Nimerkki aika tekopyhältä nosti esille yhden näkökulman.
"Anteeksi, mutta aika tekopyhältä tuntuu tempaista tuollaisia lauseita tähän. Tiedätköhän, mitä on elää narsistisesti hyväksikäytettynä ja aina vain kieltää omat tunteensa, koska toinen pyytää anteeksi ja vaatii, että et saa ko. asiasta enempää välittää?
Itse tiedän, koska olen kasvanut sellaisen äidin lapsena (rauha hänen sielulleen, hän ei ymmärtänyt, mitä teki). Sinun täytyy siis kantaa siinä se taakka, että toinen voi tuntea itsensä hyväksi uskovaiseksi ja ihmiseksi. Sinulla itselläsi ei ole väliä.
Tällä palstalla on puhuttu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta psyykkisestä hyväksikäytöstä uskon varjolla en ole nähnyt sanaakaan. Kuitenkin seuraukset ovat yhtä pahat.
Ihmisen tunne-elämän tarpeet ovat yhtä luonnolliset kuin fyysiset tarpeet, kuten nälkä tai jano. Ne vain ovat. Jos kävellään niiden yli uskoon vedoten, vahingoitetaan ihmistä väistämättä. Häntä vaaditaan olemaan jotenkin pyhä, ei ihminen. Se on juuri samanlaista farisealaisuutta kuin perinnäissääntöjen pitäminen autuuden ehtoina, siis ihmisoppia. Todellisen anteeksiantamuksen ja armon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Eivät pyhimykset tarvitse armoa, he pärjäävät omilla ansioillaan."
----
Lainaus päätyy tähän...
Kyllä tätä asiaa on sivuttu. Harvoin kuitenkaan näkee asiaa käsiteltävän tältä kantilta. Kun uskontoa käytetään vallan välineenä äiti - lapsi suhteessa. Miksei sama voisi ja olisi mahdollinen myäs isä - lapsi suhteissa. Tai ylipäätään ihmissuhteissa.
Tätä asiaa itse olen sivunnut useastikkin siitä lähtökohdasta jossa nainen kokee vääräksi sen mitä jatkuvat raskaudet merkitsevät hänelle istelleen ja koko perheelle.
Pilkulleen tämä sama ajatus löytyy sieltä: " Sinun täytyy siis kantaa siinä se taakka, että toinen voi tuntea itsensä hyväksi uskovaiseksi ja ihmiseksi. Sinulla itselläsi ei ole väliä."
Tämä ajatus löytyy myös monesta muustakin tekstistä. Mm hoitokokousia käsiteltäessä tämä ajatus löytyy monen monta kertaa.
Mutta se mikä tekee tuosta lainaamastani tekstistä erityisen on se että tuo vallan käyttö tapahtuu erityisessä suhteessa. Se tapahtuu suhteessa jossa väärin tekeminen tehdään oikeutetuksi anteeksipyynnöllä. Asiat jätetään käsittelemättä ja lapsi jätetään selitystä vaille.
Pahinta on se että lapselta kielletään häne omat tunteet. Kuinka lapsi voi kasvaa normaaliksi ja täysipainoiseksi aikuiseksi jos häneltä kielletään normaalit tunteet.
Ilmiö ei missään suhtessa ole vl liikeelle vieras ilmiö. Ja aivan varmaa on se ettei hyvää seuraa siitä että ihminen laiteaan pakolla kieltämään tunteensa ja minuutensa. Ja ennen kaikkea kun kyse on lapsesta. Kuinka hän voisi puolustutua väärinkäyttö vastaan kun aikuisetkaan eivät siihen pysty?
Tuntuu pahalta todellakin jos lapsi laitetaan vastuuseen siitä että aikuinen voi tutea olevansa hyvä uskovainen. Pitää antaa anteeksi vastoin tahtoaa asiota selvittämättä. Tämä jos joku on hyväksikäyttöä. Käytetään lasta hyväksi uskonnollisesti. Lapsi laitetaan anteeksiantajan paikalle jotta itse voidaan tuntea olevansa "armahdettuja syntisiä". Mitä lapsi muuta voi kuin armahtaa. Onhan hän sidottu vanehmpiinsa.
Jos et tee niin kuin käsketään seuraako siitä ranvaistus? Varmaankin jos ei muuta niin hekinen ja hegellinen rangaistus. Saarna siitä kuinka uskovainen ei voi olla armoton. Kuinka pitää antaa anteeksi aina jos toinen pyytää. Eikä vanhoja saa muistella. Kaikki vain pitää unohtaa.
Teko muuttuu tekemätömäksi anteeksipyynnöllä?
"Anteeksi, mutta aika tekopyhältä tuntuu tempaista tuollaisia lauseita tähän. Tiedätköhän, mitä on elää narsistisesti hyväksikäytettynä ja aina vain kieltää omat tunteensa, koska toinen pyytää anteeksi ja vaatii, että et saa ko. asiasta enempää välittää?
Itse tiedän, koska olen kasvanut sellaisen äidin lapsena (rauha hänen sielulleen, hän ei ymmärtänyt, mitä teki). Sinun täytyy siis kantaa siinä se taakka, että toinen voi tuntea itsensä hyväksi uskovaiseksi ja ihmiseksi. Sinulla itselläsi ei ole väliä.
Tällä palstalla on puhuttu lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta psyykkisestä hyväksikäytöstä uskon varjolla en ole nähnyt sanaakaan. Kuitenkin seuraukset ovat yhtä pahat.
Ihmisen tunne-elämän tarpeet ovat yhtä luonnolliset kuin fyysiset tarpeet, kuten nälkä tai jano. Ne vain ovat. Jos kävellään niiden yli uskoon vedoten, vahingoitetaan ihmistä väistämättä. Häntä vaaditaan olemaan jotenkin pyhä, ei ihminen. Se on juuri samanlaista farisealaisuutta kuin perinnäissääntöjen pitäminen autuuden ehtoina, siis ihmisoppia. Todellisen anteeksiantamuksen ja armon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Eivät pyhimykset tarvitse armoa, he pärjäävät omilla ansioillaan."
----
Lainaus päätyy tähän...
Kyllä tätä asiaa on sivuttu. Harvoin kuitenkaan näkee asiaa käsiteltävän tältä kantilta. Kun uskontoa käytetään vallan välineenä äiti - lapsi suhteessa. Miksei sama voisi ja olisi mahdollinen myäs isä - lapsi suhteissa. Tai ylipäätään ihmissuhteissa.
Tätä asiaa itse olen sivunnut useastikkin siitä lähtökohdasta jossa nainen kokee vääräksi sen mitä jatkuvat raskaudet merkitsevät hänelle istelleen ja koko perheelle.
Pilkulleen tämä sama ajatus löytyy sieltä: " Sinun täytyy siis kantaa siinä se taakka, että toinen voi tuntea itsensä hyväksi uskovaiseksi ja ihmiseksi. Sinulla itselläsi ei ole väliä."
Tämä ajatus löytyy myös monesta muustakin tekstistä. Mm hoitokokousia käsiteltäessä tämä ajatus löytyy monen monta kertaa.
Mutta se mikä tekee tuosta lainaamastani tekstistä erityisen on se että tuo vallan käyttö tapahtuu erityisessä suhteessa. Se tapahtuu suhteessa jossa väärin tekeminen tehdään oikeutetuksi anteeksipyynnöllä. Asiat jätetään käsittelemättä ja lapsi jätetään selitystä vaille.
Pahinta on se että lapselta kielletään häne omat tunteet. Kuinka lapsi voi kasvaa normaaliksi ja täysipainoiseksi aikuiseksi jos häneltä kielletään normaalit tunteet.
Ilmiö ei missään suhtessa ole vl liikeelle vieras ilmiö. Ja aivan varmaa on se ettei hyvää seuraa siitä että ihminen laiteaan pakolla kieltämään tunteensa ja minuutensa. Ja ennen kaikkea kun kyse on lapsesta. Kuinka hän voisi puolustutua väärinkäyttö vastaan kun aikuisetkaan eivät siihen pysty?
Tuntuu pahalta todellakin jos lapsi laitetaan vastuuseen siitä että aikuinen voi tutea olevansa hyvä uskovainen. Pitää antaa anteeksi vastoin tahtoaa asiota selvittämättä. Tämä jos joku on hyväksikäyttöä. Käytetään lasta hyväksi uskonnollisesti. Lapsi laitetaan anteeksiantajan paikalle jotta itse voidaan tuntea olevansa "armahdettuja syntisiä". Mitä lapsi muuta voi kuin armahtaa. Onhan hän sidottu vanehmpiinsa.
Jos et tee niin kuin käsketään seuraako siitä ranvaistus? Varmaankin jos ei muuta niin hekinen ja hegellinen rangaistus. Saarna siitä kuinka uskovainen ei voi olla armoton. Kuinka pitää antaa anteeksi aina jos toinen pyytää. Eikä vanhoja saa muistella. Kaikki vain pitää unohtaa.
Teko muuttuu tekemätömäksi anteeksipyynnöllä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Asia ei aukene kaikille, ja tunneasioissa on paljon lukutaidottomuutta uskovaisissa piireissä.
Kiitos teille kirjoittamisesta.
tuomittava, mutta katuvalle ihmiselle annetaan anteeksi.
lapsi jota on hyväksi käytetty antaa anteeksi jos hän ei lainkaa saa käsitellä asiaa tunnetasolla?
Viimekädessä tässä kuitenkin on kyse ihan samasta asista kuin lasten hyväksikäytössä muutenkin?
Uhrista tehdään syyllinen tekoon?
Uhrin pitää antaa anteeksi vaikkei ymmärrä miksi? Eihän toinen näytä katuvan tekoa lainkaan?
Kuinka lapsi voi tuomita teon jos hänen pitää se antaa anteeksi "ilman tuomiota". Lapsi ei saa mitenkään ilmaista pitävänsä asiaa tuomittavana.
On nimenomaan kyse siitä kun lapselta viedään oikeus ilmaista oma mielipide. Osoitaa että tuomitsee aikuisen käytöksen ja pitää sitä vääränä.
Vaikka antaisin kuinka anteeksi silti asiat puhutaan lopuun asti. Eikä niin että asiat pyydetään suorilta anteeksi ja asian käsitelu lopetetaan siihen.
Yhtä lailla kuin hotokokousten osalta. Ei se että pyydetään anteeksi tarkoita sitä että aihe muutuu kielletyksi puheenaiheeksi. Vaan päin vastoin... Kun värin tekeminen nostetaan valkeuteen sitä tulee voida valkeudessa kaikessa rakkaudessa tutkiskella. Että jokaiselle osapuolle kirkastuisi se missä on vikaan jouduttu.
Tätä vain eivät vl hyväsky eivät tässä lasten uskonnolisessa hyväksi käytössä eivätkä muuallakaan. Vaan totuus ja tunteet pitää kiletää. Muulla ei ole väliä kuin sillä että joku saa tuntea itsensä hyväksi uskovaiseksi.
Ehkä vl:t eivät ymmärrä mitä lapset ovat. Eivät he varmaan paljoa kiinnitä muutenkaan huomiota ihmisen henkiseen puoleen. Jossain vaiheessa ei ole saanut edes käydä psykologilla tai psykiatrilla jos tarve olisi vaatinut. Ja liekö vieläkään, ei ainakaan pahemmin ole vl psykologeja, psykiatreista puhumattakaan. Että mitenköhän sen opiskelun laita on tällä hetkellä tuolle alalle? syntiä vai ei?
Vl:t tulevat jälkijunassa kaikessa kehityksessä. Kaikkea vierasta pelätään kuin se olisi uhka heille, enkä ihmettelekään jos maailmaantulosta lähtien tunkutetaan päähän miten pahoja kaikki muut ovat ja muu maailma.
Ottakaa rakkaat ihmiset järkeä edes jonkin verran käteen. Kyllä uskonnon voi pitää vaikka henkisestä puolestakin aletaan puhumaan ja käsittämään asioita myös sitä kautta.
"uskonnollinen hyväksikäyttö".
"Tuntuu pahalta todellakin jos lapsi laitetaan vastuuseen siitä että aikuinen voi tutea olevansa hyvä uskovainen. "
Vl-vanhemmat myös itsekkäästi tekevät lapsia enemmän kuin mihin voimat riittävät ollakseen "hyviä uskovaisia" ja säilyttäkseen _oman_ taivaspaikkansa ja sälyttävät sitten lastenhoitotaakan vanhimpien lasten kannettavaksi.
Vl-piireissä on myös tavallista, että jos joku osaa kaikki vl-fraasit ulkoa ja tipauttelee näitä fraaseja vähän joka kohdassa, häntä pidetään "hyvänä uskovaisena". Muuten tuo ihminen voi olla ihan millainen hirviö ja pahoinpitelijä hyvänsä.
Olen myös usein kritisoinut sitä epäkohtaa, että millä oikeudella vanhemmat pilaavat lastensa lapsuuden ajattelemalla, että kaikki lapset jotka tähän maailmaan vain pyrkivät, pitää ottaa vastaan, vaikka voimavarat eivät mitenkään riitä?
Miksi lapsen elämällä ei ole sen synnyttää enää mitään arvoa? Siis on tärkeää, että lapsi saa syntyä, mutta hänen synnyttyään ei ole väliä missä olosuhteissa hän elämäänsä elää ja kantaa kenties loppuelämänstä kyvyttömyyttä elää elämäänsä yhteiskuntakelpoisena yksilönä, koska on jäänyt varhaislapsuudessa niin paljosta vaille? Sanotaan, että Jumala antaa voimia tarpeen mukaan. Entä, jos ei anna? Kyllä kai tuo naapurin "elma" ottaisi vastaan, jos tyrkyllä olisi voimia ylenmäärin jaossa eikä rämpisi tuollaisessa jaksamattomuuden suossa, mutta eipä näytä voimat riittävän.
Totta on myös tuo, että jos osaa tietyt liturgiat ja fraasit ovat hallinnassa on hyvän uskovaisen maine taattu, vaikka elämä puhuisi aivan toista. Jotkut ihmiset eivät näe tämän naamion taakse ehkä tyhymyyttään, mutta suurin osan laiskuuttaan. Helpommalla pääsee, kun ei ajattele kovin syvällisesti. Se, että sanotaan että asiat pitäisi selittää parhain päin ei tarkoita sitä, että tosiasioilta pitää ummistaa silmät. On törkeää lähimmäisen hädältä silmien ummistamista, jos ei ole huomaavinaan tälläisen ihmisen ympärillä elävien hätää ja kärsimyksiä.
Tällaisia keskusteluja vain lisää!
Mielestäni on todella kieroutuntta jos vanhempi huolehtii vain sen että minä näytän siltä uskovaiselta, se on tärkeintä. Lapset ovat vain siinä sivussa minun alapuolellani. Kaikki laitetaan sitten väsymyksen piikkiin, kun hän on niin väsynyt jne. Milloin otetaan huomioon onko lapsi mahdollisesti väsynyt? Ja lapsihan väsyy, hän näkee paljon enemmän mitä aikuiset. Aikuiset vain kuvittelevat etteivät lapset huomaa mutta ne kyllä huomaavat. Ja lapset syyttävät kaikenlisäksi itseään jos vanhemmalla on huono olo.
Eihän asia voi kuin pahentua jos vanehmpi ei tajua sitä ja jatkaa vain itsekkääseen tyyliin "kunhan minä varmasti näytän ja olen uskovainen".
Eikö tuohon uskovaisuuteen voida lisätä sitä että myös lapset on otettava huomioon ja ne huolehtia kunnolla?
Miksi ei voida saarnata että tärkeintä on huolehtia että pysytään terveenä ja siinä samalla myös niin että lapset pysyvät terveenä? Eikö se nyt ole tärkein asia, jotta päästään parhaimpiin lopputuloksiin?
"Totta on myös tuo, että jos osaa tietyt liturgiat ja fraasit ovat hallinnassa on hyvän uskovaisen maine taattu, vaikka elämä puhuisi aivan toista. "
Vl-ien syntilistaan ei kuulu henkinen/ hengellinen pahoinpitely. Tällaisesta ei järjestetä mitään hoitokokouksia - riittää että osaa liturgian ja fraasit, ja kaikki on vl:ien (ei tietenkään kaikkien, mutta monien) mielestä "hyvin".
kun nostit tämän asian avaukseksi, ja vielä ymmärsit niin hyvin, mitä ajoin takaa! Olen nimittäin se, jonka viestiä lainasit. Eipä tästä näytä paljon keskustelua syntyneen, enkä sitä ihmettelekään. Näitä asioita ei ehkä tajuta tunnetasolla, niinkuin joku tuossa totesi. Tai sitten moni lukija voi tuntea omantunnonpistoksen, jos huomaa itsekin syyllistyneensä tuollaiseen hyväksikäyttöön. Niinhän me syyllistymme. Itse ainakin huomaan syyllistyneeni, ja teen sitä varmaan vastaisuudessakin. Mutta juuri siksi siitä pitäisi keskustella. Jokainen syyllistyy varmasti joskus, mutta kunhan se ei olisi jatkuvaa, eikä ainakaan lapsiin kohdistuvaa!
Tunnen suurta helpotusta, kun sinä ja jotkut muutkin näytätte ymmärtävän, mistä on kysymys. Lapsena ja vielä nuorenakaan en voinut puhua siitä kenellekään, vaan se kaikki piti kätkeä sisimpäänsä. Mitä siitä seuraa ihmisen psyykelle, voi vain kuvitella. Sellainen itseni polkija ja muiden sairaalloinen ymmärtäjä olin vielä pitkään aikuisenakin. Vähitellen rupesin siitä havahtumaan, kiitos kaiken sen tiedon, mitä psyykkisestä hyväksikäytöstä satuin saamaan käsiini. Olen myös käyttänyt jonkin verran ammattiapua.
En ole enää vl, en ole ollut pitkiin aikoihin. Tuo ko. asia oli niitä tärkeimpiä, jotka vieroittivat minut vl-uskosta. Yritin puhua muutaman kerran aikuisena, kun en ollut enää vl, äitini käyttäytymisestä joillekin vl-sukulaisilleni. Vl:nä ollessani en uskaltanut sitä tehdä. Voinette arvata heidän reaktionsa? Paheksuva, jopa vihamielisen tuomitseva. Minulla oli heidän mielestään väärä ja ymmärtämätön asenne. Niinpä niin.
Nämä ovat kai niitä asioita, joita ei saisi olla olemassakaan. Mutta kun ne vain ovat.
Minä voin, vaikka olenkin vl, kyllä aivan täysin ymmärtää mistä puhut ja mitä olet kokenut. Evankeliumia voidaan käyttää pahuudenpeitteenä eikä minun mielestäni siinä tarkoitukessa saarnatulla evankeliumilla ole mitään virkaa, vaikka miten sanottaisiin, että aina pitää antaa anteeksi.
Ehkä keskustelua ei ole syntynyt kovin paljon siksikään, että ihmisillä ei ole kokemusta eikä kosketuspintaa tämänkaltaisiin asioihin. Siis asioita ei ole ajateltu pintaa syvemmälle.
työntää tämän suoraan syliini. Mukava kuulla kuitenkin että ajatuksemme kohtasivat. Ihan mielelläni kirjoitin tästäkin aiheesta. Sinun viesti oli itsessään jo niin hyvä pohja ajatuksille. Kiitos niistä.
Aihe on monitahoinen ja sitä on vaikea tiivistää mihinkään. Monta asiaa tuostakin jäi vileä puutumaan.
"Paheksuva, jopa vihamielisen tuomitseva. Minulla oli heidän mielestään väärä ja ymmärtämätön asenne. Niinpä niin."
Tässä juuri on kitetyteeynä se tunteitten nollaaminen.
Mielessäni on monta asiaa tuosta aihepiiristä. Ensimmäisenä muistin joululomallani lukemani SRK:n kirjan. Siinä oli hieman sivuttu tuota synninpäästön ja evankeliumin väärinkäyttöä vl-piireissä. Mutta niin hienovaraisesti, ettei sitä varmaan moni vl tajua. Se on niin arka ja 'uusi' alue, että tarvitaan monta rautalankaa ja -kankea sen havainnollistamiseksi.
Vastuu omista vääristä teoista sysätään uhrin harteille pyytämällä anteeksi muodollisesti ja pinnallisesti ilman katumusta. Muutosta ei tapahdu muissa kuin uhrissa, jonka pitää unohtaa ja antaa anteeksi! Tekijällä homma jatkuu, koska leikkiparannus ei tuo mielenmuutosta eikä anna voimaa syntiä vastaan. Uhrilta odotetaan silti sydämentilan muutosta ja oikeaa anteeksiantavaista mieltä! Se kyllä tajutaan 'vaatia'!
Vl-tyyliin kuuluva kokovikaisuus-synti on tosi paha. Anteeksipyytäjä ei itsekään ole selvillä mitä tuo sisältää eikä siten vaikutustakaan ole. Mutta uhrin on tajuttava ja pakotettava itsensä 'jeesukseksi', vaikka tuollaista uhrimieltä ei löydy keneltäkään ihmiseltä.
Jäljet ovat kammottavat ja niitä uhri kantaa sisällään ja yrittää painaa unohduksiin, jotta kelpaisi jotenkin 'uskovaiseksi'. Syyllinenhän on jo ns. kuivilla (feikki)parannuksensa vuoksi ja voi tyytyväisin mielin nukkua yönsä hyvin omatunto (muka) puhtaana.
inhimillistä anteeksipyyntöä ja synninpäästöä. Ne sidotaan samaksi paketiksi, ja siitä seuraa vääristymiä ja väärinkäytöksiä.
Jos vl-uskoinen pyytää synninpäästöä, toisen vl:n on se hänelle saarnattava, tämä on selvä. Mutta se on vain hengellinen, eikä koske välttämättä mitenkään ajallisia ihmissuhderistiriitoja. Ne ovat toisen tason asia.
Vl:t ymmärtävät tämän asian aivan väärin, koska he uskovat synninpäästön avulla 'panevansa synnit pois'. Eihän syntejä voi panna pois, ne ovat ja pysyvät, mutta ovat vain sovitettuja. Ne ovat olleet sovitettuja jo 2000 vuotta. Kysymys on vain siitä, uskooko ihminen sen omalle kohdalleen. Synninpäästön tehtävä on vain antaa siihen voimaa, eli vahvistaa uskoa. Se ei puhdista ihmistä mitenkään.
Tuo synninpäästö-sana on vähän outo, koska siitä syntyy se mielikuva, että synnit todella heitetään menemään. Parempi olisi käyttää sanaa evankeliumi.
Tarkoitan tällä sitä, että jos toisella on hätä uskonsa heikkouden takia, koska on rikkonut sinua vastaan, ja pyytää evankeliumia, se on hänelle saarnattava. Mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että olisit ajallisena ihmisenä antanut hänelle anteeksi. Olet toiminut siinä vain evankeliumin välikappaleena, et ihmisenä.
Tekee mieli sanoa kuten Jem, että äh, kertokaa te, mitä yritän selittää...
Koska se on laajempi:
anteeksiantavampi, armahtavampi, hoitavampi käsite.