Miesystävälläni on tietynlaisiin naisten vaatteisiin kohdistuva fetissi. Olen kysynyt häneltä, minkä ikäisenä hän tiedosti tuon fetissin ja miten se syntyi. Hän pystyi kuvaamaan tilanteen, milloin kiinnostus tietynlaisiin vaatteisiin syntyi.Hän oli silloin murrosikäinen. Päättelen tästä, että hänellä on ollut lapsena etäinen äitisuhde. Nyt aikuisena suhde äitiin on lähentynyt. Onko mahdollisesti näin, että etäinen äiti- tai isäsuhde lapsuudessa johtaa fetissin syntyyn? Mielipiteitänne asiaan?
Fetissin...
...Alkujuuret
112087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
rintaliiveihin, pikkareihin, kenkiin,,,?
sukkahousuihin.. sehän täällä fetissifoorumilla on yleisin. Toinen on pikkuhousut mutta se on liitännäisenä suoraan tuoksuihin.
ainiin ja bytheway: missään ei mitn väärää/pahaa.. hienoa vaan jos tietää fetissinsä ja sen voi tunnustaa.
Sukkahousut, jakkupuku ja piikkarit. Ja tässä järjestyksessä. Plus vahva meikki. Minulle tavallinen asu sinänsä, näinhän useasti pukeudun,jos lähden ulos tai juhliin. Meikki on vain hillitty.
.. myös jakkupuku&piikkarit -fetissi. Melkoisen voimakas sellainen. Toki muitakin. Naisystävä ei tunnu vielä täysin päättäneen suhtautumistaan asiaan - harmillista sinänsä.
Sitä, mistä oman miesystäväsi fetissi on peräisin, voi olla hyvin vaikeaa kenenkään muun kuin hänen itsensä sanoa mitään. Jos hän osaa määritellä jonkin tietyn tapahtuman, joka fetissin siemenen häneen kylvi, niin hyvällä todennäköisyydellä hän osuu oikeaan. Itse olen jäsentänyt fetissin synnyn siten, että kun nuori ihminen kokee jonkin varhaisen seksuaalisen tapahtuman, hän leimautuu sekä mahdollisesti ehdollistuu sellaisille asioille, jotka olivat tapahtumassa läsnä. Kyse lienee jonkinlaisesta Pavlovin koira -ilmiöstä: kun asia X on läsnä, mahdollisuus seksiin on olemassa. Tämä asia X voi toki olla mitä tahansa, miehesi sekä itseni tapauksessa se oli todennäköisesti joku korostetun naisellisesti pukeutunut henkilö.
Jakkupuku symboloi hyvin selkeästi voimaa. Itse olin ainakin pienenä (leimautumisikäisenä) sen verran nyhverö, että ehkä tiedostamatta tunsin vetoa voimakkaisiin, aikaansaapiin naisiin - ehkä sellainen olisi ottanut ohjat käsiinsä ja tehnyt sen, mihin minulla ei ollut uskallusta :)
Lukemani ja kokemani perusteella fetisseistä ei oikein tahdo päästä eroon. Itse asiassa käy päinvastoin, fetissit voimistuvat, jalostuvat ja syvenevät. Tämä voi olla sinun kannaltasi hyvä tai huono asia, vaikea sanoa. Vaatefetisismissä kun on kaksi polkua. Toinen on se, että kiinnostus nimenomaisiin esineisiin kasvaa. Jos näin käy, miesystävästäsi saattaa tulla Imelda Marcos II.
Parempi vaihtoehto on se, että hän voi toteuttaa fetissiään kanssasi "terveellä tavalla", ja samalla kasvattaa "normaalia" seksuaalista puoltaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että fetissi on ja pysyy. Kuten myöskin se, että kaikkeen tottuu :D
:: Markus
ps: Jos kaipaat jatkolukemista, niin netistähän sitä löytyy: http://en.wikipedia.org/wiki/Sexual_fetishism
Itselläni on fetissejä oikeastaan useampiakin, mm. sukkahousuihin ja kumisaappaisiin. Kumisaappaisiin huomasin kiinnostuksen jo tosi varhain, ehkä jopa 10-11-vuotiaana, vaikka varsinaista erotiikkaa ei niihin liittynytkään. Tai en ainakaan sitä sillä tavalla tajunnut. Kumpparit, varsinkin siihen aikaan muodikkaat haisaappaat, vain kiehtoivat. Katselin pitkään tyttöjä, joilla oli kumpparit jalassa. Ja sitten ehkä 13-vuotiaana yhtenä päivänä "keksin" sukkahousut. Ollessani yksin kotona lainasin äidin kaapista sukkahousut ja vedin jalkaan. Kalu kovettui siinä samassa, mutta en osannut/tajunnut varsinaisesti masturboida. Tuntui vain jännältä. Syntymisestä en osaa sanoa muuta, eräänä päivänä vain tuollainen päähänpisto putkahti ulos. Sittemmin aina joskus käytin salaa sukkahousuja pitkien housujen alla, joskus koulussakin. Nyttemmin aikuisena harrastan tällaista fetissitouhua aika paljonkin ja varmaan liikaakin, ja salaa toisilta ihmisiltä, mm. vaimolta, mikä kyllä haittaa parisuhdetta.
Äitisuhteeni oli varsin läheinen, suhde isään oli etäisempi. Meidän perheessämme myös äiti oli jollakin tavalla vahvempi toimija kuin isä, joka oli sosiaalisesti varsin vetäytyvä. Olen nähnyt netissä joitakin kirjoituksia fetisisteistä, joissa viitataan paremminkin vahvaan, ei etäiseen äitiin. Ei tästä kuitenkaan mitään kattavaa teoriaa liene. Voisit käydä kyselemässä mielipiteitä myös muiltakin, ehkä tätä Suomi24:ää asiallisemmilta "asiantuntijafoorumeilta". En nyt muista nimiä, mutta niitä kyllä on.
Enpä usko, että fetissien syntyhistoriaan tarvitsee liittyä mitään sattumaa ihmeellisempää. Vaatefetissit liittyvät aina kohdesukupuolelle varattuihin kulttuurissa vahvasti sukupuolitettuihin vaatteisiin. Esimerkiksi sukkahousut tai korkokengät ovat leimallisesti naisellinen vaate. Fetissit syntyvät yleensä iässä, jossa sukupuolinen uteliaisuus on huipussaan ja vietit heräävät. Ei ole mitenkään ihmeellistä, että esimerkiksi murrosikäinen poika voi sattua kokemaan rajua panetusta esim. päästessään yllättäen tekemisiin naisellisten vaatekappaleiden kanssa vaikkapa kerrostalon pyykkituvalla. Iässä, jossa seksuaalisuus on vielä uusi asia ja vaikutuksille alttiissa tilassa, ei ole mikään ihme, että syntyy fetisistisiä mielleyhtymiä.
Minulla on nimittäin tarkka tieto miten oma kiinnostuksen kohde sai alkunsa. Se tapahtui 50 luvun lopulla ollessani jotain 12-13 ikäinen. Olin kotona ja makailin keittiön lattialla lueskellen Tex Willeriä. Äitini tuli kaupasta ystävättärensä kanssa. Äitini tyhjentäessä tavaroita kaappiin kassistaan, tuo ystävätär tuli aivan viereeni ja nosti toisen jalkansa tuolille, ryhtyen oikaisemaan sukkansa saumaa. Samalla hän korjasi sukkanauhan asentoa. Siinä lattialla maatessani silmäni kohtasivat aivan järisyttävän kiihoittavan näkymän suoraan tuon naisen hameen alle. Tunsin kummalista nytkimistä pilissäni, tuijottaessani tuohon huumaavaan vaaleanpunaiseen silkkiseen ja pitsien koristamaan ihanuuteen. Mitään vastaavaa en ollut ikinä nähnyt, se suorastaan hypnotisoi minut. Ihanat vaaleanpunaiset pitsilahkeiset alushousut joiden lahkeista sukelsi sukkanauhat metallisine pidikkeineen jotka olivat nylonsukkien reunaan kiinnitettyinä. Kaikkea kehysti runsaspitsinen vaaleanpunaine alushame. Nappula housuissani oli kuin sähköiskun saanut, kivikovana meisselinä . Tuo näky syöpyi sisimpääni kuin kameralla kuvattuna. Se oli kimmoke joka ajoi minut vessaan ja oli pakko tarttua kikkeliin ja hieroa sitä, kunnes polvet veteläksi tekevä ruiskahdus tuli. Sen jälkeen hirmuinen häpeän tunne.
Tuo näky sai minut monet vuodet hakeutumaan paikkoihin, jossa voin nähä suoraan hameen alle. Monia hyviä tilaisuuksia yleensä rappusissa ilmaantui, mutta tuo oli se joka aiheutti pitkaikaisen riippuvuuden. Sukkahousujen vallattua liivi,sukkanauha, sukka systeemin, lopetti harrastukseni. Joskus vieläkin silmieni eteen avautuu tuo huikaiseva näky ja silloin alkaa pikku ernesti nostamaan nuppiaan ja pillua on saatava heti tai menee käsitöiksi. Sukkahousut ovat paholaisen keksintö ja erotiikan tappaja numero 1.
Kiitos kovasti, olette valottaneet tajuntaani tämän fetissi asian tiimoilta. Nyt vasta käsitän, että ei välttämättä etäinen äitisuhde ole fetissiin johtava juttu. Kyllä se on näiden vaatteiden näkeminen juuri tiettynä aikana, niinkuin miesystävälläkin. Itse pidän ehkä juuri tuota "laittautumista" työläänä ja jakkupuvun pitäminen päällä, tuntuu välillä kun olisi panssari päällä. Itse ainakin nautin ihon lämmöstä kovasti.Tulee myös sellainen tunne, että en tälläisenä kelpaa. Arkioloissa kotona en kuitenkaan käytä meikkiä.
Tuo "laittautuminen on työlästä" on täsmälleen sama kommentti jonka olen omalta naisystävältäni kuullut. Ja eipä siinä mitään, tottakai laittautuminen on työlästä.
Mutta toisaalta:
Ihmiset pukeutuvat juhlia varten - aivan erityisesti hääjuhlia - sekä työpaikkaa varten, vierailuja varten, iltatilaisuuksia varten, kaupassa käyntiä varten, hiekkalaatikkoleikkejä varten, teatteria ja oopperaa varten. Miksi ihmiset eivät voisi pukeutua seksiä varten?
Jos haluat läheisyyttä ja ihon kosketusta, sano se hänelle. Jos sinä otat huomioon hänen halujaan, on sinulla erityisen hyvä syy vaatia, että hän ottaa huomioon sinun halujasi.
Jos suhteutan tilannettasi omaan tapaukseeni, niin väittäisin, ettei missään tapauksessa ole kyse siitä, ettetkö sinä kelpaisi hänelle. Kyse on enemmänkin siitä, että hän ei virittäydy tilanteeseen, ellei fetissi ole "läsnä".
Vanhan vitsin mukaanhan muuten miehissä on tasan kaksi asentoa: on&off, kun taas naisissa on sata erilaista säätöä, joiden kaikkien on oltava kohdallaan jotta Scarlett O'hara voisi antautua Rhett Butlerilleen :) Nyt vain on niin, että miehessäsi on enemmän vipuja kuin normaalissa peruspertissä.
En tiedä, onko asiassa sinun kannaltasi muita ongelmia kuin tuo totuttautumisasia, mutta hyviin puoliin voitaneen lukea vaikkapa se, että jos haluat lähteä kenkä- tai pukuostoksille, voit olla varma siitä, että miesystäväsi maksaa ilomielin kaikki ostoksesi. :D
Lopuksi todetakoon vielä se, että omaa seksuaalista suuntautuneisuuttaan ei voi itse valita. Tämä pätee niin vanillaheteroihin, fetissinhaltijoihin, kaappihomoon kuin synkemmistä parafilioista haaveileviinkin. Homous tai fetissi ei ole sairaus. Se on ihmisen ominaisuus. Osa identiteettiä. Sen voi kätkeä, mutta sitä ei voi kokonaan tukahduttaa.
:: Markus
ollut tuo fetissi niin kauan kuin muistan, eli jo alle kouluikäisenä. Paskempi juttu, kun alaston nainen ei näytä mun silmis juuri miltään.
.. toisaalta: koskapa maailma on kyllästetty farkkuasuisilla neidoilla, tilanne on kannaltasi sama, kuin jos peruspertin päivittäisessä näkymässä poukkoilisi läjäpäin housuttomia ja hameettomia neitoja :)