Olen viisi vuotta sitten avoitunut nainen, minulla on ihana VL mies ja kaksi rakasta lasta. Ystäväpiirimme on pääasiassa VL:iä (mutta myös ei-VL:iä). Molemmat olemme suurista perheistä, mutta ihanteemme/tavoitteemme ei ole saada suurperhettä itse. Emme ehkäise. Olemme kuitenkin ajatelleet ratkaista asian kerralla kunhan perhekoko tuntuu sopivalta. Vanhempi lapsemme leikkii tasapuolisesti kaikkien naapuruston lasten kanssa, laittamatta VL-kavereita mitenkään etusijalle. Olen aktiivisesti tekemisissä useiden lähistöllä asuvien ei-VL kotiäitien kanssa. Miehelläni taas ei ole paljon muuta sosiaalista elämää kuin työpaikalla ja kotona. Sunnuntaisin käymme seuroissa ja usein seurojen jälkeen kyläilemme jossain VL-kodissa.
Elämme tyytyväisinä tavallista perhe-elämää, emme murehdi mistään opillisista asioista. Jos pahoitamme toistemme mielen, niin pyydämme ja annamme anteeksi. Mieheni nostaa töissä alkoholittoman maljan, heillä kun on silloin tällöin juhlinnan syitä, joihin samppanja/pommac tarjoilu liittyy. Hän on sanonut ettei hän ajattele sitä sen enempää, miksipä hän yrittäisi erottautua jättämällä maljan ottamatta.
Lähinnä yritän tällä kuvauksella kertoa, että emme suhtaudu liian vakavasti VL:ään liittyviin tapasääntöihin. Jos omatunto joskus jostain soimaa, niin haluamme korjata asian. Jos omatunto ei "kolkuta" jostain, niin sitten elämme siten miltä tuntuu. Joku voisi nimetä tätä "cherry picking" uskomiseksi, eli poimimme vain hyvät asiat VL:stä, mutta tämä tuntuu meistä ihan oikealta. Usko antaa turvalliset kehykset elämään, mutta se ei ole mitään lakihenkistä touhua, vaan elämän makuista elämää. Koemme että omaa päätä saa käyttää myös uskoon liittyvissä asoissa.
Onko tällä palstalla muita tällaisia ns. maallistuneita VL:iä jotka ovat ihan sinut itsensä ja ympäröivän maailman kanssa, eivätkä koe että tässä ollaan me vastaan muut?
Entä onko täällä ei-VL:iä joilla on VL-tuttavia tai kavereita joiden kanssa tullaan ihan hyvin toimeen, ilman että usko nousisi jotenkin esteeksi?
Elämme tyytyväisinä tavallista perhe-elämää, emme murehdi mistään opillisista asioista. Jos pahoitamme toistemme mielen, niin pyydämme ja annamme anteeksi. Mieheni nostaa töissä alkoholittoman maljan, heillä kun on silloin tällöin juhlinnan syitä, joihin samppanja/pommac tarjoilu liittyy. Hän on sanonut ettei hän ajattele sitä sen enempää, miksipä hän yrittäisi erottautua jättämällä maljan ottamatta.
Lähinnä yritän tällä kuvauksella kertoa, että emme suhtaudu liian vakavasti VL:ään liittyviin tapasääntöihin. Jos omatunto joskus jostain soimaa, niin haluamme korjata asian. Jos omatunto ei "kolkuta" jostain, niin sitten elämme siten miltä tuntuu. Joku voisi nimetä tätä "cherry picking" uskomiseksi, eli poimimme vain hyvät asiat VL:stä, mutta tämä tuntuu meistä ihan oikealta. Usko antaa turvalliset kehykset elämään, mutta se ei ole mitään lakihenkistä touhua, vaan elämän makuista elämää. Koemme että omaa päätä saa käyttää myös uskoon liittyvissä asoissa.
Onko tällä palstalla muita tällaisia ns. maallistuneita VL:iä jotka ovat ihan sinut itsensä ja ympäröivän maailman kanssa, eivätkä koe että tässä ollaan me vastaan muut?
Entä onko täällä ei-VL:iä joilla on VL-tuttavia tai kavereita joiden kanssa tullaan ihan hyvin toimeen, ilman että usko nousisi jotenkin esteeksi?
Vastaukset 18
Vanhimmat
...omaa elämäänne, rakastaen sekä aviopuolisoanne kuin myös rakkaita lapsianne.
Älä hyvä aloittaja kiinnitä liian paljon huomiota SRK:n sääntöihin.
Olemme kaikki, joka ikinen, silti syyllistyneet kaikkiin kymmenen käskyn synteihin.
Ole siis vapaa, Herramme Jeesuksen armon varassa.
Hän, Jumalan ainoa poika, kärsi ristinkuoleman, Sinunkin syntien tähden.
Jos siis et jaksa synnyttää enempää lapsia - on se Sinun ja aviomiehesi ratkaisun varassa.
Et siis tee syntiä, vaikka ehkäisisitkin.
Terv: alviina
tarkoittaa pikemminkin juuri sitä, että ottaa nuo SRK:n perinnäissäännöt ja "siionin armoneuvot" liian tosissaan.
Miksi maallistumista on mielestäsi se, että koettaa elää Jumalaan luottaen ja säilyttää hyvä omatunto? Muistutanpa siis vieläkin: SRK on maallinen järjestö, ja vanhoillislestadiolaisuus on maallinen yhdistys.
t: Maallistumista välttelevä vl-isä.
Mitä tarkoittaa maallistuminen?
Eroa Jumalasta ja Jeesuksesta.
Nuori äiti, olisipa kaltaisiasi enemmän, ja puhun Isän nimissä, samoin kun lapsienkin. Tunnistan sinussa samat ajatukset kun minä ajattelen iässäsi.
Perhettä on hyvä olla sen verran, että voi ruokapöydän kattaa, ja heistä tulee sosiaalisia. Se ei toimi, jos lukumäärä on hallitsematon.
Ihannoit myös miestäsi, voi niitä aikoja.
Aistin myös Jeesuksen tuoman vapauden, vaikka nimi on niin vaikea lausua, sillä elätte, niin kuin oma omatuntonne kertoo, ja jos se napsuttaa, korjataan tilanne, sama on myös ehkäisyn osalta, otatte sen esille, jos antaa aihetta. Hallelujaa.
Tuntuu hienolta se ajatus, että ymmärrätte, että kaikella on määrä- aikansa taivaan kannen alla. Nyt nautitte perhe- elämästä ja jos Jumalan suunnitelma on opiskella teidän osaltanne, katsotte sitten. Amen.
””Lähinnä yritän tällä kuvauksella kertoa, että emme suhtaudu liian vakavasti VL:ään liittyviin tapasääntöihin.”” Hienoa, ettehän te ole ihmisten orjia, vaan pelkäätte Pahoja Henkiä, ja taistelle niitä vastaan, antaa palaa onnessanne vaan.
”””poimimme vain hyvät asiat VL:stä, mutta tämä tuntuu meistä ihan oikealta.”” Tätä se on oikeasti jokaisessa seurakunnassa johtuen siitä, että siellä vaikuttaa ihmiset. Paavali myös kertoi samasta asiasta, että etsi se onni ja rauha sileiltä, joka tulee Jeesuksessa. Jos tarkemmin ajattelet, myös LLL oli juuri sellainen, Hän tiesi, että onni ei ole viinapullossa, eikä kuivassa teologiassa, se on Jumalaolento ihmisen sydämessä, voi niitä aikoja. Itse toteutan juuri tätä, mutta näin selvästi en ole sitä osannut jäsentää.
.””” Koemme että omaa päätä saa käyttää myös uskoon liittyvissä asoissa.”” Viisaudelle, jota meillä saa anoa, on Raamatussa nimetty jopa muutama kirja, se on evankeliumin ja lain lisäksi kolmas määre.
”””Onko tällä palstalla muita tällaisia ns. maallistuneita VL:iä jotka ovat ihan sinut itsensä ja ympäröivän maailman kanssa, eivätkä koe että tässä ollaan me vastaan muut?”” Nyt olen hieman eri mieltä, onko se maallistumista, jos olet uskossa löytänyt harmonian, se on taivalalistumista. Siunusta siihen.
Minä ainakin kunnioitan sinua, jospa sinäkin,,,, Jussi.
Rauhaa.
tuolla tavalla ,ihan rauhallisesti ei mitään hätää ja kiirettä
eikö positiivisuus ole hyve.
kaukana
sen paljastaa.
tahmainen ja ruskea ja ääni kuin pe*skarva: ohut mutta epäpuhdas?
Tuota perhettä pitää ry:llä vain sosiaaliset suhteet, muun saa ulkopuolellakin. Ei ihme, että ry:n ovi käy ulospäin perhekunnittain ja ystäväpiireittäin-silloin sosiaalinen verkostokin säilyy (ilman lahko-opin syrjimiskäskyjä).
Lutherkin maallistui selkeästi, kun hän jätti munkinkaapunsa, ja meni naimisiin. Uskon hänen siitä huolimatta uskoneen Jumalaan yhtä paljon kuin sitä aiemminkin, ellei jopa enemmän.
perheessä.
T: vanha äiti ;)
Mekin rupesimme ehkäisemään, kun onhan se Raamatun vastaista, että ei saa harrastaa seksiä ilman, että täytyy pelätä raskaaksi tulemista.
Eipä sitä kyllä jaksa itekkään paljo pohtia uskon kysymyksiä tai opillisia asioita; helpompaa meilläkin eleillä vaan sen mukaan mikä tuntuu omatunnossa sopivalta.
Mukava, että täällä aktiiviset kirjottavat toivottavat meidät maallistuneet tervetulleiksi palstalle! Näkee heti kirjoituksesta, että henki vastaa.
omatunto ja se on meissä.
Miksi me ei uskossa saada olla onnellisia,??? Se on muuten juuri meille vain mahdollista.
Sinusta.
varmaan on monenlaista tallaajaa, ja tallaaminen on itsekullakin vähän erilaista riippuen mikä on kunkin elämän tilanne. Nuoret hakevat paikkaansa ja itsenäistymistään, keski-ikäiset sinkut hakevat kumppaniaan ja perheelliset hoitavat perhettään. Sitten ikääntyneet pitävät yhtyksiään omiin läheisiinsä. Jokaisella ikävaiheella on kuitenkin omansalaiset taistelut ja kiusat; toiset ovat enempi ystäviä kuin toiset ja jokainen haluaa saada aina vain lisää ja lisää; tavaraa, ystäviä ja vaikutusvaltaa, toinen onnistuu tuossa paremmin ja toinen ehkä toisella tavalla.
Elämä on kuitenkin niin ihmeellistä ja mysteeriä, jonka tutkimisessa ja havannoinnissa saa aina hämmästyä ja kummastua! Elämä vain on elettäväksi annettu ja mikä on aivan varmaa: tämä kaikki joikaisen kohdalla kerran täällä päättyy ja silloin viimeistään elämän mysteeri/tarkoitus jokaiselle selviää!
"Elämä on kuitenkin niin ihmeellistä ja mysteeriä, jonka tutkimisessa ja havannoinnissa saa aina hämmästyä ja kummastua! Elämä vain on elettäväksi annettu ja mikä on aivan varmaa: tämä kaikki joikaisen kohdalla kerran täällä päättyy ja silloin viimeistään elämän mysteeri/tarkoitus jokaiselle selviää!"
että elämän tarkoituksen ja pelastumisen pitäisi selvitä elämän aikana, eikä sen päätyttyä.
ja selittää, niin kuin itsekukin uskoo ja
juuri tuossa uskossa se juju piileekin.
Jos ja kun ajatellaan että elämän rikkaus, monimuotoisuus ja erilaisuus ovat Jumalan sallimia ja siten Jumalan luomia siinä mielessä, että minä ne ymmärrän siten miten ymmärrän vajavaisella kapasiteetilläni, kun ne toinen, olipa hän kuka tahansa, minulle ne selittää ja opettaa.
Koska ihminen on Jumalan kuva, Raamatun ilmoituksen mukaan, ja on ilmoitettu myös että Jumalan pelastussuunnitelma viimeisinä aikoina ilmoitetaan uskosta uskoon ja että jokainen tulee uskollaan autuaaksi, se on: se minkä on saanut äitinsä opetuksena ja selityksenä, niin emme voi tehdä mitään muuta kuin kuunella ja kuunella ja vielä vain oppia kuunteluakin mitä lähimmäisillämme on meille ja juuri minulle sanottavaa: se on mitä Jumala minulle puhuu monasti tuon ehkenpä niin perin oudon tai erilaisen ihmisen kautta. Kuuntelu on kultaa!
Jos sellainen tosiaan onnistuu niin kannustan jatkamaan entiseen malliin.
Täällähän on samanhenkisiä muitakin,mukava lukea ajatuksiasi. olen vl-isä 10v. kokemuksella ja touhutaan niinkuin parhaalta tuntuu, ollaan vl-tilaisuuksissa mukana ja niin poispäin.Itse näen että se vie eteenpäin,ei "pykälien" ahdas tulkinta.On tilaa elää ja hengitää.