te kaikki jotka pääsitte lukemaan psykaa

Lukionumeroilla ei ole mitään merkitystä. Ylioppilastodistuksen arvosanat painavat. Sen lisäksi tulee pääsykoe, josta kertyy osa pisteistä. Sitten psykan opiskelijoilla on muistaakseni vielä haastattelu, josta osa pisteistä. Liekö katsovat sitä, tuleeko joku psykkaa lukemaan vaan terapioidakseen itseään. Hm, ken tietää.

Tervetuloa vain, itse pääsin sisään parivuotta sitten ensimmäisellä kerralla, taisi sinne päästä 2-3 tuoretta ylioppilasta ja tänävuonna suoraan lukiosta taisi tulla 4-5. Toisaalta tiedossa on 4:n ja 5:n kerran yrittäjiäkin.

Keskiarvoilla ja numeroilla ei ole mitään väliä. Lukio psykologia on helppoa, ja käytännössä kaikilla sisäänpäässeillä on kiittettävä ja L-merkkinen yo-lappu.

Ratkaisevinta on, mitä itse haluat ja mihin pyrit. Sinulla on huono tuuri, sillä seuraavanvuoden valintakokeesta ei ole vielä tietoa. Tänä vuonna se todennäköisesti on se "perinteinen", eli monivalinta ryhmätilannetehtävä haastattelu. Valintakokeista käydään kovaa vääntöä koska yliopistot haluaisivat yhtenäistää niitä, mutta tällä hetkellä käytössä on kolme toisistaan melkoisesti poikkeavaa systeemiä eikä tulevaisuudesta kukaan osaa sanoa yhtään mitään. Toi haastatteluosa on se, jossa lopulta lyödään naula arkkuun ja todetaan opiskelijakandidaatin talentti, sieltä on käännytetty monenkin L:n suorittajia pois kun eivät vain ole alalle sopineet.

Opiskelu etenkin alkuvuosina on aika nihkeää, sillä ensin edessä lukuisat tylsät perusopinto-kurssit. Normaalisti koealueet ovat laajuudeltaan 400-1500 sivua, eli samanverran kuin luet lukiossa yhteensä ja päälle tietysti luentomateriaalit. Toisaalta ne opetellaankin eri tavalla. Lukemistekniikkaa on aika vaikea kuvailla, mutta varsin pian yliopistossa oppii miten kirjoista luetaan ne oikeasti tärkeät asiat. Kannattaa huomata, että ylipistossa käytetään _äärimmäisen_ harvoin muita, kuin englanninkielisiä kirjoja (psykologiassa siis), mutta siitäkin selviää, kunhan vain ensin siihen tottuu.

Jos haluat kosketusta siihen mikä meininki on, niin kannattaa kirjastosta roudata Mieli ja Aivot-teos, jota Turussa käytetään toistaiseksi pääsykoekirjana. Siitä saa hyvän käsityksen siitä mikä psykologian tila on tällä vuosituhannella.

Sulla on vielä hyvää aikaa pohtia uravalintojasi. Keskiarvo ja numerot eivät takaa mitään. Voit olla kuitenkin varma, että pysyt kyllä oppimaan kaiken mitä sisäänpääsyyn vaaditaan, mutta kuten todettu, sekään ei välttämättä riitä. Nöyrä asenne, vilpitön kiinnostus, harrasteneisuus ja kyky hahmottaa asiat kokonaisuuksina, ovat ne avaintekijät joilla pääsee sisään.

Ja sitten sellainen vinkki, että matematiikkaa kannattaa alkaa tankkaamaan tosissaan. Tilastomatematiikka on kiinteä ja erottamaton osa psykologiaa, ja sen kursseista pääsee väkisin nauttimaan, mikäli PsM-paikan itselleen lunastaa. Moni kavahtaa sitä, mutta normaalilla älynlahjoilla varustetulle henkilölle ei ole temppu eikä mikään hallita pääsykokeisssa kysyttyjä asioita; lyhyellä matematiikalla homma saattaa olla hankalampaa, mutta pitkä matematiikka lukiossa antaa kyllä aika hyvän pohjan osata ne jutut.

Eli eipä muuta kuin katse ylöspäin ja pilkesilmäkulmaan. Perinteisesti psyka on sellainen aine, jota alkaa ymmärtämään vasta vähän myöhemmin, kuin 19-vuotiaana. Mutta toisaalta tuolla on tullut sellaisia nuorempiakin vastaan, joiden ymmärrystaso on ollut jotain käsittämätöntä, ehkä sinäkin voisit olla yksi heistä.