon tilalle tuli joppi tai kurri, tuo rasvaton ja mauton korvikemaito, jonka meijerit aikoinaan palauttivat lypsytiloille vasikoiden juomaksi, sillä ihmisille se ei kelvannut.
Sitten elintarvikealan terveysfasistit iskivät silmänsä voihin ja sen epäterveellisyyteen. Maataloustuottajain keskusliitto tosin yritti vastaiskulla estää ainakin sen, ettei varuskuntien ruokapöydistä viedä voinappia, sillä se kuulemma turvaa suomalaisten sotilaiden ampumatarkkuuden. Sekään ei auttanut, sillä kevytlevitteet valtasivat sotaväenkin ruokapöydät.
Mutta terveysterapeutit eivät jättäneet meitä näin helpolla rauhaan. Seuraavaksi he iskivät haukansilmänsä suolaan ja sokeriin. Ruoka muuttui suolattomaksi ja mauttomaksi.
Kun leivonnaisiin ei saa enää käyttää maitoa, voita, sokeria ja suolaa, eivät ne miltään maistukaan.
Oman osansa suomalaiselle ruokakurjuudelle antoivat maataloustuottajat, jotka pystyivät vuosikymmeniä estämään elintarvikkeiden tuonnin Suomeen. Olimme varmaan maailmankaikkeuden ainoa maa, johon täytyi Italiasta salakuljettaa durumvehnää, sillä Suomessa joutui leipomiseen käyttämään rehuviljaa. Ennen itsenäistymistä melkein kaikki leipävilja tuli Suomeen ulkomailta.
MTK:n ja Valion valtakaudella kaupan juustohyllyssä oli edamin ja Koskenlaskijan lisäksi paria muuta juustoa.
Kala on säännöllisesti suomalaisten ruokaviranomaisten silmätikkuna. Milloin on hauessa liikaa elohopeaa tai silakassa liikaa dioksiinia. Kysyin kerran täyspäiseltä kalabiologian tohtorilta, kuinka paljon silakkaa pitää syödä, että dioksiinista on jotain haittaa. Kalabiologi sanoi, että jos raskaana oleva nainen, heikko vanhus tai vastasyntynyt lapsi syö jokaisena vuoden päivänä pari kiloa silakka, siitä voi olla haittaa.
Terveysviranomaiset ovat onnistuneet esimerkiksi merenkulun ja kalastuksen perinteisessä kaupungissa Kotkassa kieltämään tuoreen kalan myynnin torilla. Myönnän syyllistyneeni rikokseen, kun ostin pari pimeää lohta suoraan kotkalaisesta troolarista.
Niinä noin neljänäkymmenenä vuotena, miltä ajalta muistan suomalaisten terveysfasistien aktiivitoimintaa, on kasvanut kokonaan uusi ihmislaji. Jokainenhan tuntee tuon ihmistyypin, joka alkaa kiukutella ruokapöydässä, että hän ei syö sitä eikä tätä.
Työpaikkojen kanttiinien tiskillä jonot alkavat kasaantua heidän jälkeensä, kun nämä niuhottajat kuulustelevat annostelijoita, ettei ruoassa vain ole mitään sellaista, jonka heidän elintarviketerapeuttinsa ovat kieltäneet.
Ravintoloitsija valitti, että kamalin tilanne hänelle syntyy silloin, kun koulun päättyessä opettajat tulevat joukolla viettämään päättäjäisjuhlaa. Paristakymmenestä naisopettajasta korkeintaan kaksi on kaikkiruokaista; kaikki muut kärsivät laktoosi-intoleranssista, keliakiasta, ovat kala-allergikkoja, periaatteellisia lihan vastustajia tai muuten vain niuhottavat. Ravintoloitsijat ihmettelevät, ettei ulkomaalaisilla naisilla ole lähimainkaan kaikkia niitä ruokavammoja kuin suomalaisilla.
Kun katselee anorektisia koulutyttöjä, jotka eivät kävellessään jaksa nostaa jalkojaan, vaan laahaavat selkä kumarassa niitä pitkin katua, heidän haamumaisen kalpeita kasvojaan ja pelkkien salaattihappojen syömiä hampaitaan, herää epäilys, että he ovat tämän pikkumaisen ja suvaitsemattoman elintarvikekulttuurin ensimmäiset uhrit.
Pelkkä ajatuskin, että suomalaiset saisivat EU:n elintarvikeviraston, kauhistuttaa. Jos tähän ennakkoluulojen ja terveyshysterian kyllästämään ilmapiiriin tulisi eurooppalainen ruokavirasto julistamaan, mikä on terveellistä, voisimme jättää hyvästit kaikille nautinnoille ja herkuille.
Eikö se riitä, että suomalaiset ruokaterapeutit kiusaavat vain meitä vai pitääkö meidän kostaa omat kärsimyksemme vielä koko Euroopalle.
Joku viikko sitten nousi perätön kohu, että EU:ssa suunniteltiin grillaamisen ja savustamisen kieltämistä, kun siinä syntyy muka syöpää aiheuttavia PAH-yhdisteitä. Kukaan ei muistanut, että suomalaiset ruokaterapeutit ovat julistaneet jo vuosia sitten grillaamisen ja savustamisen pannaan. Jos suomalaisten käsissä olisi sellainen ase kuin Euroopan elintarvikevirasto, grillaaminen ja savustaminen olisi ajat sitten kielletty.
Luulisi että meillä on riittävästi kiusanhenkiä Suomessa ilman elintarvikevirastoakin. Onhan meillä Stakes, tuotevalvontakeskus, kuluttaja-asiamies, tasa-arvovaltuutettu, tietosuojavaltuutettu ja ulkoleikkitoimen tarkastajat, jotka ovat tänä kesänä selvittäneet lasten leikkipuistojen keinujen turvallisuutta. Jos Silvio Berlusconi suostuu ottamaan elintarvikeviraston, annetaan nämä kaupanpäällisiksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
muualla on pienempi työttömyys plus työttömillä pimeitä töitä.
kävin (en italiassa, jossa opiskelu on köyhille halpaa, asunnot melkein ilmaisia jne.) ronsunluutason yliopistoa jota kanssani kävi muutama työkkärin sinne laittama.
vertaa suomeen, työtön laitetaan kursseille joista ei ole mitään hyötyä eikä opiskella saa, jottei työtön varmasti koskaan saisi töitä.
Hyvin tuntuu italiaanot hoitavan ainakin valvonnan järjestämisen eri EU-maissa, etenkin Puolassa.