foorumi!
Pitäisi kehittää
yksinäisten ihmisten
9527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jaotteilisin yksinäiset moneen luokkaan ja jättäisin nämä ryhmät pois foorumilta tai tekisin niille oman ryhmän:
a.) parisuhdeyksinäiset (se ärsyttävin ryhmä)
b.) ystäviä omaavat yksinäiset
c.) turhan valittajat
Onhan tämä suomi24 foorumi jo käytössä... Toisaalta olen huomannut että ainoat jotka tuntuvat saavan jotakin aikaiseksi (tai jättävät esim. mailiosoitteita tai kertovat itsesätän enemmän) ovat joko sosiaalisia tyyppejä tai sitten niitä joilla on ollut jo aikaisemmin ystäviä tai ne jotka elävät parisuhteessa.
Edellä mainitsemasi kaltaisetko eivät sitten kelpaa ystäviksesi?
Voi voi - yksinäisyyttä on niin monenlaista ja uskon että jokainen joka valittaa yksinäisyyttä on varmasti tosissaan ja hänen kokemansa tuska on juuri niin suurta kuin hän kertoo oli hänellä sitten ystäviä tai ei... älä vähättele toisten tuntemaa tuskaa vaikkei hän kaltaisesi olisikaan...
Usein vain näillä tyypeillä yksinäisyys on lähinnä henkistä puolta... ei niin sanottua fyysistä mitä se on monilla muilla. Toisekseen heillä on usein ystäviä mutta he eivät vain ole tyytyväisiä ystäviinsä... En minä voisi ajatella olla semmoisen ystävä joka ei pysty olemaan tyytyväinen edes nykyisten ystäviensä kanssa tai parisuhteeseen...
Toisekseen nämä henkilöt voisivat etsiä vertaisryhmiä ja kertoa edellä mainitut seikat jo ilmoituksessaan niin kaikkien ei tarvitsisi tuhlata aikaansa moisiin.
Mitäs sanot siitä että vaikka olis kavereita ja yrittäs pitää yhteyttä heihin niin suunnilleen kerran vuodessa näkee heitä. Asuvat näet muualla. Pitäisikö heidät hylätä? Sitte ei olis etes sitä kerran vuodessa tapaamista. Itsellä ei työttänä rahaa matkustaa minnekkään saati lähteä johonkin harrastusporukoihin. Nyt sähköpostitse yritän e-mail kamuja metsästää kun ns. ystäväni eivät pahemmin kirjoittele - vain muutaman kerran vuodessa. Kun sitä ystävyyttä ei voi pakottaa. Eikä toisia toimimaam omien halujensa mukaan. Uskon kuitenkin olevani ihan mukava ja kiva ystävä vaikkei minuun nyt niin kauheasti pidetä yhteyttä. Ja tän takia olen yksin. Kerta vuodessa ei oikein riitä mulle. Ja lisäksi kun olen vähentänyt tuota baarissa notkumista on myös ns. ystävieni tapaaminen sitte jääny tohon minimiin. Olisko tässä sulle tarpeeks sitä helvetin fyysistä yksinäisyyttä!
Vielä sellasta että jos puoliso ei viihdy kotona vaan liihottaa jatkuvasti pyynnöistäni huolimatta jatkuvasti omissa menoíssaan. Pirullako hänet muka kahlitsen seuraani jos hän ei itse sitä halua. On aika vaikeaa aikuista ihmistä ruveta pakottamaan yhtään mihinkään mitä tämä itse ei halua. Eli kotona möllötön näin ollen yksin. Ihan helvetin fyysisesti yksin perkele onko se niin vaikeaa tajuta!!!!!Saatana!
Olen kyllä ihmisenä tyytyväinen ystäviini, pidän heistä todella paljon ja rakastan puolisoani. En vain jostain syystä kykene ketään pakottamaan seuraani. En juoruile kenestäkään, olen mielestäni hyvä kuuntelija yms. Että näin!
Se on mielestäni täysin oma valintasi jos olet hankkinut puolison, joka ei halua viettää aikaa kanssasi. Silloin pitäisi erota ja etsiä uusia ystäviä...
Sinänsä en näe tilannettasi kovin pahana, koska vastaavia ihmisiä on maailma täynnä ja Suomikin. Toisekseen uskoisin että sinun on paljon helpompi saada ystäviä kuin niiden, joilla ei ole ainoatakaan tai ollutkaan.
Toisekseen vain ei se puolison viipottaminenkaan taida sitten loppujen lopuksi niin haitata... ja kai siitä voisi puhua tai voit puhua edes jollekin kun hän tulee kotiin. Kaikilla katsos ei ole sitä puhekumppania...
Tietysti näille tyypeille sanotaan että hanki harrastuksia, kavereita ja muita sosiaalisia asioita elämään... no periaattessa noidenkin kautta voi tutustua. Tosin sekin on paljolti henkilöstä riippuvaa että miten hyvin.
En ole löytänyt harrastusten enkä työpaikan kautta yhtään ystävää enkä kaveria tai mitään muutakaan. Olen lisäksi sosiaalisesti tosi arka mikä haittaa ja rajoittaa eläämääni helvetisti. Nyt työtön joten ei rahaa mihinkään.
Eikä mun puoliso alussa ollu tommonen. Meillä oli yhteisiä harrastuksia. Ne vaan katos jonnekin vuosien saatossa. Nykyään mies kotona ollessaan istuu tv:n ääressä tai lukee kirjaa tai tekee muuta omiaan eikä häntä saa häiritä. Sadismiako? Se siitä puhekaverista. Jos mulla olis voimia mä lähtisin - mutta kun se yksinäisyys pelotta niin perkeleesti. Sitäpaitsi on ihan perkeleen sama mitä minusta satut ajattelamaan!!!!!!!!!!!