Suomi oli turvallisissa käsissä, kun ensin johti Kekkonen ja sitten sosiaalidemokraattien puoluehallitus. Muilla oli varaa esittää melkein mitä hyvänsä, koska sosialidemokraattien vakuuttava - joskaan ei kovin demokraattinen - päätöksentekokoneisto piti huolen, että vain järkevät ideat toteutuivat. Demarien karavaani kulki ja muut räksyttivät vieressä. Lindblom puhuu lyhdynkantajan roolista.
Nyt tuo lyhdynkantajan rooli on hukassa. Puheenjohtajakisa osoittaa kärjen olevan leveä kuin suomalaisessa mieshiihdossa.
Demarien surkea tila ei anna syytä vahingoniloon. Olemme Pohjoismaissa kaikki sosiaalidemokratian perillisiä. Demareilta on pallo hukassa, mutta ei kukaan muukaan tiedä, mitä hyvinvointivaltion hyväksi pitäisi tehdä. Se on meidän yhteinen ongelmamme.
Porvareilla olisi tilaisuus modernisoida hyvinvointivaltiota, mutta selkeää yhteiskunnallista ohjelmaa ei näytä olevan. "Lisää rahaa rikkaille" ei oikein riitä poliittiseksi ohjelmaksi.
Politiikkaa tarvittaisiin kipeästi. Informaatioyhteiskunnassa markkinamekanismi tuottaa paljon voittaja vie kaiken -tilanteita. Se tuottaa kohtuuttomia tuloeroja ja syrjäyttää Lindblomin puolustamia pieniä ihmisiä. Tätä ei juuri kukaan halua, mutta me emme osaa tehdä sille mitään.
Johdonmukaista vasemmistolaista ohjelmaa tarvittaisiin haastamaan kehitys, joka tuntuu ahdistavan kaikkia. Demareilla on esteenään niin paljon tabuja, että en tiedä, onko puolueesta uudistumaan. Jos vanha koira ei opi uusia temppuja, on jonkin toisen liikkeen otettava lyhdynkantajan rooli. Onko K. J. Ståhlbergin terminologiaa käyttääkseni taas aika porvarilliselle vasemmistolle?
Kolumnisti on vapaa kirjoittaja ja luennoija.
Nyt tuo lyhdynkantajan rooli on hukassa. Puheenjohtajakisa osoittaa kärjen olevan leveä kuin suomalaisessa mieshiihdossa.
Demarien surkea tila ei anna syytä vahingoniloon. Olemme Pohjoismaissa kaikki sosiaalidemokratian perillisiä. Demareilta on pallo hukassa, mutta ei kukaan muukaan tiedä, mitä hyvinvointivaltion hyväksi pitäisi tehdä. Se on meidän yhteinen ongelmamme.
Porvareilla olisi tilaisuus modernisoida hyvinvointivaltiota, mutta selkeää yhteiskunnallista ohjelmaa ei näytä olevan. "Lisää rahaa rikkaille" ei oikein riitä poliittiseksi ohjelmaksi.
Politiikkaa tarvittaisiin kipeästi. Informaatioyhteiskunnassa markkinamekanismi tuottaa paljon voittaja vie kaiken -tilanteita. Se tuottaa kohtuuttomia tuloeroja ja syrjäyttää Lindblomin puolustamia pieniä ihmisiä. Tätä ei juuri kukaan halua, mutta me emme osaa tehdä sille mitään.
Johdonmukaista vasemmistolaista ohjelmaa tarvittaisiin haastamaan kehitys, joka tuntuu ahdistavan kaikkia. Demareilla on esteenään niin paljon tabuja, että en tiedä, onko puolueesta uudistumaan. Jos vanha koira ei opi uusia temppuja, on jonkin toisen liikkeen otettava lyhdynkantajan rooli. Onko K. J. Ståhlbergin terminologiaa käyttääkseni taas aika porvarilliselle vasemmistolle?
Kolumnisti on vapaa kirjoittaja ja luennoija.
Vastaukset 1
Vanhimmat
huudetaan siis Eu:sta virkamieshallitusta apuun.
Me emme enää osaa...