PAHA esiintymisjännitys

saanut paniikkikohtauksen. Tässä laukaisevana tekijänä on ollut jännitystä eniten aiheuttava tekijä eli esiintyminen. Sinänsä ihan luonnollinen reaktio. On tapahtunut aikoinaan myös itselle, nuorena siis ja pelkästään julkisella paikalla olemisesta!!
Kun kerran on kohtauksen saanut, sitä helposti rupeaa odottamaan tapahtuvan uudestaan ja tuntee taas helposti sen saavansa..
Paniikkikohtaukset liittyvät monesti nuoruuteen ja aikuiseksi kasvamiseen, kuten itsellä. Monesti se ensimmäinen on pahin, minkä jälkeen et suurestakaan pelosta huolimatta tule ikinä saamaan yhtä pahaa, koska tiedät jo kuinka vmäinen se on ja ikäänkuin järkeilet sen pois.
Esiintymisjännitys ei tod.näköisesti häviä koskaan, koska se on luonnollista. Siihen liittyvä kropan ylikierroksilla käyminen pysyy kurissa propralilla, joka ei siis ole psyykelääke, vaikka jännitykseen sitä hakisitkin.
Paniikit tulee kyllä iän myötä häviämään, kun rupeaa tajuamaan mistä tässä elämässä on lopulta kyse. Vanhempana sitä voi naureskella niille oudoille kohtauksille, usko pois ;)

Mulla on käytössä Propral ja esiintymistilanteissa se on kyllä auttanut selvästi, vie kaiken tärinän pois ja äänikään ei värise niin paljoo. Silti se esiintyminen on vielä vaikeeta kuitenkin, mut tosiaan kun toi Propral jonkun verran auttaa niin ehkä se jännitys ajan myötä sit saattaa helpottaa jos tulis enemmän onnistumisen kokemuksia.

Ja kyllä tota Propralia käsittääkseni ihan helposti saa, ite sain ensin koulun terkkarilta muutaman näytteeksi et voin kokeilla jos ne auttaa, sen jälkeen sain ajan lääkärille joka kirjotti reseptin.

Eli oman kokemukseni perusteella voin suositella Propralia, mun mielestä sun kannattaa ainakin kokeilla!:)

Esiintymistilanteissa jännittäminen on yleistä. Helposti sen huomaat, jos tarkalla silmällä seuraat kavereitasi. Toisaalta, kukaan luokassa ei seuraa sinua niin tarkasti kuin itse uskot. Sinä itse olet pahin vastustajasi.

En suosittele lääkkeiden käyttämistä. Ovat sama asia kuin "suojapöhnä". Ne eivät ole kestävä ratkaisu vaan orjuuttavat sinut ja kohta huomaat käyttäväsi niitä jopa kaupassa käymiseen. Pahimmillaan saavat sinut oikeasti sekavaksi.

Itse olen kärsinyt/kärsin samasta ongelmasta, mutta nykyään toimin jopa opettajana. Oikotietä onneen ei ole. Homma täytyy aloittaa pohjalta ja kehittyä hiljalleen. Lopulta saatat jopa huomata nauttivasi siitä kammottavasta jännityksen tunteesta. Eli mene tuulta päin. Kun seuraavan kerran astut luokan eteen, niin aivan varmasti sinua jännittää yhtä paljon kuin aikaisemminkin. Se ei häviä. Tällä kertaa kuitenkin ota aikaa itsellesi ja anna fyysisten oireiden tulla ihan rauhassa. Niiden kanssa oppii olemaan ja ne laimenevat. Mitä pidempi esitelmä sinulla on pidettävänä sen helpompaa tämä on, koska sinulla on aikaa tulla sinuiksi tilanteen kanssa.

Muutama kikka mitä voit koittaa:

- ota oppitunneilla jo ennen esitelmää aktiivinen rooli. Kysele ja pyydä puheenvuoroa. Näin hiljalleen opit omaan ääneesi luokassa.

- ennen esitelmän aloittamista puhu itsesi lämpimäksi. Kerro vaikka jostain hauskasta tapahtumasta joka sinulle sattui. Tai näytä jokin video ja seiso sen aikana luokan edessä.

- älä ainakaan alkuun katso yleisöä silmiin vaan hieman takimmaisten oppilaiden päiden yli. Kukaan ei huomaa eroa.

- Keskity asiaasi ihan oikeasti, älä itsesi kuunteluun. Kyllä ne oireet sieltä tulevat vaikket niitä aktiivisesti ajatuksillasi auttaisi.

- Osaa asiasi mistä puhut. Hanki mahdollisimman paljon aiheestasi tietoa. Jos jokin asia on epäselvää ennen kuin menet pitämään esitelmää, niin ei se ainakaan esitelmän aikana valkene.

- Älä ole ankara itsellesi, vaan anna sinulle oikeus jännittää. Tunnustamalla ja hyväksymällä jännityksen ja oireet, voit alkaa oppimaan esiintymistä sen kanssa. Jos sinä hyväksyt jännittämisesi etkä häpeä tuoda sitä esiin, niin se on muillekin ok.

- Älä karta esiintymistilanteita vaan hakeudu niihin, vaikka se aluksi tuntuisi pahalta. Huomaat, että vapaaehtoisena esiintyjänä on helpompi olla kuin pakotettuna.

Jos opettajasi on tehtäviensä tasalla, niin hän varmasti osaa suhtautua kertoessasi jännittämisesta. Parhammillaan hän osaa tukea sinua esiintymistilanteessa. Pahimmillaan antaa sinulle luvan olla esiintymättä. Pakeneminen ei ole ratkaisu tähän.

on tullut paljon hyviä neuvoja ongelmasi ratkaisuksi. Kannattaa harkita ja kokeilla niitäkin.

Jos kysymys on paniikkikohtauksesta, ei noista neuvoista ole apua. Suosittelen lääkitystä.

Yksi vaihtoehto on, että sanot suoraan ennen aloittamista, että minä olen hirveä jännittäjä, mutta yritän viedä tämän loppuun kunnialla.

Se on takuuvarma keino. Kun olet sen suustasi kakaissut ulos, olo helpottuu heti. Koulukaverisi ovat sentään jo lukiolaisia, eivätkä mitään pikkukakaroita, joten en usko että myöhemmin sinua kiusaavat.

Kaikilla meillä on heikkoutemme, ja kun me sen tiedostamme ja tunnustamme, olemme jo astetta vahvempia.

Kannattaa kokeilla luontaistuotekaupoissa myytävää "rescue remedy"-nimistä kukkatippasekoitusta, se on hyvä äkillisiin paniikkikohtauksiin ja pelko- ja ahdistustiloihin. Siinä on 5 eri kukkatippaa, esim. cherry plum-uutetta, joka auttaa kun pelkää menettävänsä hallinnan ja kontrollin, ja tekevänsä jotain kamalaa tai pelkää tulevansa hulluksi ja rock rose-uutetta, joka auttaa paniikinomaisiin koviin pelkoihin. Ehkä tuosta rescue remedystä vois apua olla. Kuulemma spice girlsitkin käyttivät näitä tippoja esiintymiskammon hälventämiseen....:)

Hei!
Itselläni on ollut samanlainen ns. kohtaus esiintyessä luokan edessä. Sydän hakkasi tuhatta, kädet tärisi, kyyneleet tuli silmiin ( en itkenyt)enkä nähnyt paperilla olevaa tekstiäkään.
Esitelmästä ei tullut mitään. Sain avun Propralista.
En ole enää joutunut käyttämään kyseistä lääkettä, mutta suosittelen sitä.

Kappas, mulla on ihan samoihin aikoihin(huhtikuun lopulla) myös esitelmän pito, joka tuntuu suorastaan epäinhimilliseltä. Propralit on valmiina, hain yksityiseltä lääkäriltä. Olen tähän mennessä huomannut että ne oikeasti auttavat pienissäkin "esiintymistilanteissa". JÄnnittää suurinpiirtein yhtä paljon mutta jotenkin sitä pysyy vaan "viileämpänä". Sitten kun alkaa puhumaan niin ihme tapahtuu, puhe tulee kuin itsestään, tosin olo saattaa olla tukala, mutta minkäänlaista tärinää, äänen käheyttä yms ei ole havaittavissa. Puhuminen ei katkea ensimmäisen lauseen jälkeen vaan sitä jotenkin vaan pystyy jatkamaan. Hae ihmeessä propralit. Loppujen lopuksi sun esitelmä ei ole edes kärpäsenpaskan kokoinen asia tässä maailmankaikkeudessa. Mietis nyt, yks 10-15 minuuttia. Lisäksi esiintymisestä, jos sitä harjoittelee usein, saattaa alkaa jopa pitää, jotkut suorastaan rakastavat esiintymistä!

Sitten ohjeeksi: älä juo kahvia, alkoholia äläkä polta tupakkaa ainakaan muutamaan päivään ennen esitelmää. Ne pahentaa jännittävää oloa. voisit myös yrittää puhua esim opettajasi kanssa, samoin vaikka parhaiden luokkakavereiden. Jätkälle se saattaa olla hankalampaa kun tytölle, mutta se yleensä auttaa.

Jos voitat itsesi tässä asiassa, sitä et tule katumaan. Sama urakka mullakin edessä. Tsemppiä! kirjoita vaikka tähän viestiketjuun vielä tuntemuksistasi jos haluat

jokuukoj:
Ymmärrän tilanteesi, sitä toivoo melkein, että joku vihdoin tajuaisi miten kamalaa esiintyminen on ja kirjoittaisi vapautuksen esiintymisistä koko loppu elämäksi, voi kun se onnistuisikin ;). No, tuosta tiestä esiintymiseen tottumiseen ja mahdollisuuksista ja vinkeistä onkin jo kerrottu.

Haluaisin vain sanoa, että suosittelen lämpimästi propralia, minulta jäisi yliopisto-opinnot tähän paikkaan jos joutuisin luopumaan niistä. Niiden avulla olen saanut muutamia hyviä esiintymiskokemuksia (minä tein sen!-fiilis) ja kun ajallaan siltä tuntuu niin jätän ne pois.

Älä käytä niitä huvikseen (tuskin fiksu ihminen käyttääkään) niin et joudu "kohta turvautumaan niihin kauppareissullakin" vaan ne ovat kertakaikkiaan sinun tukenasi esiintymistilanteissa (ja aluksi nyt tässä ekassa tilanteessa,sittenhän näet jatkatko niiden kanssa tulevaisuudessa). Äläkä murehdi mitä sinun pitäisi hamassa tulevaisuudessa uskaltaa ja ehkä ilmankin propralia tms, se on sen ajan murhe. Lääkkeiden käyttöön liittyy aina vastuullisuutta mutta ei aina tarvitse kärsiä yli sen mitä on pakko. Kerkeät vielä hyvin hankkia lääkäriajan ja saada lääkkeet ennen tulevaa esitystäsi, hanki ajoissa niin toivottavasti murehtiminen helpottaa.

Terveisin: toinen jolla on saman mittainen seminaariesitys tulossa ja joka murehtii sitä jo nyt. Näin siis vaikka lääkkeet onkin, kuten sanoin tämä on jo parannusta, sillä ilman en menisi ;D!!

Mulla on huomenna se esitelmä! Propralit on valmiina, lisäks yks kaveri anto mulle yöks unilääkkeen. Voin kirjoittaa huomenna että miten se meni, jotenki on lakannu jännittämästä ku oon asiaa nii paljo vatvonu.

Huomenna nähdään!

Hei poitsu!? miten sun esitelmä meni? Mulla meni aivan mahtavasti. Narisin parille vieruskaverille että jännittää jännittää ja sit ku esitelmä alko niin hups vaan, se meni ku vettä vaan! ajatelkaa!!!! aiemmin pelotti jopa oman nimen kertominen ryhmässä ja ryhmissä pidin turpani aina kiinni! Nyt meni esitelmä aivan täydellisesti, kiitos propralien.