Kyynelittä

kyllähän rakkaus paljon parantaa ja anteeksi an-
taa. Jonkinlaista tunteiden kaaosta tässäkin ru-
nossani on, se todettakoon.

Höh, kuinka niin " meni metsään "
Ei yksikään palaute ole metsään meno, eikä yksi-
kään mielipide ole toista huonompi.

Kiitän sanoistasi 64:n.

ei tässä nyt NIIN vakavista asioista ole kyse.

Meinasi tulla mahdottoman tumma tästäkin, ja yri-
tin tuonne loppuun sitten saada jonkinlaista ke-
vennystä. Miten lienen onnistunut, sitä en
tiedä.

Älä anna sydämesi särkyä, minä tarvitsen Sinut
sen kanssa !

Kiitos.

sen toin, kun ajattelin sen taas kerran järkyttä-
vän lukijoita tummuudella.

Miellyttävää lukea palautettasi. Siitä kuinka ru-
noani ylistät, siitä minä haltioidun.

Kiittäen Padme.

tämä vastarunosi on kuin oman runosi jatkumoa.

vain Sinä olet kuuleva minut
ja vievä vaaroista turvaan
korvani hamuavat kuiskauksiasi
ja vartaloni
se on lukeva jokaisen sopukkasi

sylissäsi
***

Nuin se syntyi Sinun siivittämänäsi :)

Kiitos Kaaru.
Ja ei kun aamutoimiin - hop, hop.

tuli sateen jälkeen aurinko.

Kiitos sanoistasi Margitta.

sometimes.

Peace, Love and thanks !

sapelit satuttavat arkoja silmiä ja kirskunta
korvia - sivuseikasta :D

Lämmin kiitokseni sanoistasi.

onpas täällä harvinainen vierailija käynyt. Muka-
vaa että olet jättänyt pitkästä aikaa käyntikort-
tisi.

Helkkarin huono homma, jos runoni antoi vaikutel-
man " yrittämisestä " Gauhiast olen kyllä siihen
panostanut, vaikka se nyt ei tokikaan täydellinen
ole - ei suinkaan.

Mutta rakkausruno - siksi sen kyllä itsekkin
nimittäisin, jonkinlaista tuskaa ja toisaalta
kaipausta johonkin/jonnekkin.

Mahdottoman suuri kiitos, että olet uhrannut het-
kisen aikaasi runoni äärellä.

Miten kummassa Sinä saatkin minut sanoillasi aina
niin liikuttuneeksi - en ymmärrä.
Kipeyttä runossani varmasti on, aitoa sellaista
se on. Mutta upeudesta en tiedä, mietin muutenkin
melkoisen tovin sen tuomista. Ehkäpä juuri sen
kipeyden vuoksi ja siksi, että viime aikaiset ru-
noni ovat tahtoneet vaan väkisinkin lipsua
samalle alueelle. Edellinen oli ehkä hiukan
levollisempi, niin ainakin luulisin.

Tyttöseni, Sinulla oli sanoja ja paljon.
Kiitos niistä, siitä että olet oma itsesi siinä
ja nyt ! Kosketat sanoillasi minua aina.

Kiva kuulla Tomppa, että Sinä olet löytänyt
runostani kauneutta. Tuolla edellä se oli kipeä
ja upea - taitaa olla taas kohta kaikki mahdolli-
set adjektiivit käytetty mitä voi, huh.

Rukous, todellakin. Sinä sen sanoit, varmaan sii-
nä oli rukouksen kaltaista toivettakin.
Ihanaa lukea palautettasi, kuin kaikkien. Todeta
aina uudelleen ja uudelleen se, kuinka eri tavoin
kukin runon kokee.

" rakkauden kaipuusta "
Olet lähempänä totuutta kuin uskotkaan Tomtom.

Kiitos.

Miten kauniin runon kirjoititkaan omaani myötäil-
len, mutta niin paljon herkempi kuin minun.
Minä otan sen talteen, ehdottomasti.

Kiitos, enemmän kuin kiitos Sinulle. Olet taido-
kas kirjoittamaan vastarunoja, tietysti myös
ihka omia aloituksiasikin.

Enpä tiedä, miten runoja kuuluu kirjoittaa. Ja
onko siihen edes mitään kaavaa. Se tulee aina mi-
kä on tullakseen, jälki jää.

Lempeää iltaa Sinulle vaikkapa kynttilöiden tuik-
keessa.