Tunnustusta
10.3.2008
--------------------------------------------------------------------------------
Tasavallan presidentti Tarja Halonen päätti perjantaina hallituksen esityksestä tunnustaa Kosovon itsenäisyyden. Niin oli oikein ja niin oli kohtuus, sillä kansainvälinen yhteisö on jo pitkään valmistautunut itsenäisen Kosovon syntymään, jonka kätilöinä keskeisesti ovat toimineet suomalaiset.
Serbia olisi ollut valmis entisen maakuntansa rajoitettuun itsehallintoon, mutta siihen albaanienemmistöinen Kosovo ei tyytynyt. Kosovolle kelpasi vain itsenäisyys, kun Serbian hallitus ja Kosovon albaanien hallinto vuonna 2006 aloittivat YK:n johdolla neuvottelut maakunnan "lopullisesta asemasta".
YK:n pääneuvottelijana toiminut presidentti Martti Ahtisaari esitteli vuosi sitten huhtikuussa suunnitelmansa, jonka mukaan Kosovo olisi saanut valvotun itsenäisyyden ja oikeuden hankkia omat kansalliset symbolit. Neuvottelut Ahtisaaren esityksestä ajautuivat umpikujaan viime joulukuussa ja Kosovo julistautui itsenäiseksi Serbiasta helmikuun 17. päivä.
Ahtisaari toimi Kosovo-neuvotteluissa YK:n mandaatilla ja hänellä oli – Serbiaa ja Venäjää lukuun ottamatta – laaja kansainvälinen tuki ehdotukselleen. Niinpä kansainvälinen yhteisö odottikin Kosovon "lopulliseksi ratkaisuksi" vähintäänkin Ahtisaaren ehdottamaa valvottua itsenäisyyttä. Kun Serbia torjui Ahtisaaren ehdotuksen, olikin liki itsestäänselvyys, että useat valtiot hyvin pikaisella aikataululla reagoivat Kosovon yksipuoliseen itsenäisyysjulistukseen ja tunnustivat uuden valtion.
Suomessa käytiin keskustelua siitä, olisiko tunnustamisen pitänyt tapahtua jo samalla viikolla, kun Kosovo itsenäistyi. Tunnustamisen siirtämisessä viikolla presidentin ulkomaanmatkan vuoksi nähtiin joillakin tahoilla poliittista peliä, jopa kytkentää Venäjän ennakolta selvään vaalitulokseen tai muiden valtioiden reaktioiden odottelua.
Niin tai näin, mutta olennaisempaa kuin se, olisiko tunnustamisen pitänyt tapahtua viikolla 9 vai vasta viikolla 10, oli se, että Suomi sittenkin suhteellisen pikaisesti tunnusti Kosovon ja liittyi näin useiden muiden YK-maiden yhteisrintamaan.
Toisenlainen ratkaisu olisikin näyttänyt perin kummalliselta ja asettanut Suomen varsin outoon valoon. Kosovon asemaan tavalla tai toisella näet ovat Ahtisaaren ohella vaikuttaneet myös lukuisat muut suomalaiset, niin ikään kansainvälisellä mandaatilla.
Entinen puolustusministeri Elisabeth Rehn (r.) puuttui näkyvästi olosuhteisiin Kosovossa toimiessaan YK:n ihmisoikeusraportoijana entisen Jugoslavian alueella. Valtioneuvos Harri Holkeri (kok.) puolestaan toimi elokuusta 2003 YK:n siviilihallinnon UNMIK:n päällikkönä Kosovossa seuraavan vuoden kevääseen saakka, jolloin hän joutui eroamaan tehtävästä terveydellisten syiden vuoksi.
EU on mukana Kosovon hallinnoinnin tukemisessa noin 2 000 hengen poliisi- ja lainvalvontaoperaatiolla. Tätäkin olennaisempi EU:n rooli Kosovossa on sitä kautta, että itsenäistyneen maakunnan entinen isäntä Serbia mielii unionin jäseneksi. Asiaa paimentaa laajentumisesta vastaava suomalaiskomissaari Olli Rehn (kesk.), joka omalta osaltaan on pyrkinyt liennyttämään osapuolten välejä Serbian matkalla kohti jäsenyysneuvotteluja.
Vuosina 1999-2005 YK:n ympäristöjärjestö UNEP:n tutkimusryhmiä sota- ja konfliktialueilla, muun muassa Kosovossa, Serbiassa ja Montenegrossa johti vihreiden entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Pekka Haavisto. Vaikka Haavisto ei suoranaisesti Kosovon itsenäistymisprosessin kanssa tekemisissä ollutkaan, hän kuitenkin on yksi esimerkki vahvasta suomalaispanoksesta entisen Jugoslavian alueella, myös Kosovossa.
Kuten tunnettua on, moni YK:n jäsenvaltio jättää Kosovon aseman edelleen auki omien vähemmistöongelmiensa vuoksi. Vaikka Kosovon itsenäisyys ei Olli Rehninkään mielestä ole ennakkotapaus, johon muut itsenäisyyttä havittelevat alueet voisivat vedota, Suomen linjan yhdeksi perusteluksi sopii hyvin Rehnin Suomi-Kosovo -rinnastus: - Jos suomalaisille olisi 1920-luvun lopulla tultu sanomaan, että teidän pitää palata osaksi Neuvosto-Venäjää, puhuja olisi naurettu ulos keskustelusta.
10.3.2008
--------------------------------------------------------------------------------
Tasavallan presidentti Tarja Halonen päätti perjantaina hallituksen esityksestä tunnustaa Kosovon itsenäisyyden. Niin oli oikein ja niin oli kohtuus, sillä kansainvälinen yhteisö on jo pitkään valmistautunut itsenäisen Kosovon syntymään, jonka kätilöinä keskeisesti ovat toimineet suomalaiset.
Serbia olisi ollut valmis entisen maakuntansa rajoitettuun itsehallintoon, mutta siihen albaanienemmistöinen Kosovo ei tyytynyt. Kosovolle kelpasi vain itsenäisyys, kun Serbian hallitus ja Kosovon albaanien hallinto vuonna 2006 aloittivat YK:n johdolla neuvottelut maakunnan "lopullisesta asemasta".
YK:n pääneuvottelijana toiminut presidentti Martti Ahtisaari esitteli vuosi sitten huhtikuussa suunnitelmansa, jonka mukaan Kosovo olisi saanut valvotun itsenäisyyden ja oikeuden hankkia omat kansalliset symbolit. Neuvottelut Ahtisaaren esityksestä ajautuivat umpikujaan viime joulukuussa ja Kosovo julistautui itsenäiseksi Serbiasta helmikuun 17. päivä.
Ahtisaari toimi Kosovo-neuvotteluissa YK:n mandaatilla ja hänellä oli – Serbiaa ja Venäjää lukuun ottamatta – laaja kansainvälinen tuki ehdotukselleen. Niinpä kansainvälinen yhteisö odottikin Kosovon "lopulliseksi ratkaisuksi" vähintäänkin Ahtisaaren ehdottamaa valvottua itsenäisyyttä. Kun Serbia torjui Ahtisaaren ehdotuksen, olikin liki itsestäänselvyys, että useat valtiot hyvin pikaisella aikataululla reagoivat Kosovon yksipuoliseen itsenäisyysjulistukseen ja tunnustivat uuden valtion.
Suomessa käytiin keskustelua siitä, olisiko tunnustamisen pitänyt tapahtua jo samalla viikolla, kun Kosovo itsenäistyi. Tunnustamisen siirtämisessä viikolla presidentin ulkomaanmatkan vuoksi nähtiin joillakin tahoilla poliittista peliä, jopa kytkentää Venäjän ennakolta selvään vaalitulokseen tai muiden valtioiden reaktioiden odottelua.
Niin tai näin, mutta olennaisempaa kuin se, olisiko tunnustamisen pitänyt tapahtua viikolla 9 vai vasta viikolla 10, oli se, että Suomi sittenkin suhteellisen pikaisesti tunnusti Kosovon ja liittyi näin useiden muiden YK-maiden yhteisrintamaan.
Toisenlainen ratkaisu olisikin näyttänyt perin kummalliselta ja asettanut Suomen varsin outoon valoon. Kosovon asemaan tavalla tai toisella näet ovat Ahtisaaren ohella vaikuttaneet myös lukuisat muut suomalaiset, niin ikään kansainvälisellä mandaatilla.
Entinen puolustusministeri Elisabeth Rehn (r.) puuttui näkyvästi olosuhteisiin Kosovossa toimiessaan YK:n ihmisoikeusraportoijana entisen Jugoslavian alueella. Valtioneuvos Harri Holkeri (kok.) puolestaan toimi elokuusta 2003 YK:n siviilihallinnon UNMIK:n päällikkönä Kosovossa seuraavan vuoden kevääseen saakka, jolloin hän joutui eroamaan tehtävästä terveydellisten syiden vuoksi.
EU on mukana Kosovon hallinnoinnin tukemisessa noin 2 000 hengen poliisi- ja lainvalvontaoperaatiolla. Tätäkin olennaisempi EU:n rooli Kosovossa on sitä kautta, että itsenäistyneen maakunnan entinen isäntä Serbia mielii unionin jäseneksi. Asiaa paimentaa laajentumisesta vastaava suomalaiskomissaari Olli Rehn (kesk.), joka omalta osaltaan on pyrkinyt liennyttämään osapuolten välejä Serbian matkalla kohti jäsenyysneuvotteluja.
Vuosina 1999-2005 YK:n ympäristöjärjestö UNEP:n tutkimusryhmiä sota- ja konfliktialueilla, muun muassa Kosovossa, Serbiassa ja Montenegrossa johti vihreiden entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Pekka Haavisto. Vaikka Haavisto ei suoranaisesti Kosovon itsenäistymisprosessin kanssa tekemisissä ollutkaan, hän kuitenkin on yksi esimerkki vahvasta suomalaispanoksesta entisen Jugoslavian alueella, myös Kosovossa.
Kuten tunnettua on, moni YK:n jäsenvaltio jättää Kosovon aseman edelleen auki omien vähemmistöongelmiensa vuoksi. Vaikka Kosovon itsenäisyys ei Olli Rehninkään mielestä ole ennakkotapaus, johon muut itsenäisyyttä havittelevat alueet voisivat vedota, Suomen linjan yhdeksi perusteluksi sopii hyvin Rehnin Suomi-Kosovo -rinnastus: - Jos suomalaisille olisi 1920-luvun lopulla tultu sanomaan, että teidän pitää palata osaksi Neuvosto-Venäjää, puhuja olisi naurettu ulos keskustelusta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.