Elämä karkaa käsistä

Olen keski-ikäinen nainen ja sairastan skitsoaffektiivista psykoosia, masennusoireista muotoa. Olen sen vuoksi sairaseläkkeellä.

Elämä tuntuu normaalisti ihan mielekkäältä harrastuksieni parissa, neulon, luen jos jaksan, teen ruokaa, käyn kaupassa...Asun yksin, tytär on jo omillaan. Miesystäväni asuu eri taloutta kanssani.

Nyt on ollut pitkän aikaa tosi tuskainen olo, en jaksa mitään, hypin melkein seinille. En tiedä syytä. Kaikki pitäisi olla "hyvin". Oma hoitajani ei osaa sanoa mitään ja sairaalaan en lähde. En jaksa keskittyä harrastuksiini, nukun vain ikuista väsymystäni pois. Ja sen hetken jonka olen hereillä, musertava tuska vie mukanaan. Itkisin, jos olisi kyyneleitä.

Sanokaa, hyvät ihmiset, mitä minä teen? Miten te selviätte ahdistavan olon kanssa?
2402
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

karkaa käsistä. Mutta muistathan ottaa sosiaalisesti osaa mahdollisimman julkisesti kaikkeen ryhmätoimintaan. Voit myös esim. varmaan toimia freelancerina, jos tärppäis kirjoitella mielipidesivuille. Hirvittävän tärkeetä on että jaksat ottaa osaa yhteiskunnalliseen toimintaan ja näin tukea muita mielenterveyspotilaita.

Äänestä

kuulostaa masennukselta. suosittelen psykoterapiaa, tai sitten ystävää jonka kanssa voit puida tuntemuksiasi. ei aina ole helppo nähdä syytä. yleensä kyse on kokonaisvaltaisesta ahdistuksesta, johon auttaa vain elämäntapojen muutos. saatko ihmissuhteissasi tarpeeksi läheisyyttä? pidätkö ihmisiä suht etäällä? syötkö monipuolisesti? suosittelen syömään enemmän tuoretta, jotta saisit enzyymejä, kiinalaisessa lääketieteessä ekana puututaan tähän mielenterveydellisissä ongelmissa.

voi myös olla kyse kilpisrauhasen vajaatoiminnasta, se on masennuksen ohella suomalaisten kansantauti. aiheuttaa väsymystä.

Rohkeasti kohti muutosta! Jos ei porkkana auta, mene lääkärin puheille. Kyllä elämäsi suunta vielä muuttuu.

Terv. tod. vakavasta masennuksesta parantunut.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


karkaanko minäkin kirjoitti:

Olen keski-ikäinen nainen ja sairastan skitsoaffektiivista psykoosia, masennusoireista muotoa. Olen sen vuoksi sairaseläkkeellä.

Elämä tuntuu normaalisti ihan mielekkäältä harrastuksieni parissa, neulon, luen jos jaksan, teen ruokaa, käyn kaupassa...Asun yksin, tytär on jo omillaan. Miesystäväni asuu eri taloutta kanssani.

Nyt on ollut pitkän aikaa tosi tuskainen olo, en jaksa mitään, hypin melkein seinille. En tiedä syytä. Kaikki pitäisi olla "hyvin". Oma hoitajani ei osaa sanoa mitään ja sairaalaan en lähde. En jaksa keskittyä harrastuksiini, nukun vain ikuista väsymystäni pois. Ja sen hetken jonka olen hereillä, musertava tuska vie mukanaan. Itkisin, jos olisi kyyneleitä.

Sanokaa, hyvät ihmiset, mitä minä teen? Miten te selviätte ahdistavan olon kanssa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu