Puoliso painostaa lopettamaan alkoholin käytön. Ongelmana on se, etten halua. Työviikon jälkeen perjantaina haluan päästä nollaamaan aivot. Kuvioon kuuluu töistä kotiin muutaman kaljan kanssa, ja sen jälkeen baariin, jossa olen yleensä valomerkkiin asti.
Lauantaina joskus (ei läheskään aina) sama juttu illalla. Joskus puoliso lähtee baariin mukaan, joskaan hän ei juo kuin korkeintaan kaksi annosta illassa. Känniin asti hän ei juo, ja oikeastaan hän ei edes haluaisi olla baarissa, vaan pyytää kokoajan että lähdettäisiin kotiin.
Olen monta vuotta juonut melkein joka viikonloppu. Jos jonain viikonloppuna olen täysin selvinpäin, on todella tylsää, ja tuntuu että viikonloppu menee hukkaan. Puoliso ei tätä ymmärrä. Tosin hänellä on syykin siihen, koska muutaman kerran olen tehnyt oharit alkoholin takia, esim. jättänyt menemättä johonkin yhdessä sopimaamme paikkaan.
Tämä kiristää nyt meidän välejä paljon, mutta rehellisesti en halua kummastakaan luopua, en työviikon jälkeisestä aivojen nollauksesta, mutten kumppanistakaan. Viikolla en juo pisaraakaan ikinä, koska en kykenisi töihin lainkaan jos edellisiltana alkoholia joisin. Ja tästähän olisi seurauksena työpaikan menetys. Jotenkin tuntuu että nyt on edessä kumppanin menetys.
Musta vaan ei yksinkertaisesti ole siihen, että nyhjätään viikonloppu 4 seinän sisällä ja tuijotetaan telkkaria. Toisaalta mihinkään ei voida mennä, koska silloin kuitenkin joisin.
Lauantaina joskus (ei läheskään aina) sama juttu illalla. Joskus puoliso lähtee baariin mukaan, joskaan hän ei juo kuin korkeintaan kaksi annosta illassa. Känniin asti hän ei juo, ja oikeastaan hän ei edes haluaisi olla baarissa, vaan pyytää kokoajan että lähdettäisiin kotiin.
Olen monta vuotta juonut melkein joka viikonloppu. Jos jonain viikonloppuna olen täysin selvinpäin, on todella tylsää, ja tuntuu että viikonloppu menee hukkaan. Puoliso ei tätä ymmärrä. Tosin hänellä on syykin siihen, koska muutaman kerran olen tehnyt oharit alkoholin takia, esim. jättänyt menemättä johonkin yhdessä sopimaamme paikkaan.
Tämä kiristää nyt meidän välejä paljon, mutta rehellisesti en halua kummastakaan luopua, en työviikon jälkeisestä aivojen nollauksesta, mutten kumppanistakaan. Viikolla en juo pisaraakaan ikinä, koska en kykenisi töihin lainkaan jos edellisiltana alkoholia joisin. Ja tästähän olisi seurauksena työpaikan menetys. Jotenkin tuntuu että nyt on edessä kumppanin menetys.
Musta vaan ei yksinkertaisesti ole siihen, että nyhjätään viikonloppu 4 seinän sisällä ja tuijotetaan telkkaria. Toisaalta mihinkään ei voida mennä, koska silloin kuitenkin joisin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Samalta tuntuu kaikista vakiintuneista viikonloppujuopoista, kun nyhjöttää yhden viikonlopun selvänä - onpa tylsää, tasapaksua ja turhauttavaa.
Selvänä olemisen oivaltamiseksi vaaditaan viikkojen, mieluummin kuukausien juomattomuus, ja silloin huomaa, miten viikonloppuisin todella lepää, energisyys lisääntyy, ja alkaa löytymään muita mielenkiinnon kohteita.
Alkoholi on tyypillisesti ajamassa tärkeysjärjestyksessä puolison ohi ja kovaa, ja mitä arvelet, että jos/kun häntä ei enää ole, väheneekö vai lisääntyykö juomisesi?
Luultavasti juomiseni jatkuisi ennallaan, vaikka puolisoni häipyisi. Näin nimittäin on ollut jo pitkään ennenkuin puolisoni edes tuli kuvioihin.
Täsmälleen samalla tavalla ajattelin minäkin:
"Jos jonain viikonloppuna olen täysin selvinpäin, on todella tylsää, ja tuntuu että viikonloppu menee hukkaan."
Minä sanoin vaimolleni, että hanki oma elämä 8D
Menihän siinä muutama vuosi, ennen kuin hän uskoi, että en ole hallittavissa. Juomisen lopettaminen ei nimittäin ratkaissut "ongelmaa", hän jatkoi vain hallintaansa muissa asioissa.
Se on vaimojen luonne ;D
T. Jaatinen, siltainsinööri ja onnellinen mies
Et sinä kumppanisi kehoituksesta lopeta ja et lopeta ollenkaan jos et halua. Miksi sitten et vain joisi ja jos naisesi lähtee, niin olet vapaa juomaan niin paljon kuin haluat ilman kitinöitä. Se helpottaa elämääsi huomattavasti ja kapakassa sinulla on sitä sosiaalista elämää riittävästi, eli et erakoidu.
Minun mielestäni jokaisella on oikeus juoda niin paljon kuin haluaa ja pitääkin tehdä sitä niin kauan kuin se on parempaa kuin ilman olo. Kärvistelemällä juomattomuus on toteutumaton yhtälö.
Muista, että kaikkea ei voi saada. Kapakasta voisit löytää vaikka sellaisen naisen, joka jakaa kanssasi tämän juomisharrastuksesi ja olisitte samalla aaltopituudella. Lika barn leka bäst.
Olet aikuinen ihminen ja sinulla on oikeus juoda ja syödä mitä itse haluat. Vaimosi ei ole holhoojasi. Hän ei voi päättää myöskään sitä, mitä puet päällesi tai kuinka usein vaihdat sukat ja kalsarit.
Tee tämä vaimolle selväksi. Pitäkää perheneuvottelu ja kerro mitä sinä haluat elämältäsi ja parisuhteeltanne. Kuuntele myös, mitä vaimo haluaa omalta elämältään ja suhteeltaan sinuun.
Ynnätkää plussat ja miinukset ja päättäkää jatkosta sen mukaan.
Vaimolle voisi vinkata, että jos hän kärsii juomisestasi, on samassa tilanteissa olevia tai olleita Al-anonissa. Siellä hän ainakin oppisi sen, että on täysin voimaton vaikuttamaan kenenkään toisen ihmisen juomiseen tai elämään kuin omaansa - lukuun ottamatta mahdollisia lapsianne, joista molemmat olette yhtäläisesti vastuussa.
Se on päivänselvää, kun otsikosta alkaen viestität, että et halua lopettaa juomista.
Ellei ole omaa halua juomattomuuteen, niin ei juoppo siihen pakotettunakaan alistu, olivat ympäristön paineet millaiset hyvänsä.
Sinulla on vielä elämän kiintiössä juomatonta viinaa, joten sinä juot.
Puoliso siinä rytäkässä mahdollisesti lähtee, mutta ei se kovin hetkauta, kun viinaa on saatava.
Kumpi on sinulle tärkeämpi, puolisosi vai pullosi?
Hyvästä puolisosta saat iloa loppuelämäksesi, pullo taas voi pilata loppuelämäsi!
Minullakin aikoinaan lähti juomiseni takia peräti kaksi puolisoa, pullo kun oli rakkaampi.
Sitten otin järjen hyppysiini ja tarkastelin vaihtoehtoja. Valitsin raittiuden. Raittiuden myötä löysin puolison, sen oikean. Enkä enää ajattele kumpi on tärkeämpi, pullo vai puoliso.
Raittiina kun nyt vaan on niin helppo elää!
Mieti sitä...
Tunnen sinunlaisesi.
Juot perjantai illan ja koko lauantain. Sitten vielä korjaussarja sunnuntaille.
Maanantai krapulassa ja tiistaina viimeiset alkoholihöyryt haihtuvat.
Keskiviikko on viikon ainoa päivä kun alkoholi ei vaikuta sinuun.
Torstaina olet jo kuivahumalassa kun huomenna perjantaina saa taas ottaa.
Perjantaina voi laittaa kellon oikeaan aikaan juopon humaltumisen tahdissa, se on niin kellon tarkkaa ja ennustettavaa, että puolisoa se jo vi***ttaa.
Ihan kuin teikäläinen olisi tuntenut meikäläisen ennenvanhaan.
Ainoa ero tuosta hahmottelemastasi viikkorytmistä oli se, että vasta torstain kieppeillä alkoi olo olemaan ihmismäinen, ja perjantai kului kuin tulisilla hiilillä kelloa vilkuillen, että milloin tästä pääsee Alkoon tai kaljoille?
Sitä rytmitystä monen monta vuotta yhtä soittoa, ja sitä ei kestä erkkikään, kun alkaa tulemaan persoonallisuusmuutoksia, pinna lyhenee, hermoilu pitenee, ja kunto rapistuu.
Moni ikävä kyllä ajattelee, että eihän tässä mitään hätää, kun kännään vain viikonloppuisin.
Se prosessi ei kenelläkään jää vaille seuraamuksia pitkällä aikavälillä.
Ainoa onni onnettomuudessa oli se, että en tuhonnut kenenkään toisen psyykeä, kun olen edelleenkin pysynyt siveänä vanhana poikana. (erotuksena tenkaseen)
Tarviiko niitä muijia kerätä ylipäätään nurkkiin nysväämään kun noinkin hyvin homma menee?
Ihmeellinen auto perhe asunto ja avioliitto patoutuma on suomalaisilla olemassa
sitä sitten lievennetään hirveellä juomisella
Jos ei omaa halua ei ole, niin ei mitenkään.
Minä ja angstiset sivupersoonani ovat kanssasi täysin samaa mieltä, kerrankin.
Tarina oli kuin meidän elämästä,mutta mun mies juo mielellään myos viikolla.On todella ahdistavaa odottaa tuleeko kotiin suoraan toistä vai illalla turpa täys kotiin ja useimmiten nukahtaa takan ääreen lattialle..Olen miettinyt useasti ulos pääsyä tästa tilanteesta mut olen valitettavasti vuosien ajan 'sortunut'itte ottamaan helpotukseksi,joka on todella väärin ja säälittävää.Nyt olen tullut tieni päähän ja haen apua ensin itselleni ja yritän sit saada mieheni tajuamaan eläman tarkoituksen.Ja se ei ole joka iltainen baarissa kavereiden tapaaminen..