Jos...niin, viikelästi sivuun !
Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) uskoo, että hän saisi halutessaan nähdä Suojelupoliisin kassakaapissa olevan listan, jossa on mainittu nimiä entisen DDR:n tiedustelupalvelun, Stasin, kanssa tekemisissä olleista suomalaisista henkilöistä.
Ulkoministeri myöntää, että hän on nimistä kiinnostunut. Ei tosin uteliaisuuttaan, vaan sanojensa mukaan "historiallisessa mielessä".
Julkisuuteen Kanerva ei nimiä lähtisi kertomaan. Siitä ei olisi hänen mukaansa kuin haittaa asianosaisille.
- Näihin henkilöihin kohdistuisi aivan ääretöntä halveksuntaa. He voisivat joutua ihan syyttä aggressioiden kohteeksi, Kanerva näkee.
- Ja mitä ne nimet siellä kertovat? Ne saattavat antaa aivan väärän kuvan henkilön todellisista tekemisistä Stasin hyväksi.Kanerva toteaa olleensa niin pitkään politiikassa mukana, että nimien joukosta saattaa hyvinkin löytyä hänelle tuttuja henkilöitä. Nykyinen linja olla niitä julkistamatta on perusteltu, ettei levitetä vääriä olettamuksia ja tulkintoja.
Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) uskoo, että hän saisi halutessaan nähdä Suojelupoliisin kassakaapissa olevan listan, jossa on mainittu nimiä entisen DDR:n tiedustelupalvelun, Stasin, kanssa tekemisissä olleista suomalaisista henkilöistä.
Ulkoministeri myöntää, että hän on nimistä kiinnostunut. Ei tosin uteliaisuuttaan, vaan sanojensa mukaan "historiallisessa mielessä".
Julkisuuteen Kanerva ei nimiä lähtisi kertomaan. Siitä ei olisi hänen mukaansa kuin haittaa asianosaisille.
- Näihin henkilöihin kohdistuisi aivan ääretöntä halveksuntaa. He voisivat joutua ihan syyttä aggressioiden kohteeksi, Kanerva näkee.
- Ja mitä ne nimet siellä kertovat? Ne saattavat antaa aivan väärän kuvan henkilön todellisista tekemisistä Stasin hyväksi.Kanerva toteaa olleensa niin pitkään politiikassa mukana, että nimien joukosta saattaa hyvinkin löytyä hänelle tuttuja henkilöitä. Nykyinen linja olla niitä julkistamatta on perusteltu, ettei levitetä vääriä olettamuksia ja tulkintoja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Esimerkiksi kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok) on toistuvasti kieltäytynyt kommentoimasta 70-luvulla hyvin tiedossa olleita taistolaissympatioitaan.
Ja monia ärsyttää, että monet entisistä taistolaisista istuvat tälläkin hetkellä yhteiskunnan johtopaikoilla.
Vaikka taistolaiset eivät ehtineet syyllistyä mihinkään varsinaisiin rikoksiin. Vaikuttaa tietenkin jälkikäteen omituiselta, minkälaista järjestelmää he olivat valmiit kannattamaan ja tukemaan.
”Mielestäni taistolaisuutta ei silti kannata tarkastella siitä näkökulmasta, että heidän tavoitteenaan olisi ollut diktatorinen, omia kansalaisia vainoava järjestelmä. Kai taistolaisten pyrkimyksenä oli parempi yhteiskunta, jonka saavuttamiseksi he olivat valmiita käyttämään keinoja, jotka eivät jälkikäteen vaikuta hyväksyttäviltä. Mutta niitähän ei toisaalta käytetty.”
Ylioppilaskunnassa käytiin kiivas taisto paitsi aatteesta myös biletiloista, asuntoloista ja monistepainosta.
Suomi olisi nyt kuin Unkari, jos taistolaisopiskelijat olisivat 70-luvulla saaneet tahtonsa läpi – siis entinen sosialistimaa. Radikalisoitunut opiskelijaliike puoluepolitisoitui pian Vanhan valtauksen jälkeen vuodenvaihteessa 1968–69. Kommunistit jakautuivat lopullisesti kahteen leiriin, puheenjohtaja Aarne Saarista seuranneisiin enemmistöläisiin eli saarislaisiin ja kiivaan vasemman laidan kulkijoihin, varapuheenjohtaja Taisto Sinisalon johtamiin taistolaisiin.
Vuonna 1971 Suomessa oli metallilakko, jonka oli taistolaisten toiveissa määrä johtaa vallankumoukseen, ja samana vuonna kiihtyi taistelu yliopistolla. Vallankumous alkoi sosialistien omista opiskelijajärjestöistä, Sosialistisesta Opiskelijaliitosta SOL:sta ja HYY:ssä toimineesta Akateemisesta Sosialistiseurasta ASS:sta.
Vuonna 1971 taistolaisopiskelijoiden julistus kuului: ”Vasta vallankumous, työtätekevien valta, sosialismi, pystyy realisoimaan opiskelijajoukkojen niin henkiset kuin aineelliset luokkapäämäärät.”