Aloitan purjehdusharrastuksen pienellä ja iäkkäällä perhepurkkarilla tällä kaudella. Koska sukuun tai tuttavapiiriin ei kuulu muita purjehtijoita haastan Suomi24 nettisurffaajat kertomaan omista virheistään vuosien varrelta.
Mitkä ovat tyypillisimmät virheet ja miten ne vältetään?
Mitkä ovat tyypillisimmät virheet ja miten ne vältetään?
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuulen puolelle... Vene kyllä eteni isopurjeen voimalla, mutta heikosti. Tajusin tunnissa virheen, varmaan rannalla joillakin oli hauskaa. Mutta, paha moka on, jos puomi lyö päähäsi.
Veneeseen ei hypätä, kuten vaimon veli teki. Sama vaimon veli sai sitten puomista iskun päähän tunnin kuluttua. No comments.
On kysyä täältä mitään. Ollaan kaikki haaveilijoita. Oispa HR, Najad, Swan.
Mutta osalla meistä h-vene tai korkeintaan Sunwind tai Fe 83.
Revi siitä sitten.
Haaveissa vainko oot mun....
M37 ja sanoisin,että pahin moka on jättää vaimosi huomiomatta. Hoida hommat "twise at home", siis veneessä ja hyvin menee. Pian alkaa kyselemään, koska taas mennään veneelle.
Löysäät skuutteja sen verran, että etuliikit rupeavat elämään. Sitten vähän kiristät ja ajetaan täysillä veneelläsi. Muista-vähän.
Pyrit pitämään seilit vedossa koko legin ajan.
Helppoa !
Mutta miksi viereinen vene kulkee kovempaa ?
Aloittelijan pahimmat mokat sattuvat satamissa. Ikävä kyllä juuri siellä, missä on eniten katselijoita.
Luettuani aloitusviestisi tuli heti mieleen kymmenittäin toisten tekemiä möhläyksiä. Omat ovat selektiivisesti unohtuneet niinkuin varmaan monilla muillakin.
Sitten muistui mieleeni ainakin yksi alkuvuosien tapaus. Olin lähdössä tuttavaperheen saaren laiturista; siinä vilkuteltiin ja huudeltiin terveisiä ja sen sellaista. Veneeni (Shipman 28) keula oli jo irti laiturista mutta en hosunut ankkuriköyden kanssa, koska tuuli oli aika kevyt. Tänä päivänäkään en tiedä, miten se tapahtui, mutta äkkiä huomasin ankkurikäyden olevan kölin ja peräsimen välissä, ja samalla tuuli alkoi hiukan painaa. Ei ollut mitään keinoa saada pudotetuksi ankkuriköyttä peräsimen alitse, ja koska olin yksin veneessä, en olisi pystynyt koukkaamaan köyttä puoshaalla toiselta puolelta, ennen kuin vene olisi ajelehtinut liian kauas. Konetta ei voinut käynnistää, koska köysi meni aivan potkurin vierestä. Tilanteesta selvittiin sillä, että tuttavani tuli soutuveneellä ja painoi köyden airolla peräsimen ali.
> Opetus: Satamaoperaatioissa, niin lähdössä kuin tulossakin, ei saa kiinnittää huomiotaan mihinkään muuhun kuin meneillään olevaan operaatioon.
Ankkuriköydestä tuli mieleen toinen, hiukan aikaisempi tapaus samalla veneellä, Ahvenanmaalla, luonnonsatamassa. Paikka oli lahden suorakulmainen sisänurkka, jossa veneet ovat kiinnittyineinä vastaavasti, toisilla keula itää, toisilla etelään.
Olimme sisimpänä veneenä keula itään, eteläsuunnassa kiinnittyneet veneet olivat enimmäkseen ruotsalaisia. Tulee vielä yksi svenski, joka yrittää sisänurkkaan maanmiestensä viereen; ajaa ankkuriköyteni yli niin että veneeni nytkähtää, mutta toteaa sitten, ettei pääse rantaan, ja lähtee peruuttamaan - se ei kuitenkaan onnistu, koska näin päin köli ei tule minun ankkuriköyteni yli. Svenskikippari huutaa:
- Löysää ankkuriköyttäsi, että pääsen sen yli!
Vastasin: - Ei paljon auta, tämä on kelluvaa köyttä.
Svenski otti tyypillisen opettavaisen äänensävyn: - Meillä Ruotsissa ei koskaan käytetä kelluvaa köyttä ankkuriköytenä!
Emäntäni joka oli minua ketterämpi ruotsinkielessä, huusi vastaan: - Meillä Suomessa ei koskaan ajeta toisten ankkuriköysien yli! Mikset mene takaisin sinne Ruotsiin!
> Opetus 1: Katso aina, missä toisten veneiden ankkuriköydet kulkevat, ja jätä vielä turvamarginaalia.
> Opetus 2: Svenski oli siinä oikeassa, että ankkuriköyden pitäisi olla uppoavaa laatua, mm. tällaisten tapausten varalta.
Nyt kaikki purjehtijamiehet nauratte mutta meille kävi just se mistä aina varotetaan. Oltiin likkaporukalla purjehtimassa ja reissu oli rantautumisia myöten mennyt tosi hyvin. Viikonloppureissun sunnutaina mentiin vielä Höglandiin saarelle peräankkurin kanssa.
Takaisinpäin lähtiessä pyysin gastiani hoitamaan ankkuriköyden ylös (on purjehtinut kyllä elämässään) kun itse hoidin koneen ohjauksen.
Niinhän siinä perhana kävi että gasti nosti köyden kyllä ylös mutta jätti sen roikkuumaan ja meni potkurin yli. Kone sammui, tuuli painoi päin kallioita ja urhea Irma veti snorkkelin päähän (oli lokakuu), hyppäs veteen kieputtaan sen köyden pois sieltä ja päästiin jatkaan matkaa.
Ole TARKKANA köysien kanssa aina tullessa ja lähtiessä satamasta!
Mitäs muuta sitten hauskoja kokemuksia.
Dalskärissä ankkuri petti. Rivissä oli 3 paattia ja jokasen ankkuri petti vuorollaan. Eli tarkastaa se ankkuri säännöllisin väliajoin että pitää (meidän Vega ajautui hissukseen kivelle).
Kaikenlaista on kyl sattunut, on kone hajonnut kesken matkan yms. mikä on niin tyypillistä vanhoissa veneissä. Kannattaa opetella siis purjehtimaan kunnolla ja harjotteleen rantautumista purjeilla:)
Ei muuta kun ihania antoisia tuulia toivotteleepi naispurjehtija:D
Siis töppöjä on tullut tehtyä paljon, tässä muutamia:
- 32 jalkaisella eka reissulla kolautin laituriin, kun eihän se moottori jarruttanut yhtään moottoriveneen jälkeen
- purjeet ylös eka kertaa pläkässä, pyörittiin paikallaan
- liian tiukalla purjeet, broachasi kun ei osannut löysätä edes ison skuuttia
- ankkuriliina saatiin potkuriin jo moottoriveneellä
- väärä laituripaikkavalinta, ei tullut omin voimin pois, piti hinata vastatuuleen takaperin ja samalla kolhittiin naapurin vene (ja oma)
- kumivene naruissa Suomenlahden ylityksellä, toinen köysi irtosi 2 metrin taka-aallokossa, ei ollut mukava sitoa uudelleen, kantsii tyhjentää kumppari ennen avomeriosuutta
- spinnun puomi väärällä puolella, kun ei löytynyt opettajaa spinnun käyttöön
- väärin arvioitu sääennusteen merkitys Riianlahdella ja sitten piti tulla myrskyssä pois sieltä
- purjeiden lasku kovassa kelissä Helsingissä yksin purjehtiessa Eckerön Viron laivan reitillä
- liian tiukka käännös viitan jälkeen, lähti kiviltä kyllä heijaamalla ja moottori täysillä kierroksilla
- viitta väärältä puolelta ja kölin paklaus ja maalaus seuraavana keväänä
- moottorin lämmönvaihtimen jäätymisvaurio ensimmäisenä talvena, kun ei osannut pumpata nesteitä sinne veden tilalle
- spinnun nostin poikki keskellä Suomenlahtea vanhassa mainingissa, aikamoinen trooli se on nostaa ylös vaikka mennään vain isolla eteenpäin - nostimet kannattaisi uusia kohtuullisen usein
- vahinkojiippejä pari kappaletta, onneksi ei pahoja
- väärin valittu luonnonsatama, tuulen käännyttyä ei meinannut päästä pois
Tässä siis joitain mieleentulleita, pienempiä on sattunut lukemattomia, joka kesä sitä näyttää jotain uutta oppivan ja yleensä yrityksen ja erehdyksen kautta. Dunckerin kirjat on tässä hyviä, se on tehnyt ne kaikki mokat ja vielä kiertänyt pallon ja seilannut paljon muutenkin. Niin että sekaan vain, kyllä siellä jotenkin pärjää, jos ei aja toisten päälle eikä jää laivojen alle.