on välttämätöntä siinä, jotta antaisi miellyttävän kuvan muille. Kukaan ei halua keskustella "anteeksi että olen olemassa" -ihmisen kanssa. Sellainenhan on koko ajan pyytämässä jotain. Kehua, valtavaa hienovaraisuutta, puheenaiheen aloituksia jne. Toinen henkilö ei siis voi vain olla, vaan hänen täytyy miettiä miten olisi
*potku nilkkaan*
HEI!! Rohkeasti, reippaasti, vaikka tekohymyn kera (!) ihmisten pariin. Ei välttämättä isoon lössiin, mutta pienempään ryhmään/ yksittäisen ihmisen luo. Älkää sanoko "öööö", vaan sanokaa "moi" ;) Kysykää, viihtyykö hän paljonkin näissä tiloissa (kirjastossa, työpaikalla, opiskelupaikassa, kauppakeskuksessa, missä sitten onkaan). Se on selkeä ja hyvä kysymys. Jos toinen ihmettelee, antaa ihmetellä. Silloin se ihminen on itse vähän "ööööööö":D Ei spontaaniudesta, reippaudesta ja avoimuudesta sakoteta. Se on ehdoton plussa, kun nykyään ihmiset ovat niin väsyneitä ja hiljaisia. Ujojakin.
No tuo oli vain esimerkki, mutta totta se on että itseensä kannattaa suhtautua mukavasti. Silloin muille ihmisille tulee mielikuva, että tuo ihminen hyväksyy myös heidät. Ei kenessäkään ole niin perustavanlaatuista vikaa, että laskisi ihmisten mielenkiinnon nollaan. Nössöys on se, mikä tyrehdyttää aivan kaiken.
Katsokaa ulkomaalaisia ihmisiä. Kiinalaisia, thaimaalaisia.. Heidät on opetettu hymyilemään, varsinkin naiset, eikä tuttavista tunnu heillä olevan pulaa!
Suomalaiset olevat liian liian empiviä ja itsekriittisiä.
*potku nilkkaan*
HEI!! Rohkeasti, reippaasti, vaikka tekohymyn kera (!) ihmisten pariin. Ei välttämättä isoon lössiin, mutta pienempään ryhmään/ yksittäisen ihmisen luo. Älkää sanoko "öööö", vaan sanokaa "moi" ;) Kysykää, viihtyykö hän paljonkin näissä tiloissa (kirjastossa, työpaikalla, opiskelupaikassa, kauppakeskuksessa, missä sitten onkaan). Se on selkeä ja hyvä kysymys. Jos toinen ihmettelee, antaa ihmetellä. Silloin se ihminen on itse vähän "ööööööö":D Ei spontaaniudesta, reippaudesta ja avoimuudesta sakoteta. Se on ehdoton plussa, kun nykyään ihmiset ovat niin väsyneitä ja hiljaisia. Ujojakin.
No tuo oli vain esimerkki, mutta totta se on että itseensä kannattaa suhtautua mukavasti. Silloin muille ihmisille tulee mielikuva, että tuo ihminen hyväksyy myös heidät. Ei kenessäkään ole niin perustavanlaatuista vikaa, että laskisi ihmisten mielenkiinnon nollaan. Nössöys on se, mikä tyrehdyttää aivan kaiken.
Katsokaa ulkomaalaisia ihmisiä. Kiinalaisia, thaimaalaisia.. Heidät on opetettu hymyilemään, varsinkin naiset, eikä tuttavista tunnu heillä olevan pulaa!
Suomalaiset olevat liian liian empiviä ja itsekriittisiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen.Todella asiallista tekstiä.Itsekin olin muutama kuukausi sitten itseni kanssa hukassa ja
sosiaalisista suhteista ei tullut oikein mitään.Mutta sitten lähdin ihmisten ilmoille väkisin ja nyt on sosiaalista elämää ehkä vähän liikaakin ;-).Ja hymyillä pitää muistaa tietenkin,vaikka sitten väkisin.Olen siis 32v mies.
positiivisuutta kehiin.
Monesti ihminen myrkyttää itsensä ja ympäristönsä vihalla ja jää yksin. Pettymys ihmissuhteissa, ero yms aiheuttaa joillekin traumoja loppuiäkseen ja jotkut ihmiset ei toivu koskaan, jolloin ihminen katkeroituu ja kylpee itsesäälissä valmistaen itselleen näin ollen oman yksinäisyyden vankilan.
Siis vaikka yrittäisin, se pomppaa äkkiä kimppuun kuin metsästä.