Voiko pitkään kestäneen ensirakkauden jälkeen kokea enää yhtä suuria tunteita?
Tällä hetkellä ajatus tuntuu mahdottomalta.. Kaksi vuotta kestäneen suhteen erosta on yli puolitoista kuukautta ja silti tuntuu, että jos alkaisen seurustelemaan jonkun toisen kanssa, vertaisin häntä vain exääni.
Haluaisin kuulla tästä kokemuksia.. Eli miten kauan ihmisillä on kestänyt, ennenkuin ovat voineet taas jättämisen jälkeen rakastaa jotakuta..ja ovatko tunteet roihunneet yhtä voimakkaina jos voimakkaampinakin?
Tällä hetkellä ajatus tuntuu mahdottomalta.. Kaksi vuotta kestäneen suhteen erosta on yli puolitoista kuukautta ja silti tuntuu, että jos alkaisen seurustelemaan jonkun toisen kanssa, vertaisin häntä vain exääni.
Haluaisin kuulla tästä kokemuksia.. Eli miten kauan ihmisillä on kestänyt, ennenkuin ovat voineet taas jättämisen jälkeen rakastaa jotakuta..ja ovatko tunteet roihunneet yhtä voimakkaina jos voimakkaampinakin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä en ole unohtanut ensirakkauttani, vaikkei välillämme edes ollut suhdetta. Olin intensiivisesti rakastunut häneen viisi vuotta, eivätkä tunteeni vieläkään ole sammuneet, vaikka olen ollut naimisissa toisen miehen kanssa jo vuosia.
En ole nähnyt häntä moneen vuoteen, ja silti kaipaan häntä. Joskus saattaa mennä kuukausiakin, etten ajattele häntä, mutta sitten jokin saa hänet mieleeni ja se valtaa ajatukseni pitkiksi ajoiksi eteenpäin... toissapäivänä tapasin miehen siskon, ja olen nyt nähnyt kaksi yötä tuskallisia unia.
En ole koskaan rakastanut ketään kuten ensirakkauttani, joka oli "pellon poika, viljojen haltija" (jos tunnet Kalevalaa, tiedät nimen)... Pahinta on se, etten tiedä, mitä tekisin, jos saisin yllättäin mahdollisuuden saavuttaa tuon suuren rakkauteni. Saattaisin jopa jättää nykyisen perheeni, joka on aivan järkyttävää! Mutta totta on sekin, että nykyinen mieheni alkaa saavuttaa sitä astetta elämässäni, etten ehkä antaisi vuosien takaisten haaveiden rikkoa suhdettamme, vaikka tilaisuus tarjoutuisikin. En rakasta miestäni samalla tavalla kuin ensirakkauttani, mutta hän on minulle hyvä kumppani - enkä välttämättä tulisi ensirakkauteni kanssa sen onnellisemmaksi, vaikka tunteiden palo olisikin taattua.
Sinuna en vielä huolehtisi, eihän tuota tilannetta ole jatkunut kuin vasta alle kaksi kuukautta...
kipu,ikävä ja suru hellittävät kyllä....pahin on aluksi fyysinen ikävä mutta oma keho unohtaa toisen kyllä...aikaa...aikaa se vaatii mutta yli pääset...olin itse yli 19 v miehen kanssa, tänä päivänä olen onnellinen ja hyvä olla...ja hyvät välit on edelleen entiseen onhan hän lasteni isä vaikka lapset jo omillaan...monesti käy niin kun löydät toisen huomaat että olet tosiaan rakastunut ja tiedät mitä on rakkaus vaikka luulit että sulla oli se ja menetit sen
Rakastuin kun olin 15,niin kuin senikäinen voi rakastua. Seurustelimme lähes 4 vuotta,olin 19 kun erosimme. Se oli silloin kova paikka. Itkin varmaan ensimäisen kuukauden,ikävöin vielä seuraavat puoli vuotta. Sitten se aalkoi helpottamaan. Mutta keneenkään en kunnolla edes ihastunut. Rakkauden ja läheisyyden kaipuu oli silti suuri.
Nyt olen 24,seurustellut 1,5 vuotta ihanan miehen kanssa. Elämäni miehen kanssa
itse ainakaan unohtanut täysin kokonaan. Siit on nyt kolme vuotta kun tuli ero tämän ensirakkauden kanssa. Muistot on aina ja tulee olemaan osa elämää, mitä ei unohda. Tunteet ei ole ollut läheskään niin voimakkaita sen jälkeen, ja on tullut verrattua toista ihmistä siihen ensirakkauteen. Seurustellut oon sen jälkeen, mutta ei vaan toimi jos toista tulee verrattua siihen toiseen. Ei se täysin mahdottamalta ajatukseltakaan enää tunnu, että joku toinen vois paikan vielä viedä ja ois rakkaampi, mutta kaukaa haettu. Sellaset ihmiset on vaan niin harvassa joka jalat vie alta.
ole kokemusta muusta kuin pakkomielteestä!
ikinä, vaikka emme koskaan seurustelleet.. olin rakastunut häneen viisi vuotta, hän seurusteli toisen kanss... nyt elän parisuhteessa toisen kanssa.. mutta vlillä muistelen ensirakkauttani ja mietin tunnenko mistäni kohtaa koskaan niin palavasti kuin ensirakkauttani kohtaan.. suhteemme alkuaikoina tunteiden palo oli yhtä suurta kuin ensirakkautta kohtaan.. mutta ei enää