Kaksi vuotta kotiäitiyttä takana ja nyt olen alkanut pelätä sosiaalisia tilanteita ahdistuskohtausten takia.
Vieraiden ihmisten seurassa kädet alkaa täristä ja hikoilla, sydän tykyttää ja kurkkua kuristaa, naama helottaa.
Ennen tykkäsin olla huomon keskispisteenä.
Mitä ihmettä tämä on?!
Vieraiden ihmisten seurassa kädet alkaa täristä ja hikoilla, sydän tykyttää ja kurkkua kuristaa, naama helottaa.
Ennen tykkäsin olla huomon keskispisteenä.
Mitä ihmettä tämä on?!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Että jos oot ennen tykännyt olla huomion keskipisteenä ja ollut sosiaalinen...ym, ni nyt sulle tulee tällästä..
Oon aina ajatellu et ne jotka on syntyny aroiks, ni niillä on vaan sosiaalisia pelkoja. Et miten rohkeesta voi tulla ujo?
Itse olen joskus ihmetellyt samaa, mutta en ihmettele enää, kun omalle kohdalle sattui :/
Me asumme maalla, eikä minun tule usein lähdettyä muualle kuin kauppaan tai neuvolaan plus sukulaisten luo lasten/lasten ja miehen kanssa nyt kotona ollessani.
Ennen olin töissä asiakaspalvelussa ja viihdyin erittäin hyvin. Myös korkeakoulussa, josta valmistuin ennen äitiyslomaani olin se tyyppi, joka sai muut nauramaan.
Minusta tuntuu, että tämä sosiaalisten tilanteiden pelkoni on sitä paljon puhuttua "mökkihöperyyttä" eli vietän liian vähän aikaa muualla kuin kotonani... Pitänee pakottaa itsensä lähtemään useammin kotoa vaikka kaverille kahville ilman lapsia (jotka toimii hyvänä suojakilpenä tilanteessa kuin tilanteessa), niin jospa tämä tästä ilman enempiä hoitamisia...
siis mökkihöperyyttä ja siedätys auttaa pikkuhiljaa.