Siis, tiedän että motivaatiota ja hyviä perslihaksia tarvitaan oikikseen pääsemiseen, mutta auttakaa nyt pikkasen sisään jo päässeet!
1. Miten suhtauttaa hyvin tehtävien tekeminen ja lukeminen? Luitteko vaikka 5 tuntia päivässä ja 2 tuntia teitte tehtäviä vai mitä? (Plus tietenkin valmennuskurssi.)
2.Paljonko oikeasti luitte sisäänpääsemiseen? (Tiedän että tapauskohtaista, mutta suuntaa.)
3. Miten kerätä motivaatiota lisää lukemiseen? (Itselläni muutama tv-ohjelma, joista olen melkein riippuvainen. Ne siis pitäisi jättää pois.)Mitä hokea itselleen joka aamu ja ilta?
4.Omia vinkkejä ja ihan mitä tahansa apua meille pyrkiville!
Asiaan kuulumaton kysymys:
En tiedä onko kenelläkään muilla ollut samanlaisia "ongelmia", mutta pitäiskö kertoa kavereille että pyrin oikikseen vai en? Siis kaverit erittäin v..........: et sä sinne pääse, turhaan haaveilet, ei se ala sovi sulle. Tietenkin vois haistattaa pitkät ja sitten ainakin sais lukea seuraavat pari kuukautta rauhassa. (Kaverit niin paskoja että en hirveästi enää välitä niistä, vaikkakin kutsuja vielä satelee ties minne illanistujaisiin. Ne kuitenkin ainoat kaverit, vaikka tommosia ovatkin.)Voin jo kuvitella mikä ilme niiden kasvoille valahtais, jos kertoisin että pyrin sinne.
1. Miten suhtauttaa hyvin tehtävien tekeminen ja lukeminen? Luitteko vaikka 5 tuntia päivässä ja 2 tuntia teitte tehtäviä vai mitä? (Plus tietenkin valmennuskurssi.)
2.Paljonko oikeasti luitte sisäänpääsemiseen? (Tiedän että tapauskohtaista, mutta suuntaa.)
3. Miten kerätä motivaatiota lisää lukemiseen? (Itselläni muutama tv-ohjelma, joista olen melkein riippuvainen. Ne siis pitäisi jättää pois.)Mitä hokea itselleen joka aamu ja ilta?
4.Omia vinkkejä ja ihan mitä tahansa apua meille pyrkiville!
Asiaan kuulumaton kysymys:
En tiedä onko kenelläkään muilla ollut samanlaisia "ongelmia", mutta pitäiskö kertoa kavereille että pyrin oikikseen vai en? Siis kaverit erittäin v..........: et sä sinne pääse, turhaan haaveilet, ei se ala sovi sulle. Tietenkin vois haistattaa pitkät ja sitten ainakin sais lukea seuraavat pari kuukautta rauhassa. (Kaverit niin paskoja että en hirveästi enää välitä niistä, vaikkakin kutsuja vielä satelee ties minne illanistujaisiin. Ne kuitenkin ainoat kaverit, vaikka tommosia ovatkin.)Voin jo kuvitella mikä ilme niiden kasvoille valahtais, jos kertoisin että pyrin sinne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
1. Minä pelkästään luin. En tainnut tehdä tehtävän tehtävää. Paitsi oma lukutekniikkani sisälsi sen, että kirjoitin kysymyksen tai listausvaatimuksen jokaisesta alueen olennaisesta kysymyksestä, kun luin jonkin kokonaisuuden läpi, vastasin kysymyksiini ja varmistin, että osaan. Olen kuitenkin työskennellyt valmennuskursseilla, ja siellä näki, että ne, jotka tekivät paljon tehtäviä, vastasivat paremmin. Eli jonkin verran kannattaa tehdä, mutta ehkä enemmän siinä vaiheessa, kun osaat jo vastata kokonaan ilman kirjaa.
2. Itse olin 7h päivässä lukusalilla, noin 6 päivää viikossa. Lukemista siinä ehkä 5h per päivä, loput lounasta/kahvitaukoa.
3. Jos ei motivaatiota ole, se on ihmisen sisäinen kysymys. Onko ala oikea, onko riittävästi kunnianhimoa. Siitä useimmiten kiikastaakin sisäänpääsy. Väkisinlukeminen tai rankaisumetodit toimivat harvalla, olennaista on oppimiseen käytetty aika eikä kirjojen kanssa nojumiseen käytetty aika. Televisio-ohjelmien katsomatta jättäminen ei ole ketään auttanut oikikseen eikä tule auttamaan. Jos oma itsekuri ei kestä 3kk ilman mitään elämää, korttitalo romahtaa siinä vaiheessa kun stressi alkaa kasvaa. Parasta on, jos lukemisesta saa itselleen työn, johon suhtautuu vastuuntuntoisesti ja jota tekee säännöllisesti ja ajatuksen kanssa. Työtä ei tehdä 24/7 vaan sen ulkopuolella nukutaan, liikutaan, tavataan kavereita jne.
Olen samaa mieltä tuosta tv-kiellosta. Omia vapaahetkiä saa ja pitääkin olla lukemisen lomassa, ei sitä muuten kukaan jaksa. Eri asia on tietysti se, jos pitää joka päivä nähdä monta tv-sarjaa, johin meneekin sitten aivan älyttömästi aikaa, mutta ei kukaan ole parin tv-sarjan takia jäänyt pääsemättä. :)
Komppaan nimimerkki oikeust. yo:n vastausta (kuten tuostakin nimimerkistä huomaa, me oikkarit olemme tunnettuja luovuudestamme :) ja lisäisin pari asiaa.
Pääsykoekirjoissa esitetyt asiat ovat yksinkertaisia, ne on vain esitetty huonosti ja epäselvästi. Lukeminen ei pääty pääsykokeisiin. Jos tekstin lukeminen ja kirjallinen työskentely ei jaksa innostaa pääsykoevaiheessa niin kannattaa pohtia jaksaako se kiinnostaa myöskään opintojen aikana ja tulevaisuudessa.
Oikis ei ole enää sellainen oikotie onneen kuin aikaisemmin, joten ihan pelkästään euronkuvat, jakkupukuhaaveet tai haaveet arvostuksesta mielessä ei välttämättä kannata urakkaan ryhtyä.
Ai niin, televisio-ohjelmista suosittelen Matlockia, ihan jo tunnusmusan takia. :) Tsemppiä, pääsykokeiden jälkeen on juhannus!
Jos sulla on k-päisiä kavereita niin voit lohduttautua että olet saanut valmennusta oikikseen, niitä täällä riittää.... :)
1. Alkuvaiheessa ei kannata tuhlata aikaa tehtävien tekoon. Vasta kun asiat alkavat olla hallussa on aika alkaa tenttiä itseään tehtävillä. Valmennuskurssi helpottaa tässä asiassa - osaavat siellä neuvoa, koska tehtäviä pitää alkaa tekemään.
2. Itse luin 8-11h päivässä kuutena päivänä viikossa. Tuo aika siis sisältää myös tauot. Kirjat (3kpl) luin kaikki 16 kertaa.
3. Itse sain motivaatiota pitämästäni välivuodesta. Tuntui, että on päästävä opiskelemaan. En halunnut viettää toista vuotta täysin turhanpanttina..
4. Itse tein opiskelupäiväkirjaa alusta asti. Aina päivän päätteeksi kirjoitin puolisen tuntia siitä mitä olin oppinut, mikä jäi epäselväksi, mitä pitää kerrata jne. Minulle oli tästä todella paljon hyötyä! Vasta tällöin hahmotin todella mitä osasin ja mitä en. Kannattaa ostaa A4-kokoinen vihko tätä varten ja kirjoittaa noin sivun verran päivässä päivän lopuksi.
Lisäksi kannattaa pitää kunnon tauot ja yksi päivä vapaata viikossa. Näin jaksaa koko luku-urakan pääsykokeeseen asti. Myös silloin kun lukemisesta ei tule mitään, kannattaa pitää vaikka koko päivä vapaana niin jaksaa seuraavana päivänä yllättävän paljon paremmin.
Tsemppiä! Itse pääsin siis ensi yrittämällä Hkiin.
PS. Itselleni sekä kaverit että sukulaiset haistattivat pitkät kun kerroin minne olen hakemassa. Kylläpä hiljenivät kun tulokset lopulta tulivat ja siitä lähtien ollut kyllä kumma kiinnostus opiskeluani kohtaan ;) Siihen kannattaa myös varautua, että kateutta tulee sisäänpääsy aiheuttamaan.
itse kävin valmennuskurssin huhti-toukokuussa, ja aloitin lukemisen huhtikuun alussa. Valmennuskurssin aikana luin ehkä pari tuntia päivässä (ja istuin tietenkin illat kurssilla samojen asioiden parissa)ja vasta kesäkuun puolella aloin lukea enemmän. Tuskin koskaan luin kuitenkaan viittä tuntia enempää päivässä, ja pidin niin monta vapaapäivää viikossa kuin huvitti (yleensä kaksi, joskus enemmän).
Tämä kaikki riippuu kuitenkin täysin itsestäsi. Luultavasti tunnet itsesi ja opiskelutapasi. Noudata siis aiemmin hyväksi havaitsemiasi tapoja. Oikiksen pääsykokeisiin ei ole mikään pakko päntätä 11 tuntia päivässä vain, koska kaikki muut suomi24:llä tuntuvat niin tekevän :) Tsemppiä!
1. Itse kävin valmennuskurssin vuotta aiemmin, mutta se vei aikaa lukemiselta ja opit tulivat hyödynnettyä oikeastaan viime vuonna vasta. En niinkään laskenut lukemista tunteina vaan sivuina, koska saan mielestäni niin enemmän aikaan. (Voin istua lukematta 5h tai lukea 50 sivua jossakin ajassa)
2. Myönnän, että luin paljon. Turha huijata, et luin kerran ja pääsin helposti. Luin 60 sivua päivässä ja joka päivä, jos vaan jaksoin. Pidin vapaata ja kävin terassillakin. Lähinnä se varmaan olennaista, et teet töitä sen eteen, että saat asiat päähän.
3. Motivaatiota lisää, kun teet lukemisesta mieleistä. Lue paikassa, jossa ei oo kylmä eikä kuuma, itselläni auttaa myös musiikki (ei liian mukaansa tempaava, ettei jää popittaa), pidä taukoa, on ihan sallittua nähdä kavereita ja pitää hetkiä ilman kirjoja. Usko pois, kyllä se kaikille varmasti tulee joskus olo, ettei jaksa tsempata.
4. Opiskele monin tavoin, miellekartat, muistilaput, asialistat. Lue kirjat usein, niistä ne kysymykset kuitenkin tulee. Ja pidä taukoja!
Itse kerroin kavereille ja kaikille muillekin, ja se vain motivoi lisää, koska oli pakko näyttää kaikille, että mähän pääsen!