abortin jälkeen

tuollaisen teon jälkeen. Varsinkin, jos olisin tehnyt sen vakaasti harkittuani asiaa.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: joko yrität sulkea tapahtuman pois mielestäsi tai yrität käsitellä sitä mielessäsi, kadut tekoasi ja lupaat, ettet koskaan enää tee niin tai yllytä toisia samaan syntiin. Kannattaisi varmaan myös puhua jonkun ammattiauttajan, oman valintasi mukaan papin, psykologin tai lääkärin kanssa.

Katumuksen tie on pitkä ja kivinen, mutta sillä tavalla voit saavuttaa vähitellen omantunnonrauhan ja itsetuntosi takaisin. Jos taas tunget asian pois mielestäsi, se voi pulpahtaa milloin hyvänsä esille.

Ensinhän sitä ei oikeen sillai halunnut kovasti ruveta mietiskelemään. Minulla oli myös kaikenlaista
muuta sählinkiä elämässä, joiden rinnalla ei abortti niin suurelta asialta edes tuntunut...
Kyllä tottakai sitten kuukauden parin jälkeen aloin miettiä tekemääni ja välillä ajatteli miten olisi käynyt jos en aborttia olisi tehnyt. Tuli jotenkin myös halu tehdä lapsi...Se oli kyllä todella ohimenevä ajatus.
Myöhemmin aloin pelätä, etten voi enää saada lapsia kostoksi.
Abortistani on nyt kaksi vuotta. En oikein ole sitä katunut vaan juuri miettinyt, että millaista elämäni nyt olisi tai mitä se tulee olemaan. Koskaan en kyllä ole pitänyt päätöstäni vääränä.
Asiasta yli auttoi pääsemään ihan normaaliin elämään pyrkiminen. Paljon en asiasta siitä tietäville puhu, koska en halua leimata itseäni abortin tekijäksi. Olen kyllä tehnyt abortin ja valmis sen myöntämään, mutta tarkoitan, että täytyy muistaa, että muutoin ihmisenä olen sama enkä halua, että abortistani tulee vallitseva persoonallisuuden pirteeni, sillä sitä se ei ole.
Minulle ylipääseminen oli asian hyväksyminen. Helpompaa se minulle oli kuin raskauden hyväksyminen.
Jos sinulla on oikeasti paha olla, kannattaa ehdottomasti jutella jonkun kanssa. Mielellään ihmisen, jolla ei ole itse abortista kauhean vankkaa mielipidettä. Näin et tunne, että olisit hakemassa hyväksyntää itse abortille vaan tukea itsellesi.
Toivon, että voit vielä antaa itsellesi anteeksi ja jatkaa eteempäin. Sillä lopultahan kukaan ei hyödy sinun pahasta olostasi. Mutta paha olosi kertoo varmasti sitä, että olet sympaattinen ja hyvä ihminen pohjimmiltasi. Olisihan se outoa jos et yhtään ajatusta tapahtuneelle antaisi. Hyväksymään oppiminen auttaa. Unohtaa ei tarvitsekkaan.

vaihtoehto? Minäkään en voi kysymykseesi vastata, koska omat lapseni olen halunnut ja pitänyt, vaikka se on merkinnyt kohdallani yksinhuoltajuutta, niin se on ollut minulle oikea vaihtoehto.

Ei oikeaa vaihtoehtoa kyllä kadu. Miksi teit abortin?

Täytyy vielä sanoa että kannatan aborttioikeutta. Ei kaikkien ihmisten voimavarat ole riittävän suuret lapsen pitämiseen.

No eipä se ollut mullekaan helppoa aikaa, kun lapsirakkaana ihmisenä tein 17-vuotiaana abortin.... Mutta järki ja tunne kun on tiettävästi kaksi eri asiaa ja sitä ei esim. kaikki nämä sinulle aiemmin kirjoittaneet ottaneet huomioon.

Itse päädyin aborttiin, koska olin hiljattain saanut selville lapsen isän olevan rikollinen ja en halunnut lapselleni jo valmiiksi pilattua,
epätasapainoista elämää.

Mutta kyllä abortista selviää, kun sen syyn on itselleen selvittänyt ja järkeistänyt. Aikaa se viä eikä sitä koskaan tuskin voi unohtaa - mielessä se on päivittäin minulla ainakin vielä - 7 vuoden jälkeenkin.

Kehottaisin sinua menemään juttelemaan esim. psykologin kanssa sen myötä saisit ehkä itsesi tajuamaan aborttiin johtaneet seikat paremmin ja sitä kautta hyväksymään valintasi.

Ja sellaisten ihmisten kritisoinnit kannattaa laittaa saman tien toisesta korvasta pihalle, jotka eivät ole itse joutuneet tuon vaikean valinnan eteen. He ajattelevat usein, että abortti on murha ja väärin lasta kohtaan. Mutta mitäpä lapsi mahtaa ajattelee siitä aikuisena, kun hän on kokenut huonon lapsuuden ehkä isättömänä - eipä se ole "normaalin" lapsen tasapainoista elämää. Siitä aiheutuvia säröjä voi lapsessa näkyä vielä aikuisenakin. Tämän moni kritisoija saattaa unohtaa sekä se fakta pätee moneen asiaan että arvostelu on aina helppoa, kun ei ole itse joutunut samaan tilanteeseen.

Monet heistä voisivat tehdä ihan samoin vaikkeivat sitä tule ajattelemaankaan... Niin minäkin nuorena ajattelin, kunnes osui omalle kohdalle ja vieläpä tuossa tilanteessa.

Tsemppiä sulle, teit varmasti sinulle oikean ratkaisun!



T: Nora