Miten teidän opiskelut sujuu? Onko sairaus vaikuttanut?
Mä olen todella uupunut ja opiskelu on vaikeaa kun muisti pätkii ja väsyttää koko ajan. Kirjoitukset enää, sitten varmaan kantsis pitää välivuosi...
Mä olen todella uupunut ja opiskelu on vaikeaa kun muisti pätkii ja väsyttää koko ajan. Kirjoitukset enää, sitten varmaan kantsis pitää välivuosi...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Riippuu aivan aiheesta. Motivaatiota ei tahdo riittää, mutta kun joku asia kiinnostaa, kyllä näköjään tulee parhaat arvosanatkin. Kun ikää niin paljon ja muut nuorempia, ei tenttiin edes vastaa, jos tuntuu, ettei muka tiedä. Muista, että ennen oli suhtautuminen aivan toinen ja sävelsin aina jotain vailla häpeän tunnetta vastauksestani.
ollut vaikeuksia opintojen takia epilepsian takia. Aivan toinen asia on motivaation puute, joka nytkin vaivaa. Onneksi tässä ei ole enää jäljellä paljoa.
Kyllähän minä sain kohtauksia koulussakin, mutta ei niillä ollut vaikutusta minun tapauksessa opintoihin.
Voin vastata, koska mun opiskeluistani ei nyt oo kauheesti aikaa. Lukiosta selviydyin hyvin, koska juuri silloin oli pientä paussia kohtauksista. Niiden jälkeen kuitenkin heti vaihdoin maisemia juuri opiskelujen vuoksi ja sitten alkoi mylläkkää... Lääkkeitä aloin vaihtelee koko ajan ja jotkut väsytti niin, että keskittymiskyky oli toisinaan tosi heikkoa. Nyt ei oo niin väsyttäviä lääkkeitä, joten työelämässä ton ei onneks pitäis vaikuttaa.
ja vaikeuttaa, mutta en ole varma onko se syy sitten epilepsia, lääkitys vai masennus ... kaikki nämähän voivat olla muistihäiriöiden syynä jo erikseenkin saati sitten yhdistettyinä.
Juuri nyt en opiskele, valmistuin noin vuosi sitten ja seuraavat opinnot ovat alkamassa noin vuoden kuluttua. Kuitenkin täytyy tunnustaa, että pikkuisen hirvittää.
Nykyisin on taas tullut kuvioihin omituinen häpeä ja pelko siitä miten ihmiset suhtautuvat mahdollisiin kohtauksiini, tätä ei aikuisiällä ole ollut aiemmin.
Edelliset opintoni pystyin onneksi suorittamaan kurssi kurssilta omassa aikataulussani, joten ajoittaiset synkkyyden ja väsymyksen kaudet vain pidensivät opiskeluaikaa mutta eivät muutoin haitanneet...tämä seuraavaksi alkava taas pitäisi pystyä suorittamaan saman opintoaikataulun mukaan kuin muutkin, joten paineita kasaantuu.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ilman opiskeluja olisin vieläkin sairaampi ja jäisin murehtimaan omaa olemistani ja vaivojani. Minulle tämä on tärkeää, vaikka en koskaan miksikään valmistu - kirjoittelen vain omia juttujani niinkuin ilman opintojaksojakin tekisin.
Lainaus:tse olen kuitenkin sitä mieltä, että ilman opiskeluja olisin vieläkin sairaampi ja jäisin murehtimaan omaa olemistani ja vaivojani. Minulle tämä on tärkeää, vaikka en koskaan miksikään valmistu - kirjoittelen vain omia juttujani niinkuin ilman opintojaksojakin tekisin.
Itse tosin ajattelen, että jos ei aivoja rasitz ja käytä, niin varmasti menee mönkään kaikki ja sairaus pahenee. Kyllähän sitä töitä saa, jos opiskella pystyy. Tekee sitten vaikka omaa tahtiaan. Rima ylös vaan.
Omista opinnoista on jo jonkin verran aikaa, mutta muistan hyvin, miten välillä tuntui ettei jaksa päätään tyynystä nostaa.
Lukioaika ei ollut niinkään hankala, luettavat alueet olivat vielä sen verran kohtuullisia, mutta korkeakoulussa alkoi vähän tökkimään. Laajojen alueitten omaksuminen, ilman että se muutui ulkoalukemiseksi, oli jossain vaiheessa enemmän kuin työlästä. Onneksi ammattini opiskelemiseen kuului paljon käytännön harjoituksia, joten kokoaikainen pänttääminen jäi aina silloin tällöin vähemmälle.
Älä lannistu, äläkä ainakaan jätä opintojasi vain haaveeksi. Taidat olla hiukan stressaantunut kirjoituksista, joten eiköhän loman jälkeen ala taas opinnot maistumaan. Kunhan löydät itseäsi kiinnostavan alan, jonne hakeutua, opinnot sujuvat helpommin. Kunhan muistat, että epileptikkona olet ns.erilainen oppija. Enemmän lepoa ja säännöllisemmät elämäntavat kuin keskiverto-opiskelijalla kantavat jo pitkälle, ja tietysti lääkityksestään huolehtiminen.
Toivotan onnea kirjoituksiin, ja aikanaan jatko-opintoihin, mille alalle sitten päädytkin.
Opiskelu kannattaa aina, kasvattaa yleensä tilipussia ja henkistä pääomaa.
Jos yhtään lohduttaa niin meikäläinen on viittä vaille valmis BBA-tradenomi ja opiskelu on ollut TODELLA vaikeaa epin takia. Olen saanut kohtauksia kesken kokeita, ennen kokeita, ja muutenkin, josta johtuen muistin kanssa on ollut eniten vaikeuksia ja on raivostuttanut ja itkettänyt toisinaan ihan mielettömästi. Mutta nyt kun tajuaa missä vaiheessa opiskeluja on, ei voi muuta kun hymyillä (ja tietenkin hetkittäin kohtausten ansiosta kiroilla) ja kiittää opinto-ohjaajaa ja ymmärtäväisiä opettajia, jotka toisinaan käytävälläkin pysäyttävät ja kysyvät miten olen voinut. Eivät he olekaan monstereita! :D Eräs opettaja jopa avautui omista vaikeuksistaan ja juorusimme pitkän hetken tapahtuneista asioista.
Kyllä on hieman hävettänyt aina olla "huonompi" kuin luokkakaverit ihan vain siksi että kokeita on pitänyt uusia ja uusia, ja on hävettänyt syyttää epilepsiaa asioista sekä opettajille selitellä miksei ole päässyt tunneille tms. Joskus jopa olen keksinyt muita syitä ettei tarttis aina syyttää epilepsiaa.. mutta eteenpäin tässä koko ajan on menty ja loppujen lopuksi oon tosi ylpeä että oon jaksanut loppuun asti.
Tsemppiä!
Moi. Opiskelut sujuu melko hyvin yleensä.. :) Opiskelen toista vuotta Artesaaniksi. Opiskelu on "kevennettyä", koska olen ottanut pakolllisista aineista hyväksiluvut. Meillä on käytännön työtä paljon. Teoriaa vähän, joten opiskelu on melko "vaivatonta". Kyllä välillä keskittymiskyky on hukassa, varsinkin teoriatunneilla. En kertakaikkiaan saa pysymän ajatuksia kasassa! Mistä johtuu?
Ja muisti meinaa välillä pettää.. -Onneksi ei oo ollut "tenttejä" yhtään tälle vuotta..Että pitäis jotain ulkoa muistaa. Käytännön juttuja kyllä.
Ja kyllä minulle "uni maistuu".. ;) Mikä nautinto (paitsi aamulla :) )
Ala-asteella ollessa opiskelu oli vaikeaa...kun väsyti melkein aina, vaikka nukuin 10tunnin yöunet. Kukaan ei sitä tiedostanut, että voisi olla jotain muutakin. Olin aina elänyt mielestäni väsymyksessä! Mieti nyt pieni koululainen ja aina väsyttää!!!
Ylä-aste meni hyvin...koska lääkitys oli poissa juuri kolme vuotta. Vaikka olikin murkkuikä. Mutta väsymys ei haitannut opiskelua..Se oli mukavaa!
Heti peruskoulusta päästyäni aloin taas "kohtailla", aloitettiin lääkitys. Hirveä väsymys! Yritin opiskella kaikin voimin! Enkä tiedostanut, että väsymys johtuu lääkkeistä! Olisin voinut aivan huoletta hidastaa opintoja sen takia tai ainakin panna väsymyksen sen "piikkiin". Elämässä ei ollut mitään muuta kolmeen vuoteen, kuin koulu! Aamusta iltaan. Tein hirveästi töitä koulun eteen! Eikä aina siltikään "tulokset" olleet toivotut! Olin kyllä pettynyt papereihini! Vaikka ne olikin keskivertaista paremmat. Tuolla "opiskelu määrällä olisin normaalisti pystynyt parempaan! Kyllä harmitti sillon!!! EI enää niinkään! ;)
Nyt opiskelen toista ammattia ja otin heti asenteen, että jos ei kaikki "maistu" tai mene hyvin, ei minun oo pakko opiskella! Vaikka opettaja heti mainitsi sairaudestani: "että tää ei oo sitten syy olla pois koulusta. Ettei saa tahallaan panna Epin-piikkiin, jos on pois". Eikä minulla oo edes tapana lintsata, kerran flunssan takia olen ollut pois. Se siitä! Nyt olen tyytyväinen opiskelu "tuloksiini". Vielä olisi reilu vuosi jäljellä! Toivottavasti motivaatio sinne asti riittää! Ja saan kerrankin " hyvät paperit" Epistä huolimatta!
Ole iloinen Peeth! Kohta saat juhlia sen edestä!!! Ja samoin "kurkkusalaatti"..
Voimia opintoihin! Ja arkeenkin! ;)
Mulla on jo (korkeakoulu) perusopinnot takana enkä sitä tutkintoa suorittaessa ollut vielä sairastunut. Olin tehnyt väitöskirjaa reilun vuoden kun tauti iski. Aika vähäistä haittaa on toistaiseksi ollut mutta muutamia pieniä kyllä. Uupuminen on ihan erilaista ja stoppi tulee paljon ehdottomampana. Ikävin on ehkäpä nuo lievähköt muistihäiriöt, jotka taas korostuivat hiljattain lääkenoston yhteydessä. Kavereiden kanssa kyllä naureskellaan mun post-it -lappuelämää mutta muistin heikkeniminen on ollut kova paikka, koska "entisessä elämässä" hyvämuistisuuteni oli valttini (ei sekään aina positiivista).
Nyt en aina muista edes kaksi päivää vanhoja asioita (esim. mitä söin toissapäivänä tai luin lehdestä jotain kiinnostavaa mutten muista mitä).
Tenttejä alkaa taas tulla tänä keväänä ja niissä sitten varmaan todellisuudessa näkee haittaako tuo varsinaisesti. Tässä vaiheessa arvosanat ei onneksi merkitse enää mitään sillä tohtoritutkinnossa ne eivät onneksi tule esiin:)
Mun duuni/opiskelu on onneksi melkoisen joustavaa ja joskus kun on "tärinäpäivä" painun suosiolla sohvalle nukkumaan tai jos väsyttää kohtuuttomasti aamulla, venytän heräämistä. Plussatunteja on muutenkin ihan riittävästi varastossa. Puolitehoisena ei kannata edes yrittää sinnitellä.
Tuolloin kohtauksia tuli viikottain, mikä vaikeutti tenttiin lukemista. Runsaat poissaolot lisäsivät lukemista. Samoin väsymys oli järkyttävä runsaan lääkityksen takia. Muistiongelmia ei silti ollut.
Nyt, kohtauksettomana, olen ollut jatkuva opiskelija vuodesta -92 alkaen. Ei ole ollut mitään ongelmaa, kun olen huolehtinut yleiskunnostani. Välissä oli myös lääkityksen vaihto, minkä seurauksena kohtaukset loppuivat.
Mulla on suoritettuna AMK ja nyt oon yliopistossa. Välillä väsyttää tosi paljon, etenkin, jos tehtävä- tai tenttisuma kasautuu lyhyelle ajalle. Omalla alalla on lisäksi läsnäolopakko (kielipuolella kun ei pelkillä luennoilla oikein voi kontrolloida opiskelijoiden oppimista), ja välillä sit senkin takia kertyy tekemistä.
Hyvin oon pärjänny, tosin tilanne neljään viime vuoteen verrattuna on ilmeisesti sen verran stressaavampi, että sain lisälääkkeeksi nyt Lamictalin. Katsotaan myöhemmin uudelleen, kun opinnot loppuu. Suunnitelmissa tosin lapsia, joten sekään ei varmaan mikään stressitön elämäntilanne ole. ;) Mutta kyllä ne opinnot saa onnistumaan tavalla tai toisella, älä anna epilepsian sua pysäyttää. Ei sillä valmistumisella edes ole niin kiire, kuin kaikki aina väittää. Hetki kerrallaan.
Tuolloin, ennen näitä kuutta viimeistä tutkintoa, epilepsia rajoitti opiskeluani, mutta ei enää näiden aikana. Näin ollen kohdallani ei voi mainita, että epilepsia pysäyttäisi opintoni. Sitä paitsi olen lahjakas oppimistaidoissa, joten todistus tulee yleensä etuajassa.
Mielenkiinnosta onko ne tutkinnot korkeakoulusta jne.
Korkea-asteen tutkintojani ovat agrologi (AMK) ja kasvatustieteen kandidaatti (aikuisten erityiskasvatus) avoimesta yliopistosta. Muita avoimen yliopiston opintokokonaisuuksia ovat kasvatustieteen, aikuiskasvatuksen ja psykologian perusopinnot, tilastotieteen perusteet, SPSS, suomen kirjallinen ja suullinen viestintä, ruotsin kirjallinen ja suullinen taito, engl. tekstin ymmärtäminen ja suullinen taito. Tässä kuussa alkaa avoimessa yliopistossa Agrologista (AMK) agronomiksi -opinnot.
"Toisen asteen" tutkintojani ovat merkonomi, puutarhuri (viljely), perhepäivähoitaja, maatilatalouden pt, maaseutuyrittäjän pt ja nyt on ensimmäistä lukuvuotta metsätalouden pt. "Toisen asteen" tutkintoja on siis viisi valmiina, korkea-asteen tutkintoja yksi (agrologi). Kasvatustieteen opinnot valmistuvat vasta gradun jälkeen.
Äitini aikanaan kielsi minulta jopa lukion: "Se on liian raskas!", kunnes jäin kohtauksettomaksi ja otin itsemääräämisoikeuden. Aluksi salasin puutarhurin opinnot, myöhemmin myös muut. Olen suhtautunut opintoihini "löysin rantein", mutta tulosta on silti tullut. Samoin siis olen ollut kohtaukseton.
Itse opiskelen viimeistä vuotta amiksessa. mulla on todettu epilepsia vasta muutama kuukausi sitten.. syön trileptania ja keppraa. Joskus tuntuu et tää on todella raskasta kun on sairaus ja pitäis vielä opiskellakkin.. tuntuu et pää räjähtää..no onneksi tää on kohta ohi.. onko muillakin samoja ajatuksia kenelä on epilepsia todettu vähän aika sitten??
Heippa!
Tsemppiä opiskeluun! Itselläni opiskelussa oli vaikeuksia silloin, kun epilepsia oli juuri todettu ja lääkitys aloitettu. Se oli raskasta aikaa se! Pikku hiljaa alkoi helpottaa. Aloin käyttää säännöllisesti lääkityksen ohella myös E-Epaa ja Bio-Carnosinia (Tohtori Tolosen) ja uskon, että niistä on todella ollut apua. Kohtauksia ei ole ollut ja olo on pysyny virkeenä. Just tässä valmistuin luonnontieteellisestä tiedekunnasta..., yliopistosta siis ja oman alan töitäkin sain.
Eli kun itsestä pitää huolta kaikin puolin eikä anna sairaudelle periksi, niin kyllä sen opiskelunkin saa sujumaan :) Iloista kevättä.