Järjestelin eilen kotona papereista ja sieltä sitten löytyivät myös ne vanha sairaalassa ja kuntoutuksessa tehdy paperit.
En ole oikeastaa niitä tarkkaan koskaan lukenut, huvitti kun kummassakin hoitavat lääkärit olivat täysin erimeiltä kaikesta, paitsi yhdestä asiasta, minkä vasta nyt tajusin. Kaikkiin viiteen eri paperiin, psyskiatrien lausuntoihin, psykiatrisen sairaanhoitajan paperiin yms oli kaikkiin kirjoitettu että tunne-elämältään epävakaa persoonallisuu.
Eilen sitten aloin otta selvää mitä se tarkoitta, kun ei kukaan niistä läskipäistä sitä ollut vaivautunut aikasemmin kertomaan. Olin aika kauhuissani kun luin sitä määritelmää. Mutta kyllä se kaikki muhun sopi kun nyrkki silmään.
Ois kiva kuulla sellaisista ihmisistä joilla myös tedettu sama... ja miten ovat selvinneet sen kanssa. Itsellä elämä nyt sellaista kaaosta, että varmaan tarvitsis apua taas tähän etenemiseen, mutta ois kiva kuulla muilta mitä oireita heillä ja mikä on oikeesti auttanut parempaan kuntoon?
En ole oikeastaa niitä tarkkaan koskaan lukenut, huvitti kun kummassakin hoitavat lääkärit olivat täysin erimeiltä kaikesta, paitsi yhdestä asiasta, minkä vasta nyt tajusin. Kaikkiin viiteen eri paperiin, psyskiatrien lausuntoihin, psykiatrisen sairaanhoitajan paperiin yms oli kaikkiin kirjoitettu että tunne-elämältään epävakaa persoonallisuu.
Eilen sitten aloin otta selvää mitä se tarkoitta, kun ei kukaan niistä läskipäistä sitä ollut vaivautunut aikasemmin kertomaan. Olin aika kauhuissani kun luin sitä määritelmää. Mutta kyllä se kaikki muhun sopi kun nyrkki silmään.
Ois kiva kuulla sellaisista ihmisistä joilla myös tedettu sama... ja miten ovat selvinneet sen kanssa. Itsellä elämä nyt sellaista kaaosta, että varmaan tarvitsis apua taas tähän etenemiseen, mutta ois kiva kuulla muilta mitä oireita heillä ja mikä on oikeesti auttanut parempaan kuntoon?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Noista sietämättömistä raivotiloista ja raivareista olen saanut avun Seronil 20mg lääkkeestä. Ne ovat minulle impulssikontrollin puutteeseen, ja sopivat kuin nyrkki silmään.
Vaihtelevasti pärjännyt.
Käyn nyt kolmatta ammattikoulua, kun aina parin vuoden jälkeen tuntunut aivan väärältä alalta, eli ei ole kiinnostanut yhtään. Poissa oloja on tullut aina paljon ammattikouluissa, varsinkin keväisin. Välissä työttömyyttä, pätkätöitä, sairaslomaa ja osastoa.
Runsas alkoholin käyttö alkoi jo 14-vuotiaana, alkoholin käytön aloitin 13-vuotiaana. Imppaaminen, rauhoittavat lääkkeet ja pilven poltto tuli mukaan 15-vuotiaana. 16-vuotiaana käytin pilveä jo päivittäin ja käytin myös satunnaisesti ekstaasia ja tämän jälkeen on mennyt kaikki mikä tuli vastaan. Huumeiden päivittäiskäytöstä pääsin eroon 21-vuotiaana hyvään parisuhteeseen päästyäni. Varastelu ja seksin harrastaminen alkoi jo lapsena n. 7-vuoden iässä ja varastelun lopetin pääosin 14-vuotiaana. Tämänkin jälkeen joitain varkauksia tullut tehtyä hetken mielijohteesta. Seksiin olen ryhtynyt jokaisen siihen haluavan kanssa ja monesti on saanut jälkeenpäin katua. Rahan käyttö on myös ollut aina holtitonta.
Olen sairastanut myös vakavan masennuksen, paniikkihäiriön ja päihdepsykoosin sekä muutaman kerran on tullut mikropsykoosi raskaan rasituksen takia. Lisäksi kärsin ennen sosiaalisista peloista.
Itsetuhoisuutta on ollut viiltelyn muodossa, jonka takia on pari kertaa sairaalassakin käyty paikattavana. Olen ottanut hengenvaarallisia yhdisteitä eri päihteitä välittämättä seurauksista. On vaikea vastustaa mielihyvää tuottavia asioita ja jos ei pääse mielihaluja toteuttamaan niin silloin suuttuu ja/tai ahdistuu.
Mielialat sahailee miten sattuu, mikä nyt onkin tämän häiriön perus piirre. Lisäksi pahaa ahdistusta ja unettomuutta. Mielialojen heittelyyn on auttanut hyvin cipralex 20mg, tosin en voi syödä sitä kuin 10mg sen kalliin hinnan takia. Ilman sitä en olisi ollenkaan työkykyinen. Ahdistusta on vähentänyt buspar 3 x 5mg/vrk ja lisäksi on ahdistukseen tarvittavana truxal 50mg ja atarax 25mg, jotka auttavat jos ei liian usein käytä.
Käytännössä tämä on päivä kerrallaan elämistä, kun huomisesta tai edes seuraavasta tunnista ei tiedä yhtään että millainen se on. Ilman terapiaa myös pärjääminen olisi todella paljon vaikeampaa. Täysipäiväiseen vakituiseen työhön en ole ainakaan vielä kykeneväinen, ehkä sitten tulevaisuudessa. Liian rutiinin omainen elämä tuntuu tappavan henkisesti. Jos elää samanlaisia päiviä joka päivä, tuntuu että se on sama kuin olisi kuollut.
Eli tiivistettynä elän mielialojen, ahdistusten ja impulsiivisuuden armoilla. En ainakaan vielä tällä hetkellä olisi kykeneväinen ihan normaaliin elämään. Ilman lääkkeitä olisin täysin työkyvytön. Terapiaa tarvitsen vielä vuosia.
Eli on rajoittanut ja rajoittaa normaalia elämää melko runsaasti.
Sun tarina kuulosti ihan mun elämältä. Ei oo todellista. Oon pitkään, siis vuosia jo etsinyt ja miettinyt mikä tai mitä ongelmia mulla oikeen on. Mulla kanssa vahva päihdetausta (lopetin käytön 4v sitten) ja nyt sitten tämä.
Mun on todella vaikee jaksaa ees päivästä toiseen. Ikinä ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Nyt oon avopäihdehoidossa ja pyöritän samalla arkea. Joksa päivä on samanlaista tarpomista.. kriisistä toiseen.
Tuntuu mielettömän hyvältä löytää teitä muitakin. Oon oikeasti ajtellut, että oon täysin yksin tän kaiken kanssa. Ja kukaan ei tiedä mistä oikeasti on kysymys.
Mutta kuitenkin tän löytäminen ahdistaa. Hoito on pitkä ja epävarma. Syötkö sä itse mtn lääkitystä? Mikä sulla on auttanut? Terapia?
Itse olen nyt sillä levelillä, etten pysty ottamaan mitään vastaa miltään hoitotaholta. Otan aivan kaiken pään aukomisena. Koko ajan mietin, että muut ihmiset pitävät mua hulluna, viallisena ja täydellisesti avun ulkopuolella. Mietin aivan jatkuvasti, mitä muut musta ajattelee. En pysty luottamaan juuri kehenkään. Jopa omat vanhempani mielestäni tahtovat minulle pelkkää pahaa ja ajttelevat minun olevan täysin huono.
Vaikka jollain tasolla tajuan edellä mainittujen olevan vain oman pääni tuotosta, en silti pysty suhtautumaan asiaan toisin. Koska olenhan totaalisen huono ja epäonnistunut. Olen turhautunut ja masentunut. Onko minut tuomittu elämään tälläisenä ja tähään paskaa oloon ikuisesti? Mitä järkeä tässä sitten on?
Tartutan kuitenkin vain kaikki muutkin läheiseni ja oman lapseni. Ei helvetti..
Kertokaa omia kokemuksianne..