Kaksi vuotta kotiäitiyttä takana ja nyt olen alkanut pelätä sosiaalisia tilanteita ahdistuskohtausten takia.
Vieraiden ihmisten seurassa kädet alkaa täristä ja hikoilla, sydän tykyttää ja kurkkua kuristaa, naama helottaa.
Ennen tykkäsin olla huomon keskispisteenä.
Mitä ihmettä tämä on?!
Vieraiden ihmisten seurassa kädet alkaa täristä ja hikoilla, sydän tykyttää ja kurkkua kuristaa, naama helottaa.
Ennen tykkäsin olla huomon keskispisteenä.
Mitä ihmettä tämä on?!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja parille tutullakin...minä luulin kanssa olevani ihan tullut hulluksi,mutta lienee suht normaalia.Jännitän melko monia tilanteita ja kahvia en ainakaan uskalla monessakaan tilaisuudessa ottaa,iskee sellanen hepuli jotta...täytyy vaan hankkia niitä tilanteita,tavallaan harjoitella...ja lääkäriltäkin saa kuulemma apua,beetasalpaajiakohan ne oli,mitkä mahdollisesti auttaa,ei kannata sen takia jäädä kotiin yksinään,meitä on ilmeisesti paljon samankaltaisia....
Mulla autto kun pääsin asiakaspalvelu työhön vähäksi aikaa,siinä oli pakko tulla juttuun....
Ainoa missä on ongelmia on kun otetaan verenpaineet,jännittää ihan sikana niin johan pomppas...
Kai se on melko yleistä kun on ollu ensin monta vuotta kotona ja yhtä-äkkiä pitäiskin sitte kylmiltään siirtyä "aikuisten maailmaan" - Mistä ensinnäkin puhuu kun aikaisemmin on puheet ollu tasoa "onkos kakka tullu?" Eikä kaikki ainakaan halua kuulla aina mun lapsista juttuja, paitsi toiset äidit jotka on samassa tilanteessa.Mut mistä kummasta niitä aiheita sitte ammentaa jos ei omasta elämästä ja omaan elämään vaan kuuluu niin suurelta osin nuo lapsukaiset. Ja musta tuntuu että ainakin viimeistään siinä vaiheessa kun menee työ-elämään takasin niin on suorastaan kiellettyä puhua lapsista, töissä kun viljellään vaan sitä työhuumoria. Musta joskus asioilla käyntikin on outoa jos ei ole vähintään yhtä muksua mukana, kun on se yks mukana niin aina riittää käsille töitä.. Oon joskus tuntenu kauppareissullakin itteni tosi hölmöksi ku oon jutellu tyhjille ostoskärryille tai hyssytelly niitä kärryjä. No, kai se on niin kuin em, sen sanoi että taas pitää opetella olemaan immeisten ilmoilla.
paniikki häiriö.Itse kärsin siitä,tuomainitsemasi käsien tärinä yms.
Se on joskus tosi kamalaa ja itse pääsen siitä eroon sillä hetkellä miettimällä aivan jotain muuta eli keskityn toiseen asiaan.Kerran minulle sanoi yksi lääkäri tuon neovoksi ja samalla hän sanoi että ei sitä tärinää muut huomaa välttämättä,ainoastaan sinä itse.koitappa noilla eväillä auttaako,ja jos yhtään lohduttaa et ole läheskään ainoa joka tuosta kärsii.
Joten tsemppiäsinulle ja muille kohtalotovereille?==
raskauden aikana jo ilmeni ahdistusta käydä yksin kaupassa esim.. tuttujen näkeminen ja jutteleminen on erittäin vaivaantunutta=(
luulen johtuvan siitä ettei ole ollut sosiaalisia virikkeitä , eikä kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa kun kykkinyt kotona vaan.. nyt 3,5 viikkonen vauva minulla eipä juuri huvita tehä mitään tai käydä missään ja tänäänkin kun kävin pankissa niin hävetti niin helvetisti kun en heti päässy vaunujen kanssa ovesta ulos=(
Siitä pitäisi löytyä apua myös mielenterveyteen liittyviin ongelmiin. Jos ongelma johtuu vain liiasta kotona olosta, siihen ei kai auta muu kuin töihin meno. Ymmärrän muuten kyllä hyvin, ettei kaikkia kiinnosta toisten lapsijutut. Vaikka olen tuore äiti, ei muakaan kiinnosta toisten vauvajutut, kyllä elämässä pitää olla vieläkinmuutakin ajateltavaa, kuin pelkkä vauva, vaikka se tietty onkinäidille aina rakas.