Melkeen kolkyt vuotta siihen meni, mutta pari viikkoo sitten pääsin ekan kerran tosi toimiin ja tuntuhan se tosi ihanalta. Harmi vaan ettei seuraavasta kerrasta ole tietoaa, ja nyt kun on ton homman oppinu niin nyt sitä vasta kaipaakin. Elikkäs pojat kun hoidatte homman niin varmistukaa siit et saatte jatkossakin, tää on meinaan hirveempää kuin sillon kun ei tienny miten kivaa tuo touhu oikeesti onkaan.
Pojat ottakaa tää huomioon!
mies29v
124619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sen mimmin jolta sait?? Ja miks ihmeessä odottelit noin kauan? Jos se kerta olikin sun mielestä kivaa...
elämän peruskiusaus, Ja Jeessus Kirstus Lipastus ite käski meirän rukoilla että päästä meidän pahasta.
No niin, ei Jumalan sitten tarvi ihmetellä kun en lankeakaan naimisiin, vaikka se viheliäinen perkele minullekin munan antoi ;)
mee hippi hoitoon
varomattasi langennut naimisiin, ei pitäis kokea etes eka kertaa niin ei ala ees haluttamaan;)
vai millaista hoitoa meinasit
juttu säästää pysyvään suhteeseen eli kun on muutettu saman katon alle pysyvästi.
Tytön tapasin yhteisen tuttavan kautta ja oltiin tapailtu pitemmän aikaa,ja juttu tuntu olevan vakavalla pohjalla. Luonnollisesti siirryttiin suhteen seuraavaan vaiheeseen ja ihan kohtalaisen hyvin se homma sujukin :) ekaks kerraks. No sit oli työ viikko edessä. Asuttiin sen verran kaukana toisistamme ettei viikolla pysyny kun viestittelemään. No loppu viikosta tälle tytölle tapahtu tosi iso perhetragedia josta tässä en rupee kertomaan, Sen johdosta päätettiin olla vaan ystäviä ainakin toistaiseksi.
Mukava kuulla, että jollakin on tärpännyt vielä vähän kypsemmälläkin iällä. Vuosia on minullakin mittarissa saman verran kuin aloittajalla ja seksikokemuksia pyöreä nolla.
Kokemattomuus on viime vuosina tuntunut jo niin nololta asialta, ettei seksielämän aloittaminen taida olla edes mahdollista. Tuskinpa niin ymmärtäväistä ja kärsivällistä naistakaan löytyy, joka jaksaisi puuhailla kömpelön ja epävarman aloittelijan kanssa. Toisaalta kokomattomuus on niin hemmetin häpeällinen juttu, että pyrin peittelemään sen kaikin mahdollisin keinoin. Kun elämä on muutoin kunnossa ja jonkinlaisen "asemankin" olen saavuttanut, ei noin nolon asian paljastamiseen ole oikein varaa.
Jonkin aikaa sitten jopa peräännyin orastavasta suhteesta, sillä mielessä oli pelko kokemattomuuden paljastumisesta. Melkoinen kierre tästä on siis syntynyt ja ainakin nyt tuntuu siltä, että en saa tätä kierrettä katkaistua.
Olisi mukava kuulla aloittajan ajatuksia siitä, miten hänen kumppaninsa suhtautui "ekaan kertaan" ja oliko kumppani tietoinen kokemattomuudesta ennen tosi toimiin ryhtymistä.
Hei vaan Loozer,
äla nyt ihmeessä vie meiltä naisilta poikuutesi ottamisen ihanuutta. Minun nykyinen poikaystäväni menetti poikuutensa kanssani ollessaan 28-vuotias. Itselläni on enemmän kokemusta ja oli vain mukavaa toimia opettajana :-) Ainut asia mikä vähän harmittaa on, ettei hän ennen ekaa kertaamme kertonut kokemattomuudestaan. Jos olisi kertonut, olisi eka kertamme varmaan minullekin ollut vielä merkityksellisempi. Vaikka huomasihan sen kokemattomuuden silloin ekalla kerralla eli hän oli aika "huono sängyssä", mutta minusta se oli vain hellyttävää. Ja äkkiä on oppinut :)
Tämä oli minulle ensimmäinen minkään tasoinen suhde, joten opin häneltä paljon. En ollut edes kädestä naista pitänyt aikaisemmin, ja olin jo ajatellut olevani toivoton tapaus koska en oikein osannut naisia lähestyä.kokemusta ja itseluottamusta ei ollut. Pelkäsin aina naurun alaiseksi joutumista jos olisinkin ymmärtänyt väärin, joten aikaisemmat mahdolliset jutut jäivät korkeintaan vain ystäviksi ja tuttaviksi. Onneksi hän teki asian niin selväksi ettei erehtymisen vaaraa ollut :) Kerroin jo heti alussa kokemattomuudestani, en sitä koskaan ole salaillut, koska olen ajatellut ettei siitä mitään hyötyä ole, ja onhan se niin että kun rehellisesti kertoo olevansa kokematon saa paljon anteeksi. Hänen suhtautumisensa asiaan oli ihan positiivinen ja arvostava. Hänellä oli ollut vain yksi aikaisempi suhde joka oli kestänyt pari vuotta. Siinä tuli parissa kuukaudessa sitten käytyä oikein tapailun tehokurssi alusta loppuun. Yllättävän hyvin juonesta pääsee kiinni tällainen kokematonkin mies vaikka ensin mietin osaisinko mitään tehdä oikein, mutta kyllä sieltä jostain alitajunnasta neuvoja ilmaantuu tekee vaan sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta, ja antaa asioiden edetä omalla painollaan. Kohtalolle, ja maailman tapahtumille ei tosin mitään voi, ja niiden seurauksena seurustelu suhteemme on muuttunut ystävyys suhteeksi, ja sellaisena se tulee todennäköisesti myös pysymään, joten kuiva kausi jatkuu toistaiseksi. Olen saanut häneltä paljon lisää itseluottamusta joten uskon parempaan tulevaisuuteen.
haluaisin minäkin rohkaista kaikkia ujompia miehiä lähestymään naisia. Ei me olla kuin ihmisiä.
Itse satuin tapaamaan syksyllä 37-vuotiaan miehen joka oli ollut vain kaksi kertaa aikaisemmin sängyssä. Tuntui vaan mukavalta kun toinen todella arvosti ja arvostaa edelleenkin kaikkea sitä mitä yhdessä touhutaan.
Kaikille ujoille miehille tsemppiä. Monet teistä taitaa olla sisältä kultaa!
Hmmm... aivan sama kokemus... mutta olen nainen. Menetin neitsyyteni viime vuonna ja olin 31 vuotias kun se tapahtui. Siitä seurasi lyhyehkö suhde ja sen päättymisen jälkeen vasta ne hormonit ottivatkin ylivallan...
Naisena tosin olen tehnyt sen huomion, että seksiä kyllä saa aika helpostikin (ollut kahden miehen kanssa sen jälkeen jne.) mutta siis joo onneksi se hirvein panetus on nyt laantunut tai sanoisinko tasoittunut.
Blogissani olenkin tilittänyt tätä murroskautta... jos kiinnostaa http://amorinetsinta.blogspot.com/