Kertokaa mulle...

Mitä vikaa mussa on? Kertookaa mulle jookosta.

Suhteeni nykyiseen miesystävääni alkoi, kun hän oli naimisissa. Onneton liitto jne. Tapaamisestamme lähtien meillä on ollut selittämätön yhteys välillämme ja meillä on ollut hyvä toistemme kanssa.

MUTTA: en luota miesystävääni. Se on jatkuva, lähes jokapäiväinen ongelma välillämme. Ja miten tähän on tultu???

Eroa tehdessään mies jätti minut ensimmäisen kerran ja halusi yrittää vielä vaimonsa kanssa.Olin aivan romuna.Meni 2 pvää kun hän jo pyysi päästä takaisin luokseni. Jatkoimme suhdettamme.

Ihanaa onneani kesti taas kuukausi kun sama toistui...Ja taas otin hänet takaisin. Tällä kertaa rakkauteeni häntä kohtaan tuli särö, se pieni epäilyksen poikanen alkoi itämään...Pelko seurasi mukana vaikken sitä mitenkään näyttänytkään.
Tällä kertaa meni 2 kk:tta yhdessä kunnes hän pudotti pommin.Nyt tämä "loppuelämämme" suhde on lopullisesti ohi, asiat on sovittu vaimon kanssa ja he jatkavat liittoansa.
Tästä murtuneena soitin hänen vaimolleen ja halusin kertoa hänelle suhteestamme kaiken.Selvisi että mies oli valehdellut sekä vaimolleen että minulle. Kuitenkin vaimo halusi miehensä takaisin ja sain kuulla kunniani.
Sillä seurauksella,ettei pääni enää kestänyt tätä kolmatta eroa ja paskan puhumista vaan jouduin hakeutumaan sairaalaan hoitoon.
Olin todella huonona, oksensin pahaa oloani enkä halunnut enää jatkaa elämääni.
Minä, joka olen pitänyt itseäni aina selviytyjänä, romahdin niin alas etten pysty sanoin kuvailemaan.

Meni 2 viikkoa kun mies oli taas luonani.Olin kyllä päättänyt ettei tuo mies enää ikinä astu jalallakaan elämääni.
Olin kuitenkin hänen elämänsä nainen ja blää blää blää....Halusin uskoa tuon.

2 kk:tta taas yhdessä ja joulu. Sairastuin vakavasti ja jouduin sairaalaan ja minut leikattiin.Olin todella yksinäinen tuon joulun. Mies kävi katsomassa minua ja piti hyvänä. Pääsin sairaalasta kotiin vähän ennen uutta vuotta. Olin kipeänä leikkaushaavojeni takia.
Sitten tuli taas pommi. Uutena vuotena.Hänen joulunsa ja uusi vuosi eivät olleet samat kuin ennen ja hän ajatteli vaimoaan.Minulla ei tuntunut olevan mitään sijaa hänen elämässään. Päätin taas etten ota häntä takasin vaikka mikä olisi. Edellinen kerta (sairaalareissu) kovetti minut niin että tunnen nyt selviäväni asioista helpommin.

Seuraavana pvänä mies oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja suhteemme jatkuu edelleen....


Mutta minussa on jotain hajalla todella pahasti. En osaa enää nauttia rakkaudesta ja rakastamisesta niinkuin suhteemme alussa.Tämärakkaus on käynyt kivillä niin kovin, että rakkaudestani on kadonnut puhtaus ja pyyteettömyys häntä kohtaan. Jäljellä on jatkuva epäily, milloin hän taas jättää minut, vaikka hän on saanut jo eropaperit käteensä.

Suhteessamme on kaikki muuten ok, paitsi tämä asia. Miehen mielestä minun pitäisi unohtaa.

Yritän mutta mitä PRKLETTÄ mussa on vikana sitten etten kykene siihen????? Kylkiäisenä on tullut myös epäily hänen muusta "rehellisyydestään".