Ekologinen jalanjälki

"Onko toivoa
kehityksen myötä ?"

Ei sinulle, persereikä.

Aika löyhäke koko juttus. Olet ymmärtänyt väärin ekologisen jalanjäljen.

Mutta kerro, mitä tarkoitat luonnonsuojelun ja varsinkin siihen usein löyhillä perusteilla liitettyillä ilmiöillä ja niiden tarkastelu- ja vertailumenetelmillä. Vastauksestasi voimme löytää syyn löyhäkkeesesi.

Aina on toivoa.

Ekologisella jalanjäljellä tarkoitetaan ihmisen aiheuttamaa luonnonvarojen kulutusta ja sillä voidaan siis vertailla esim. suomalaisten ja nigerialaisten keskimääräisen "jalanjäljen" suuruutta, periaatteessa siis myös esim. turkistarhaajan ja vegaanin jalanjälkiä, mutta edes jonkinlaisen luotettavan keskiarvon saamiseksi tarvittaisiin suuri otos, joten tieteellinen tutkimus olisi kohtalaisen hankalaa toteuttaa, eikä tuloksia siltikään voitaisi soveltaa yksittäisiin henkilöihin.

Sen sijaan eri tuotteilta voidaan laskea ns. ekologinen selkäreppu, joka tarkoittaa kyseisen tuotteen kuluttamaa luonnonvarojen määrää. Metalliesineiden "reppu" on suuri johtuen mm. siitä, että pientä metallimäärää varten joudutaan louhimaan suuria määriä mineraaleja ja siitä, että metallin työstämiseen tarvitaan erittäin korkeita lämpötiloja (energiaa kuluu).

Turkisten ja lävistyskorujen vertaaminen ekologisten selkäreppujen avulla on mahdollista ja kiinnostavaa, mutta aina on kuitenkin muistettava, että saatavat luvut ovat vain laskennallisia, eikä niissä huomioida esim. tuotannon päästöjen aiheuttamia ympäristövaikutuksia.

Turkistarhauksen ekologinen selkäreppu on luultavasti pienempi, mutta turkistarhauksella on myös ympäristövaikutuksia, jotaka eivät selkärepussa näy. Lisäksi on huomioitava myös eettiset seikat, joita ovat mm. kaivosalueiden alkuperäiskansojen, kaivostyöläisten ja turkiseläinten oikeudet ja olosuhteet.

Loppujen lopuksi niin lävistyskorut kuin turkiksetkin ovat luonnonvaroja turhaan kuluttavia ylellisyystuotteita, joiden hankkiminen ei ole välttämätöntä kenellekään.