Missä menee alkoholismin raja?
Olen 23-v. nainen. Olen nyt juonut alkoholia vähintään 3 kertaa viikossa. Yleensä juon päivällä, koska iltaisin menen töihin.
Minulle tulee mieletön himo juoda, ja haen siitä toisaalta rohkaisua tiettyihin tilanteisiin... En juo itseäni kaatokänniin, mutta humalaan kuitenkin. Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa.
Olen 23-v. nainen. Olen nyt juonut alkoholia vähintään 3 kertaa viikossa. Yleensä juon päivällä, koska iltaisin menen töihin.
Minulle tulee mieletön himo juoda, ja haen siitä toisaalta rohkaisua tiettyihin tilanteisiin... En juo itseäni kaatokänniin, mutta humalaan kuitenkin. Tätä on jatkunut jo jonkin aikaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tuo minusta kauhealta kuulosta, mutta toisaalta jos sulla on taopumusta, niin voi pahentua ajan myötä. Mutta jos sun on tosiaan pakko juoda, niin onhan se jonkinasteinen riippuvuus jo.
Viinilasi päivässä ei kai vielä ole alkoholismia,muutenhan etelämaalaiset olis kaikki sellaisia,mutta jos humalassa olet kolmena päivänä ennen töihin menoa,niin kyllä pahalta vaikuttaa.
Veteen piirretty viiva, se raja.
Jokainen joutuu päättelemään sen asian tahollaan esittämällä itselleen kysymyksen, aiheuttaako alkoholi minulle haittoja elämässä?
Eli onko niin kovia krapuloita, että velvoitteiden hoitaminen kärsii, työteho laskee, asiat joskus jäävät retuperälle viinan takia, tuleeko töppäiltyä juovuksissa, kärsivätkö ja valikoituvatko sosiaaliset suhteet viinan ajamana, jne.
Jos elämänhallinta ei vielä ole kärsinyt viinasta, se ilmiö on lähellä nykyisellä humalahakuisella juomisellasi.
Alkoholiriippuvuus juomishimoineen on sinulla jo syntynyt, mutta ne oireet helpottavat pitempiaikaisella juomattomuudella, tosin alttius juomiseen säilyy.
Alahan lyömään jarruja päälle juomisessa, sillä moinen tahti noin nuorena ei hyvää lupaa. Juominen aikanaan muuttuu pakkopullaksi, ja siitä todella kärsii, kun viina ei enää tuokaan mitään rentoutta saati helpotusta. Vain ja ainoastaan harmeja, tuskia ja kurjuutta.
Ei mun velvoitteet ja sosiaalinen elämä kärsi tämän takia (vielä, mutta kuten totesit riskejä on). Enkä mä siis jatkuvasti näin tee, vaan muutaman viime viikon aikana olen ottanut, kun on ollut pahasti stressiä. En kuitenkaan juo siis sellaiseen humalaan että musta sitä ihmeemmin edes päälle päin näkyisi, lähinnä rentoutuakseni.
juoppohan on mestari löytämään syyt juomiselleen muualta kuin itsestään. Sinä selittelet sitä sillä, että otat rentoutuaksesi. Kunhan aikaa kuluu etkä pysty enää olemaan juomatta, löydät uudet syyt. Vittumainen pomo tai puoliso, raskas työ joka vaatii raskaat huvit, unettomuus, stressi ... syitä kyllä löytyy. Parantumisen tielle voi lähteä sitten kun myöntää, että juon, koska olen sairastunut alkoholismi-nimiseen sairauteen ja on vain kahdenlaisia alkoholisteja; juovia ja raittiita. Saat itse päättää kumpiin kuulut.
Terv. 10 vuotta raittiina ollut naisalkoholisti, raitistunut 23-vuotiaana
muutamien viikkojen aikana alkoholia usein käyttänyt ihminen vielä alkoholisti?
Ainahan sille juomiselle alunperin on jokin syy, ja ap mainitse stressin ja rentoutumisen tarpeen.