On tämä raskaus rankkaa aikaa. Olen menossa rv 15 ja joka pv on ollut jotain tuntemuksia alavatsassa. Milloin juilii, milloin jomottaa, milloin on painon tunnetta ja milloin tuikkii kipeästi. Tänään taas tuikkii niin ikävästi joka paikkaa... toivottavasti normaalia. Eilen neuvolassa kuunneltiin sydänäänet, eli pitäis kaiken olla ok. Aina kuitenkin erilaiset kivut säikäyttää. Onko muilla samanlaista vai olenko vain hyvin matalan kipukynnyksen omaava immeinen?
ai kun sattuu :(
kesäheinä-77
8900
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voin kyllä kertoa, että sulla tulee varmaan oleen aika vaikeeta kun nyt jo tuntuu noin pahalta.
Kaikenlaiset ihmevihlonnat kuuluu raskauteen, ja usko mua ne vaan pahenee kokoajan! Eli sinuna koittaisin olla huomioimatta näitä pikkunippailuja, ja ainakin märehtimättä turhia.
Puhu neuvolassa siitä että koet kivut suurina.
Siis oireet vielä pahenevat?
Mulla on alavatsasta myös vääntänyt, sattunut ja kaikea. Saatan jopa öisin herätä kipuun.
Olen vasta rv 6... (en muuten tietäis mutta ku kävin pyörähtämäs tyksis asti kipujen takia.)
ja olin ihan paniikissa välillä kun tuli uudenlaisia kipuja. Tuntui että kellään muulla ei ollut ollut vastaavanlaisia kun asiaa kyselin. Kun minulla tuli viikkoja täyteen 19 kivut vain yhtäkkiä hävisivät. Nyt menossa viikko22 ja kivut edelleen poissa, vauva voi ultran mukaan hyvin ja liikkuu paljon.
kaikenlaisia kipuja. Painetta kuin olis koko ajan vessahätä vaik just olis käyny. Jomottaa, kuplii ja on mekkamaisia kipuja. En oo yhtään nauttinut tästä ajasta =( Sentään pahoinvointi on lieventynyt hieman. Koskahan tästä vois alkaa nauttia?
Enpä ollutkaan ainoa friikki!
Juu on tehnyt kaikkea tätä mitä näissä kaikissa viesteissä kuvataan!!
Kipuja on ollut nimenomaan heti alkuviikoilta niin paljon, että olen välillä jo masentunut ihan, kun ahdistaa tällainen särkeminen, kun se huolestuttaa just ton masuasukin hyvinvoinnin takia. On särkenyt selkä ja vatsa. Mutta ilmeisesti siis masuasukki ei juuri mun krampeistani piittaa, ei edes supisteluista.
Nyt sit viimeisen kuukauden on supistellutkin mukamas pienestäkin rasituksesta monta päivää.
Jos tässä nyt jotain voi lohduttaa, niin mulla ainakin nyt (pian rv 22) alkaa pikkuisen helpottaa. Mitä nyt liitoskivut alkaa vissiin tulla.. (häpyliitos säteilee koko alapäähän välillä).
Lisäksi vatsakrampit aiheutti ummetuksen pahenemista, ja sen aiheuttama lisäpaine vatsassa ei TOD. tehnyt nannaa, joten sitä sopii särkevien odottajien välttää. Hoida vatsaasi, älä päästä sitä liian jumiin tai kaasuuntuneeksi.
Niin ja kohdunpohjalihasten treenaus tekee hyvää.
Sellainen on muuten uteloittanut, että onko teillä ennen raskautta ollut vaikeat kuukautiset? Tai siis että onko ollut pahoja menkkakramppeja? Aloin vaan miettimään, että voisko tää kipuiluominaisuus liittyä gyne-alueen yleiseen kramppausherkkyyteen??? Että siis todellakin olisi kyse ominaisuudesta meissä, joihin koko raskaus sattuu.
Menkkakivut aika kovat ekoina päivinä, eli krampit TOSI pahoja. Oikein kippuraan piti välillä mennä kun kouraisi. Ehkä siinä syy ainaisiin raskauskipuihin? Kivut kyllä kärsin kuin nainen, pelottaa vain tuo masuasukin hyvinvointi.
, eli kaikenmoisia kipuja jo alkuraskaudesta.. ja menkkakivut olleet aina aivan kamalat. Lohduttavaa kuulla etten ole ainoa.. vaikka en kyllä toivoisi kipuja kellekkään. Ajattelin jossain vaiheessa että olenkohan yliherkkä, että toiset vain eivät reagoi tällaisiin kipuihin.. ja mietin myös että mitenkähän mahdan selvitä synnytyksestä, kun se tiedettävästi sattuu hurjasti. Nyt tuntuu kuitenkin, että kun näitä kipuja on kärsinyt näin paljon niin ehkäpä kipukynnys nousee edes vähän eikä synnytys ole niin mahdoton tehtävä.
Jos jo kaksikin muuta särkyilijää ilmoittaa olleensa myös menkkakramppaaja, mä ainakin uskon tähän omaan teoriaani jo.
Me reagoidaan muutoksiin gynealueella rajummin kuin ei-menkkasärkyilijät. Kyse on siis ominaisuudesta.
Pitäisköhän ilmoittautua lääkikseen, kun on näin älyttömän pätevä..! :D
Sinänsä siis voisi olla myös syytä uskoa, että raskaus ei edetessään muutu sen vaikeammaksi, vaan tähän "tottuu", niin että esim. keskikohdan ylittäessään, kramppailu väheneekin, musta ainakin tuntuu siltä. Supistelu välttämättä ei vähene.. Sitä en tiedä vielä.
Jatkopäätelmä: voikohan tää kramppausalttius tehdä senkin, että supistelee joka rasituksesta? Että kun vatsalihakset rasittuu, kohtukin saa niiden takia slaagin?? TAI sit kun kohtu on jo venytyksessä, kaikki ylimääräinen on sille myrkkyä? Kun on niin herkkä?