Nyt kun tässä näitä palstoja selaa niin sattu tällänen synnytys keskustelu osiokin löytymään niin ajattelin kirjotella, vaikkei tässä ole lasta ees suunnitteillakaan aikoihin vielä, on vaan niin utelias asioista. :)
Eli miten, kun ihmisen kunto on heikko, hän pärjää synnytyksessä? Niinkun jos ei harrasta liikuntaa just lainkaan ja näin, niin miten sit pärjää ja miten synnyttäessä voidaan auttaa, jos tuntuu ettei voimat yksinkertaisesti piisaa?
Paljon oon lukenu kaikkia palstoja ja lehtiä, ja on ollu jos jonkinlaista galluppia et mitä synnytyksessä pelkää. Jotku pelkää kipua yms, mut mä mietin sitä jaksamista sitten joskus? Kivuthan saadaan nykyaikana jotenkuten kuriin? ...Mutta mitä tehdään jos voimat loppuvat?
Eli miten, kun ihmisen kunto on heikko, hän pärjää synnytyksessä? Niinkun jos ei harrasta liikuntaa just lainkaan ja näin, niin miten sit pärjää ja miten synnyttäessä voidaan auttaa, jos tuntuu ettei voimat yksinkertaisesti piisaa?
Paljon oon lukenu kaikkia palstoja ja lehtiä, ja on ollu jos jonkinlaista galluppia et mitä synnytyksessä pelkää. Jotku pelkää kipua yms, mut mä mietin sitä jaksamista sitten joskus? Kivuthan saadaan nykyaikana jotenkuten kuriin? ...Mutta mitä tehdään jos voimat loppuvat?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mun huonosta kunnosta voisi vääntää vitsikirjan. Viides raskaus käynnissä ja odotan kauhulla milloin ne kaameat lonkka kivut alkaa (liitos kivut). Ei voi kunnolla edes kävellä loppu raskaudesta...
Mutta synnytys aina sujunut todella nopeasti ja vaivattomasti ja ilman lääkitystä. Ei siinä kuntoa ole tarvittu!
Ja kun pikkuinen on ulkona niin kunto kohenee samantien ja liitos kivut loppuu kuin seinään!
olis jos olis hyvä kunto, mutta ilmankin pärjäsin hienosti.3vrk synnytin,1 1/2 tuntia ponnistusvaihe ja tyttö oli pihalla.eikä ees ollu niin rankka suoritus, kunolisin luullu.raskausaikasiin kipuihin ois varmaa auttanu
on ollut se, mihin keskivertosynnytystä on verrattu. Lähtisitkö juoksemaan?
Itse en lähtisi maratonille, mutta yleiskunto on muuten hyvä ja synnytykset olen loistavasti jaksanut ja tikkana ylös samoin tein. Onpa jopa reippaaksi kehuttu..
Mutta jos kunto on ihan olematon niin kyllä se vaikuttaa synnytykseen aika isostikin varsinkin jos ei ole helppo synnytys. Äitihän sen lapsen synnyttää joten jos kunto loppuu niin sitä ei synnytä kukaan..
Äidin jaksamisen takia tehdään sitten joko imukuppisynnytys tai jopa sektio. Siinä vaiheessa kuitenkin lapsen tilanne sanelee mihin päädytää ja ollaan jo vaiheessa, jossa todella arvioidaan lapsen riskejä! Eli jos asenne on se, että jos en jaks aniin sitten saan sektion niin olet jo vaarantanut lapsen terveyden mahdollisesti valinnallasi.
Koomista asiassa on se, että jos on oikein sporttinen tyyppi niin synnytys voi pitkittyä koska äidin lihakset on niin timmissä kunnossa että niiden jousto on heikompi ja vaatii enemmän aikaa jne. ystäväni, joka harrasti aikanaan pika-aitoja ei lopulta pystynyt synnyttämään ollenkaan alateitse kun lihakset eivät joustaneet vaikka tila aolisi muuten ollut! Aika koomista, mutta alkoi olla siinäkin sitten lopulta kiire kun vauvan tilanne heikkeni jumissa...
Toisaalta voi myös ajatella, miten jaksaa rapakuntoinen äiti sen puolikin vuotta ilman kunnon unia kitisevän vauvan kanssa? Tuurilal saa helpon tenavan, huonolla tuurilal saa koliikkivauvan joka ei nuku vuoteen!
Valmius äitiyteen on osittain myös vastuullisuutta ja oma terveys ja vointi on sitä vastuuta jota pitäisi olla. Jos ei jaksa hoitaa lastaan tai kenties edes synnyttää sitä niin miksi pitää haluta vanhemmaksi? Kyllä lapsella on oikeus saada vanhemmat joilla kunto kestää lapsen kanssa elämisen ja olemisen!
Synnytystä verrataan maratoniin, koska siinä tarvitaan helvetisti pitkäjänteisyyttä. EI tarkoita siis todellakaan kuntoa, jota maratoonari tarvitsee, elkää ihmiset sitä niin tulkitko!
synnyttäneet ovat naiset luonnostaan aikojen alusta asti, se on luonnollista, ja siihen kyllä pystyy kuka tahansa nainen, maratonia ei todellakaan pysty kuka tahansa juoksemaan(eikä se olekkaan luonnollista ihmiselle)..
et tarvitse maratoonarin kuntoa luonnollisen asian toimittamiseen ;)
omasta puolesta täytyypi sanoa, että mulla on aika huono kunto, en harrastaa liikuntaa nimeksikään, mutta synnytyksessä tai raskaudessa ei ollut mulla mitään ongelmia, vaikka loppujen lopuksi supistuksineen synnytys kestikin aika kauan. Ponnistusvaihe kesti kuitenkin vain 7 minuuttia ja toisin kuin tuo mapee vihjailee, kyllä sitä jaksaa ne yöt valvoa ihan yhtälailla, en edes ymmärrä miten huono fyysinen kunto valvomiseen liittyy..
Tosiasia on, että on niitä joilla on aivan normaali kunto tai jopa hyvä kunto eivätkä silti jaksa synnytystä loppuun.
Mulla on siis kaameasti ylipainoa ja huohotan pienessäkin mäessä. Silti jaksoin hyvin ponnistaa meidän nelikiloisen esikoisen maailmaan. Ponnistuvaihe kesti 20min..
Kaverilla on ihan normaali paino ja käy kävelylenkilläkin monta kertaa viikossa, mutta kun synnytys hänellä kesti (siis ponnistuvaihe 2h) niin loppui voimat ja imukupista huolimatta oli pakko tehdä sektio.
Se on niin siitä synnytyksestä ja sen kulusta kiinni kuinka äiti jaksaa. Paljon vaikuttaa sekin kuinka on saanut levättyä ennen synnytystä. Jos ei ole saanut nukuttua yms. niin ei sitten välttämättä jaksa kun tosi tulee kyseeseen.
Mut tokihan sitä raskausaikana kannattaa ainakin yrittää vähän käydä kävelemässä ja muuta, että jaksaa hoidella sitten vauvaakin paremmin...
Vaikka selviää sitä rapakunnollakin :D
parempi kunto ja on edelleen,avautuminen kesti 24h ja ilman lääkitystä olin,ponnistus 14min ja se oli siinä.
kunnosta kiinni. Itselläni on ollut aina aika hyvä kunto, sillä liikun paljon. Nyt, neljättä odottaessani, olen joutunut olemaan vuodelevossa jo melkein raskauden alusta asti. Sain nousta ylös, kun viikkoja tuli 37 täyteen eilen ja huomaan, etten oikein jaksaisi postilaatikolle kävellä. Kyllä vuodelepoon joutuneet ovat kuitenkin lapsensa ulos saaneet yleensä ihan yhtä hyvin kuin muutkin.
Se lapsi ponnistetaan ulos joillain ihmelihaksilla tietysti kohdulla. Ei niiden kyseisten lihasten kunto järin kasva päivittäisestä kävelystä tai muusta vastaavasta. Eikä se oman lihastyön osuus ole lopultakaan paljoa siitä synnytyksestä. Suurin osa ajasta menee vain avautumisen odotteluun.
Jos ne voimat oikeasti totaalisesti loppuvat (mikä tarkoittaa pitkittynyttä synnytystä tai ponnistusvaihetta) niin perimmäinen ongelma on kyllä jossain muussa kuin kunnossa. Jos sitä sitten ei kuitenkaan jaksa synnyttää, niin sitten käytetään imukuppia tai pihtejä apuna tai turvaudutaan sektioon. Mutta en sanoisi näiden käytön johtuvan huonosta kunnosta varmaan koskaan, vaan ennemmin jostain ongelmasta, mikä synnytystä hidastaa.
Ei todellakaan ole kunnosta kiinni jaksaako synnytystä. Mulla tosi huono kunto, en liiku oikeastaan ollenkaan. Ylipainoakin on jonkun verran. Mietin ihan samaa ensimmäisen odotusaikana, mutta synnytys oli ohi keskimääräistä nopeammin (kokonaiskesto 6 h!) ja ponnistusvaihe 15 minuuttia. Hyvin jaksoin. Synnytyksessä vapautuvat hormonit ne on joiden voimalla nainen jaksaa. Synnytyksen jälkeen ei ollut edes yhtään uupunut olo!