hyvinvointivaltion alasajo

ko. aihe olisi suomalaisille melkoisen tärkeä, mutta siitä
ei julkisesti kovin paljoa vielä puhuta. Toivotaan tietysti että luottamus
kaiken pysyvyyteen säilyisi, mutta toisaalta on edesvastuutonta pitää
kansalaisia '' pimennossa '' siitä mitä on tapahtumassa.
80 luvun puolivälin Suomessa palvelut ja etuudet olivat ruhtinaallisia
siihen nähden mitä ne olivat jo vuodelta 1996, jolta viimeisin kokemukseni
on. Asuin silloin Helsingissä ja sain vakavan sairauskohtauksen . Minua
pidettiin istumassa 10 tuntia täpötäyteen ahdetussa Marian sairaalan
käytävässä, ennenkö yksikään lääkäri suvaitsi edes katsoa mistä on
kyse. Hän juoksi ohitseni ja apua pyytäessäni tökki minua minuutin ajan sormellaan tylysti kipeään kylkeen ja käski odottaa lisää.

Suomi todettiin kansainvälisessä vertailussa terveyspalvelujen suhteen
Puolaa ja monia muita köyhempiä maita paljon huonommaksi. Suomi on
näissä palveluissa häntäpään maita , syystä että kallispalkkaista
HALLINTOA on liikaa, varsinaisia tekijöitä vähennetään koko
ajan ja tämä käytäntö on kaikilla muillakin julkisilla aloilla..
Kaikki haluavat ''herroiksi ''' ei työntekijöiksi.. Käsityöläisammatit
katoavat kohta kokonaan..

Yksityiset firmat tietysti osaavat laskea tuottonsa ja järjestää asiat toiseen malliin, etenkin sen jälkeen kun omistajuus on myyty maailmaa valloittaville rahapiireille, useinmiten amerikan juutalaisille . Päteville johtajille kyllä maksetaan mutta suomalaiset työntekijät ovat aivan liian kalliita, liian hyviin etuihin tottuneita. Myös pääkonttori ja verotusosoite on parempi pitää jossain muualla kuin Fin-landiassa ( lopun maassa ).

Kun Baltia, Puola, Tsekki, Unkari tulevat Unionin täysjäseniksi , ne
vetävät puoleensa valtavasti investointeja ja niihin maihin suuntautuu
EU rahojen valtavirta..
Se on aivan oikein , eikä sitä mikään voi estää, mutta Suomella pitäisi olla
STRATEGIA siitä miten siellä selvitään muuttuvissa olosuhteissa.
Mutta mitä strategioita tekevät Riitta Uosukaisen , Elisabeth Rehnin tai
Tarja Halosen , tanja Karpelan kaltaiset ämmät tai Ilkka Kanervan kaltaiset miehet , jollaisia sinne useinmiten valitaan muutamalla valtakunnanpellellä kirjavoitettuna?
Mitä luovuutta on tarjota näillä Ilkka Kanervoilla tai Sirkka Liisa
Anttiloilla , muuta kuin että hyvinvointia saadaksemme pitäisi rakentaa moottoritie Suomen jokaisesta kaupungista jokaiseen kaupunkiin tai että vaalikulut pitäisi voida vähentää veroissa ja
että kansanedustajien palkkoja pitäisi korottaa 25 % kerran puolessa
vuodessa..