Tuossa alempana keskusteltiin siitä, että mikä horoskooppimerkki sopii parhaiten veskarille. Mutta nyt kysyisinkin, että mitä veskarit itse toivovat tulevalta puolisoltaan? Minkälainen hänen on oltava jotta vesimies kiinnittää häneen huomionsa, ja mitä sitten jatkossa, jne.
Vielä siitä mikä on paras puoliso veskarille?
28.10
91487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä se tuo vapaudenkaipuu taitaa olla veskarille tärkeää. Eli minulla se ilmenee ainaki siten, että en siedä mitään "kiinnipitämistä" : eli jos yritetään rajoittaa menojani (en käy baareissa tsm. kuin korkeintaan joka toinen kuukausi kerran; enkä ole pettänyt ketään kumppaniani ikinä), samaten en siedä jos muutenkin "vapauteeni" puututaan -eli jotkut miehet sanoo, että pukeudu siten tai täten, tai et voi tehdä noin... koen sen hyvin rajoitavana. En pidä. En pidä myöskää vapauteni rajoittamisesta siten, että minua määräillään, minulle asetetaan ehtoja: ruoka on oltava pöydässä joka arki-ilta kello 18.50.39 ... tai jotain tuollaista.
En kestä ripustautuvia ihmisiä: hekin rajoittavat vapauttani mennä ja tulla. Ja kaikkein pahinta on, jos ripustautuva henkilö vielä yrittää syyllistää minua ja aiheuttaa minulle huonoa omaatuntoa...se on todella vyön alle lyömistä. (Esittää surkeaa kun on iiiihaaaan paaaakkoooooo oooollaaa yyyyyksiiiin kotona nyyh... - tuo saa vain pirun minussa heräämään, ja sitten olen jo oikeasti kamala.)
Odotan kumppanilta siis omatoimisuutta. Tarvitsen omaa tilaa. Toisaalta halauan olla kumppanini kanssa myös sydänystävä: että meillä olisi yhteisiä harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita.
En voi sietää myöskään kovin rajoitteista, "pilkunnussijan" tarkkaa ihmistä, joka on sääntöjen orja. Tarvitsen siis vapautta tätenkin: haluan kokea ja tehdä niitä uusia juttuja, en olla kaavoihin ja sääntöihin sitoutunut. (Eli miksi ruisleipää ei voisi muka syödä banaanin kanssa? Jos se kerta on hyvää!) Tarvitsen uusia juttuja, uudistumista silloin tällöin. Joten kumppanini ei voi olla "vanhanaikainen", kaavoihin kangistunut, elämää pelkäävä, muuttumista pelkäävä. Tai huumorintajuton. (Jos on, niin minussa vain herää se halu järkyttää tällaista ihmistä tahallaan.)
Luotan kumppaniini 100 %:sti, ja oletan samaa häneltä. En siis pidä pahana, jos hän lähtee myös poikien kanssa baariin silloin tällöin.
En ole pitkävihainen, enkä oikein ymmärrä pitkävihaisuutta. Sekin on kaavoihin kangistumista mielestäni.
Kumppanin pitää osata myös päättää asiat - en kestä venkoilua ja asioiden vatvomista ja kääntelyä viikkokaupalla. Siis suoruutta. Ja sitä suoruutta taidan tarvita myös siten kumppanilta, että en taida olla kovin hyvä "lukemaan rivien välistä" vaan asiat on sanottava suoraan. Otan sanat sellaisina kuin en ovat, jos kumppani sanoo, ei, niin uskon hänen todellakin sitten tarkoittavan ei, ja sillä sipuli.
Ja kumppanini on oltava vahva ihminen, kun minäkin olen. Mamoilijan rääkkäisin kuoliaaksi puolivahingossa, tuossa sivussa. Jotenkin sellainen mamoilu, ja nuriseminen, saa minussa vain sen aikaan, että se piru minussa herää. Muuten olen kyllä kiltti ihminen. Mutta komentelua en kestä, en yhtään. Jos meis haluaa pääni kääntää, on hänen osattava tehdä se sitten muilla keinoin. (Esim. seksissä valittaminen, syyllistäminen, oikeuksiin vetoaminen, rutiseminen ja pakottaminen ei onnistu: kyllä miehen olisi osattava vietellä minut.)
Tiukan paikan tullen, jos tosiaan on seinä vastassa, niin minä lähden. En jää kynnysmatoksi.
Ura ei ole minulle tärkeää - voisin olla kotiäitinäkin, asua luomumökissä maalla, lähteä ulkomaille miehen kumppanina/kotiäitinä; toki käyn töissä nyt, ja olen aina ollut, mutta se ei ole sillä lailla tärkeää. En ole materialisti - tavara ei ole tärkeää minulle. Elämänlaatu on jotakin muuta. (Eli ei koruja lahjaksi: keksi jotakin kivempaa!) Ja tuosta ei-materialismista seuraa, että en ole muotifriikki, enkä 'laita itseäni' kokoaikaa - joten kumppanin on tyydyttävä naisee, jolla ei ole pakkelit päällä koko aikaa, ja jolla on hieman eriskummalliset vaatteet (ei viimeisen muodin mukaiset, vaan aina vaikka jotakin punaista/vihreää/oranssia kun ne on lempivärini.)
Puolison on oltava parhaaksi ystäväksi valmis (tämä ei todellakaan ole itsestään selvää parisuhteessa), oltava vähän villi ja omaperäinen - jännä - positiivisella tavalla oman tiensä kulkija - ja aikuinen (eli itsenäinen, omatoiminen, aktiivinen).
Siinäpä oli hyvin paljon itseenikin sopivia juttuja, vaikka olenkin miespuolinen henkilö.
Vesimies kuitenkin. :)
tässä on nämä asiat mitä itse haluan puolisolta/seurustelu kumppanilta
-uskollisuus
-rehellisyys
-osaa saada jäisen
ulkokuoreni sulamaan
-on oma itsensä(nään roolia vetävät
ihmiset heti)
Vaikka olenkin sinkku tiedän, että jos
seurustelisin niin ehdottomasti nuo seikat olisivat aika tavalla pinnalla.
Olen itseasiassa hyvin vaikea seurustelu kumppani
koska en anna ihmisten tulla helposti lähelle ja varsinkin jos kyseessä on seurusteluun liittyvä asia en itse esim.tykkää siitä, että ihmiset toimivat minulle treffipalveluna vaan haluan löytää sen jokun itse!
Vaikka ikää on vasta 17, niin samat piirteet löytyy multakin. Plus että odotan yleensä toisen osapuolen tekevän aloitteen; ite en siihen ryhdy vaikka ois kuinka kiinnostava henkilö näköpiirissä.
Tuosta jos mistä tunnistin kyllä kumppanini. Huvittuneena/hämmästyneenä luin, kuinka täsmällisesti kuvaukset osuivat yksiin hänen kanssaan!!! Mutta juuri tuollaisena hänestä pidän. Ja mulle sopii samat systeemit.
:D mäkin tykkään syödä ruisleipää banaanin kanssa!! Ja kyllä on taas niin samanlainen Vesimies tyylinen sisustus korvien välissä että täytyy ihmetellä =)
Toi vapaus on kyllä semmonen juttu veskareilla, et jos jostain horoskooppikirjasta lukee veskarista, niin siellä painotetaan nimen omaan sitä vapaudenkaipuuta. Toi oli kyllä mielestäni loistavin kuvaus siitä, minkälainen vesimies on. Oikeesti jossain horoskooppikirjassa pitäis olla tollasia kuvauksia!! Silloin vois saada lisää ymmärrystä mm. kumppanista tai miksei vaikka hyvästä ystävästään. Siis tuossa oli enemmän asiaa siitä, mitä se vapaus tosiaanki merkitsee. Kuitenkin on hyvä pitää mielessä, että aina kuvaukset eivät osu kohdalleen, mutta ehkä näin, jos tuijotetaan pelkkää aurinkomerkkiä. Tulkintaan kun vaikuttaa koko syntymäkartta! Itselleni kuvaus sopii myös loistavasti :) Etenkin kun olen nouseva jousimies, jonka pitäisi korostaa entisestään vesimiesmäisyyttäni!!
Nyt oikeastaan mennään vähän varsinaisen kysymyksen ohi, mutta pakko on kantaa ottaa: itse olen parikymppinen neitsyt-nainen, ja tuo mitä vesimies kumppanilta odottaa/toivoo olisi voinut olla omasta suustani lähtöisin. Ainoana poikkeuksena oli urakeskeisyys ja sen tyyppinen kunnianhimo, minusta ei kotiäidiksi olisi. Muuten uskomattoman paljon samoilla linjoilla ollaan..hauskaa, kun aina saa kuulla että neitsyt-vesimies suhteella ei ole mitään toivoa onnistua pitkällä tähtäimellä :)!
Horoskooppeihinhan kannattaa luottaa absoluuttisesti ;)!
Olen itse vesimies nainen.
Se että vapautta otan jos en sitä tarpeeksi olevinaan saa, mutta eniten kumppanilta toivon kärsivällisyyttä ja että ollaan henkisesti samalla tasolla, kuten myös sitä että terve pää on aina terve pää :)
Ympäripyöreetä?