Nyt vasta huomasin

täällä ei paljoa porukkaa näytä liikkuvan.. itse olen sen todennut, tosi hiljasta on. jos on kyssäreitä tms on parempi mennä muualle jos haluaa vastauksen saman vuoden aikana ;)

tuossa kun joku sanoi että täällä on hiljaista niin ajattelin kertoa meidän elämästä kaksosien kanssa.sain vasta sain tietää kaksosista vko:n 12 ultrassa,sikäli hassua että olin käynyt vko:lla 8 jo ultras kun luultiin että olin pidemmällä,tuolloin näky vain yksi syke joten en ajatellutkaan odottavani kaksosia.olin jäkyttynyt,lääkäri sanoi tylysti että teillä on vuorokausi aikaa päättää mitä teette!!!itkin koko matkan kotiin,vaikka olinkin järkyttyny en kuitenkaan hetkeään miettiny etteikö he syntyisi vaan mietin miten jaksamme,niin meillä on myös 9.v tytär nella ja 7.v poika waltteri ja halusimme vielä iltatähden.vatsa oli valtava,olin valas:) kunnes 13.8 illalla tunsin pientä pistelyä.klo. 22 oli jo hiukan kipeempiä, en saanut nukuttua joten mieheni heräsi klo. 01.00 ja sanoi "ehkä pitäisi mennä" tokaisin että ehkä.keitin vielä kahvia,ja herätin tyttäreni.n. klo. 02.00 oltiin tyksissä ja puoli tuntia odotimme pääsyä synnytyssaliin,kävelin, se helpotti supistuksia.pääsimme 02.30 huoneeseen pääsin sänkylle,teki mieli ponnistaa herra B oli perätilassa joten ultralla katottiin vielä.03.15 vartin ponnistelun jälkeen syntyi herra A eli jesper 2515kg 46cm pitkä, yhdeksän minsan päästä syntyi herra B eli julius 2480kg 45cm.ja jos huomasitte,en ottanut kivulievitystä yhtään ja koen poikien syntymän helpommaksi kuin poikani waltterin.nyt he ovat 2.v ja en ikinä olisi arvannut miten ihania ja kilttejä,toki mieltä osoitetaan mutta meillä on äärimmäisen hauskaa poikien kanssa,myös vanhimmat lapset oallistuu,pelleilee yhdessä jne. he ovat ihan eri persoonia ja ihana katsoa kun molemmilla on ne omat jutut.jesperillä puhelimet ja kaukosäätimet kun julius lukee kirjoja ja leikkii autoilla.mä olen todella ylpeä kun katson poikia,ja onnellinen perheestäni.vaikka se arki omansa verottaa!!ja parisuhdetta tuskin on ja olen yrittäny puhua.se on ainut huoli minulle.emme riitele,tulemme toimeen,olemme äiti ja isä,mutta missä julia ja joni,se kipinä. vai odotanko liikoja?kiitos jos joku jaksoi lukea:)