Tuomiokirkossa Oulussa

Psalmi 118:
Hoosianna! Herra, anna meille apusi!
1 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa. [Ps. 106:1]
2 Julista, sinä Israelin kansa: iäti kestää hänen armonsa.
3 Julista, sinä Aaronin suku: iäti kestää hänen armonsa.
4 Julistakaa, te Herran palvelijat: iäti kestää hänen armonsa.
5 Ahdingossani minä huusin Herraa. Hän kuuli ja avasi tien. [1. Moos. 26:22 ]
6 Kun Herra on minun kanssani, en minä mitään pelkää. Mitä voisivat ihmiset silloin? [Room. 8:31; Hepr. 13:6]
7 Kun Herra on minun kanssani, hän tuo minulle avun, ja pelotta katson vihollisiani. [Ps. 52:8 ]
8 On parempi turvata Herraan kuin luottaa ihmisten apuun. [118:8,9: Ps. 62:10, 146:3,4; Jer. 17:5]
9 On parempi turvata Herraan kuin luottaa mahtavien apuun.
10 Viholliset saartoivat minut, mutta Herran nimessä minä nujerran heidät!
11 He piirittivät ja saartoivat minut, mutta Herran nimessä minä nujerran heidät!
12 He piirittivät minua kuin mehiläisparvi, mutta hetkessä he hävisivät kuin palavat ohdakkeet. Herran nimessä minä nujerran heidät!
13 He syöksivät minut lähes tuhoon, mutta Herra tuli avukseni.
14 Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut.
15 Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta: Herran käsi on voimallinen!
16 Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen!
17 Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista.
18 Hän kyllä kuritti minua mutta ei antanut kuoleman valtaan.
19 Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
20 Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.
21 Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut.
22 Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. [118:22,23: Mark. 12:10,11 : Ap. t. 4:11; 1. Piet. 2:7]
23 Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
24 Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!
25 Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys!
26 Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan. [Mark. 11:9]
27 Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille. Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
28 Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
29 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!

2 Kor. 2

1 Päätin näet, että vierailuni teidän luonanne ei tällä kertaa saa aiheuttaa mielipahaa.
2 Jos minä pahoitan teidän mielenne, eihän silloin kukaan voi saada minuakaan iloiseksi, paitsi se jolle olen tuottanut surua. [2. Kor. 7:8,9]
3 Juuri tästä kirjoitinkin, jottei minun tarvitsisi tullessani pahoittaa mieltäni niiden vuoksi, joista minun pitäisi saada iloa. Luotin siihen, että minun iloni on teidänkin ilonne. [2. Kor. 12:21]
4 Kirjoitin teille suuressa tuskassa, sydän raskaana ja kyynelsilmin, mutta en aiheuttaakseni teille surua, vaan osoittaakseni, kuinka suurta rakkautta tunnen erityisesti teitä kohtaan. [Ap. t. 20:31]

Rikkoneelle on annettava anteeksi
5 Jos joku on tuottanut surua, hän ei ole tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille -- ainakin jossain määrin, etten nyt liioittelisi. [1. Kor. 5:2]
6 Tuollaiselle riittää se rangaistus, jonka useimmat teistä ovat hänelle jo antaneet.
7 Nyt teidän on päinvastoin annettava anteeksi ja lohdutettava häntä, ettei hän menehtyisi suruunsa. [Luuk. 17:3]
8 Niinpä kehotan teitä jälleen osoittamaan hänelle rakkautta. [1. Kor. 16:14]
9 Kirjoitinkin teille juuri koetellakseni teitä ja nähdäkseni, oletteko kaikessa kuuliaisia. [2. Kor. 7:15]
10 Kenelle te annatte anteeksi, hänelle annan minäkin, ja kun olen antanut anteeksi -- jos nyt jotakin anteeksi annettavaa on -- olen tehnyt sen teidän takianne Kristuksen edessä,
11 jottei Saatana pääsisi meistä voitolle. Hänen juonensa me kyllä tiedämme. [Luuk. 22:31 ]

Paavali Kristuksen voittosaatossa
12 Lähdin sitten Troakseen julistamaan Kristuksen evankeliumia, ja siellä minulle avautui ovi Herran työhön.
13 Henkeni ei kuitenkaan saanut rauhaa, kun en tavannut siellä veljeäni Titusta, ja niin jätin hyvästit seurakunnalle ja jatkoin matkaa Makedoniaan. [2. Kor. 7:6]
14 Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! [1. Kor. 15:57]
15 Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen.
16 Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? [Luuk. 2:34; 1. Piet. 2:7,8]
17 Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta. [Room. 16:18]

Joh.12:

Jeesus voidellaan Betaniassa
1 Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. [12:1-8: Matt. 26:6-13; Mark. 14:3-9; Luuk. 7:36-38]
2 Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
3 Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
4 Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin:
5 "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille."
6 Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan.
7 Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.
8 Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole." [5. Moos. 15:11]
9 Betaniaan saapui suuri joukko juutalaisia, jotka olivat kuulleet Jeesuksen olevan siellä. He eivät tulleet ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.
10 Niinpä ylipapit päättivät tappaa myös Lasaruksen,
11 koska monet juutalaiset hänen takiaan lähtivät Jeesuksen luo ja uskoivat häneen. [Joh. 11:45]

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin
12 Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, [12:12-19: Matt. 21:1-11; Mark. 11:1-11; Luuk. 19:28-40]
13 ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: -- Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas! [Ps. 118:25,26]
14 Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
15 -- Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla. [Jes. 62:11 | Sak. 9:9]
16 Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin. [Joh. 2:22]
17 Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista.
18 Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan.
19 Fariseukset puhuivat keskenään: "Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään."

Jeesus puhuu kuolemastaan
20 Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. [1. Kun. 8:41,42]
21 Nämä tulivat Filippuksen luo -- sen, joka oli Galilean Betsaidasta -- ja sanoivat: "Me haluaisimme tavata Jeesuksen." [Joh. 1:44,45]
22 Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
23 Jeesus sanoi heille: "Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. [Joh. 13:31,32, 17:1]
24 Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. [1. Kor. 15:36]
25 Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. [Matt. 10:39, 16:25; Mark. 8:35; Luuk. 9:24, 17:33]
26 Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua. [Joh. 14:3, 17:24; 1. Tess. 4:17]
27 "Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. [Mark. 14:35,36; Luuk. 12:50; Hepr. 5:7]
28 Isä, kirkasta nimesi!" Silloin kuului taivaasta ääni: "Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen."
29 Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: "Enkeli puhui hänelle." [Ilm. 10:3]
30 Silloin Jeesus sanoi: "Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. [Joh. 11:42]
31 Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. [Luuk. 10:18; Joh. 16:11; Kol. 2:15; Ilm. 12:9]
32 Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni." [Joh. 3:14, 8:28]
33 Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.
34 Ihmiset sanoivat Jeesukselle: "Me olemme laista oppineet, että Messias pysyy ikuisesti. Kuinka voit sanoa, että Ihmisen Poika on korotettava? Kuka tämä Ihmisen Poika on?" [2. Sam. 7:16; Ps. 89:37,38, 110:4; Jes. 9:6; Dan. 7:14]
35 Jeesus sanoi heille: "Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. [12:35,36: Joh. 1:4 ]
36 Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia." Tämän sanottuaan Jeesus lähti ja poistui heidän näkyvistään.

Ihmisten epäusko
37 Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen.
38 Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: -- Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima? [Jes. 53:1 | Room. 10:16]
39 He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
40 -- Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä. [Jes. 6:9,10 | Mark. 4:12 ]
41 Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti. [Jes. 6:1,3]
42 Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. [Joh. 9:22 ]
43 Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama. [Joh. 5:44]
44 Jeesus huusi kovalla äänellä: "Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni.
45 Joka näkee minut, näkee lähettäjäni. [Joh. 14:9]
46 Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. [Joh. 1:4 ]
47 Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. [Joh. 3:17]
48 Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. [5. Moos. 18:19]
49 En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa, [12:49,50: Joh. 7:16 ]
50 ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän. Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on minun käskenyt puhua."

pääse mukaan Ouluun kirjoitti:

Psalmi 118:
Hoosianna! Herra, anna meille apusi!
1 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa. [Ps. 106:1]
2 Julista, sinä Israelin kansa: iäti kestää hänen armonsa.
3 Julista, sinä Aaronin suku: iäti kestää hänen armonsa.
4 Julistakaa, te Herran palvelijat: iäti kestää hänen armonsa.
5 Ahdingossani minä huusin Herraa. Hän kuuli ja avasi tien. [1. Moos. 26:22 ]
6 Kun Herra on minun kanssani, en minä mitään pelkää. Mitä voisivat ihmiset silloin? [Room. 8:31; Hepr. 13:6]
7 Kun Herra on minun kanssani, hän tuo minulle avun, ja pelotta katson vihollisiani. [Ps. 52:8 ]
8 On parempi turvata Herraan kuin luottaa ihmisten apuun. [118:8,9: Ps. 62:10, 146:3,4; Jer. 17:5]
9 On parempi turvata Herraan kuin luottaa mahtavien apuun.
10 Viholliset saartoivat minut, mutta Herran nimessä minä nujerran heidät!
11 He piirittivät ja saartoivat minut, mutta Herran nimessä minä nujerran heidät!
12 He piirittivät minua kuin mehiläisparvi, mutta hetkessä he hävisivät kuin palavat ohdakkeet. Herran nimessä minä nujerran heidät!
13 He syöksivät minut lähes tuhoon, mutta Herra tuli avukseni.
14 Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut.
15 Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta: Herran käsi on voimallinen!
16 Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen!
17 Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista.
18 Hän kyllä kuritti minua mutta ei antanut kuoleman valtaan.
19 Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
20 Tämä on Herran portti, josta vanhurskaat saavat käydä.
21 Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua ja pelastit minut.
22 Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. [118:22,23: Mark. 12:10,11 : Ap. t. 4:11; 1. Piet. 2:7]
23 Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
24 Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä!
25 Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys!
26 Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan. [Mark. 11:9]
27 Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille. Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
28 Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
29 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!

2 Kor. 2

1 Päätin näet, että vierailuni teidän luonanne ei tällä kertaa saa aiheuttaa mielipahaa.
2 Jos minä pahoitan teidän mielenne, eihän silloin kukaan voi saada minuakaan iloiseksi, paitsi se jolle olen tuottanut surua. [2. Kor. 7:8,9]
3 Juuri tästä kirjoitinkin, jottei minun tarvitsisi tullessani pahoittaa mieltäni niiden vuoksi, joista minun pitäisi saada iloa. Luotin siihen, että minun iloni on teidänkin ilonne. [2. Kor. 12:21]
4 Kirjoitin teille suuressa tuskassa, sydän raskaana ja kyynelsilmin, mutta en aiheuttaakseni teille surua, vaan osoittaakseni, kuinka suurta rakkautta tunnen erityisesti teitä kohtaan. [Ap. t. 20:31]

Rikkoneelle on annettava anteeksi
5 Jos joku on tuottanut surua, hän ei ole tuottanut sitä vain minulle vaan teille kaikille -- ainakin jossain määrin, etten nyt liioittelisi. [1. Kor. 5:2]
6 Tuollaiselle riittää se rangaistus, jonka useimmat teistä ovat hänelle jo antaneet.
7 Nyt teidän on päinvastoin annettava anteeksi ja lohdutettava häntä, ettei hän menehtyisi suruunsa. [Luuk. 17:3]
8 Niinpä kehotan teitä jälleen osoittamaan hänelle rakkautta. [1. Kor. 16:14]
9 Kirjoitinkin teille juuri koetellakseni teitä ja nähdäkseni, oletteko kaikessa kuuliaisia. [2. Kor. 7:15]
10 Kenelle te annatte anteeksi, hänelle annan minäkin, ja kun olen antanut anteeksi -- jos nyt jotakin anteeksi annettavaa on -- olen tehnyt sen teidän takianne Kristuksen edessä,
11 jottei Saatana pääsisi meistä voitolle. Hänen juonensa me kyllä tiedämme. [Luuk. 22:31 ]

Paavali Kristuksen voittosaatossa
12 Lähdin sitten Troakseen julistamaan Kristuksen evankeliumia, ja siellä minulle avautui ovi Herran työhön.
13 Henkeni ei kuitenkaan saanut rauhaa, kun en tavannut siellä veljeäni Titusta, ja niin jätin hyvästit seurakunnalle ja jatkoin matkaa Makedoniaan. [2. Kor. 7:6]
14 Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! [1. Kor. 15:57]
15 Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen.
16 Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? [Luuk. 2:34; 1. Piet. 2:7,8]
17 Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta. [Room. 16:18]

Joh.12:

Jeesus voidellaan Betaniassa
1 Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. [12:1-8: Matt. 26:6-13; Mark. 14:3-9; Luuk. 7:36-38]
2 Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
3 Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
4 Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin:
5 "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille."
6 Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan.
7 Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.
8 Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole." [5. Moos. 15:11]
9 Betaniaan saapui suuri joukko juutalaisia, jotka olivat kuulleet Jeesuksen olevan siellä. He eivät tulleet ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.
10 Niinpä ylipapit päättivät tappaa myös Lasaruksen,
11 koska monet juutalaiset hänen takiaan lähtivät Jeesuksen luo ja uskoivat häneen. [Joh. 11:45]

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin
12 Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, [12:12-19: Matt. 21:1-11; Mark. 11:1-11; Luuk. 19:28-40]
13 ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: -- Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas! [Ps. 118:25,26]
14 Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
15 -- Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla. [Jes. 62:11 | Sak. 9:9]
16 Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin. [Joh. 2:22]
17 Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista.
18 Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan.
19 Fariseukset puhuivat keskenään: "Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään."

Jeesus puhuu kuolemastaan
20 Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. [1. Kun. 8:41,42]
21 Nämä tulivat Filippuksen luo -- sen, joka oli Galilean Betsaidasta -- ja sanoivat: "Me haluaisimme tavata Jeesuksen." [Joh. 1:44,45]
22 Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.
23 Jeesus sanoi heille: "Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. [Joh. 13:31,32, 17:1]
24 Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. [1. Kor. 15:36]
25 Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. [Matt. 10:39, 16:25; Mark. 8:35; Luuk. 9:24, 17:33]
26 Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua. [Joh. 14:3, 17:24; 1. Tess. 4:17]
27 "Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. [Mark. 14:35,36; Luuk. 12:50; Hepr. 5:7]
28 Isä, kirkasta nimesi!" Silloin kuului taivaasta ääni: "Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen."
29 Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: "Enkeli puhui hänelle." [Ilm. 10:3]
30 Silloin Jeesus sanoi: "Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. [Joh. 11:42]
31 Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. [Luuk. 10:18; Joh. 16:11; Kol. 2:15; Ilm. 12:9]
32 Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni." [Joh. 3:14, 8:28]
33 Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.
34 Ihmiset sanoivat Jeesukselle: "Me olemme laista oppineet, että Messias pysyy ikuisesti. Kuinka voit sanoa, että Ihmisen Poika on korotettava? Kuka tämä Ihmisen Poika on?" [2. Sam. 7:16; Ps. 89:37,38, 110:4; Jes. 9:6; Dan. 7:14]
35 Jeesus sanoi heille: "Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. [12:35,36: Joh. 1:4 ]
36 Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia." Tämän sanottuaan Jeesus lähti ja poistui heidän näkyvistään.

Ihmisten epäusko
37 Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen.
38 Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: -- Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima? [Jes. 53:1 | Room. 10:16]
39 He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
40 -- Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä. [Jes. 6:9,10 | Mark. 4:12 ]
41 Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti. [Jes. 6:1,3]
42 Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. [Joh. 9:22 ]
43 Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama. [Joh. 5:44]
44 Jeesus huusi kovalla äänellä: "Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni.
45 Joka näkee minut, näkee lähettäjäni. [Joh. 14:9]
46 Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. [Joh. 1:4 ]
47 Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. [Joh. 3:17]
48 Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. [5. Moos. 18:19]
49 En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa, [12:49,50: Joh. 7:16 ]
50 ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän. Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on minun käskenyt puhua."

Olisit nyt vetänyt sopivan pätkän Korkeammasta Viisusta mukaan. Nyt lainauksesi vaikuttaa vähän lässähtäneeltä.

Taitaa mennä läskiksi hyvä asia?

Pilalle meni kirjoitti:

Taitaa mennä läskiksi hyvä asia?

Kiitos, miespappi seuraavalla kerralla pitämään saarnapuhetta!

TranssentraaliSantra kirjoitti:

Kiitos, miespappi seuraavalla kerralla pitämään saarnapuhetta!

Teksitä voi miettiä, mitä se kertoo juuri sinulle.

Ei pidä vain lukea Raamattua ja olla miettimättä sitä yhtään mitä lukee.

Saarnojakin kannattaa miettiä: MITÄ SE KERTOO JUURI MINULLE JUURI NYT.

Älä hyvä ihminen nyt sekota TM-mietiskelyä tähän.
Sillä ei ole mitään tekemistä tämän Jumalan Sanan kuulemisen ja sen jälkeen oman itsetutkistelun kanssa.

Mietippä vähän ! kirjoitti:

Teksitä voi miettiä, mitä se kertoo juuri sinulle.

Ei pidä vain lukea Raamattua ja olla miettimättä sitä yhtään mitä lukee.

Saarnojakin kannattaa miettiä: MITÄ SE KERTOO JUURI MINULLE JUURI NYT.

Älä hyvä ihminen nyt sekota TM-mietiskelyä tähän.
Sillä ei ole mitään tekemistä tämän Jumalan Sanan kuulemisen ja sen jälkeen oman itsetutkistelun kanssa.

Eipä ole tullut vastausta tuohon edellä esittämääni kysymykseen?
Näin vuorotyöläiselle olisi tärkeää tietää, että mennäkö vai eikö mennä kirkkoon lauantai-iltana.
Kotisaunan löylytkin kutsuisivat, kun joka lauantai-iltana ei saakaan kotona köllötellä.