Mä olen ollut yksinäinen jostain peruskoulun lopusta asti. Lukiossa en tutustunut kehenkään ujouden takia. Sen jälkeen on ollut kyllä työ- ja koulukavereita, mutta en koskaan tutustu ihmisiin sen tarkemmin.
Mulla oli tyttöystäväkin vuoden ajan. En mä tuntenut mitään kummempaa sitä kohtaan, mutta olin sen kanssa koska mulla ei ole muutakaan.
Pitäisi tutustua ihmisiin, mutta en tiedä miten. Vaikken ole enää niin ujo kuin teinivuosina, vieläkään en osaa aloittaa keskustelua ihmisten kanssa ellei siihen ole jonkinlaista syytä(koulu, työ jne.). Mä olen yrittänyt, mutta aina törmään johonkin seinään. Vuosia olen yrittänyt olla sosiaalisempi ilman kummempaa tulosta.
Nyt tuntuu siltä, etten jaksa enää. Olen varmaan kehittelemässä alkoholiongelmaa, koska mieli tekee juoda kännit moneen kertaan viikossa. Ihan vain sen takia, että unohtaisin kaiken hetkeksi. Koitan kuitenkin rajoittaa juomista. Kävelen joka päivä töihin sillan yli ja sen kaide näyttää koko ajan matalammalta.
Mun pitäisi muuttaa itseäni ja elämääni. Mutta miten?
Mulla oli tyttöystäväkin vuoden ajan. En mä tuntenut mitään kummempaa sitä kohtaan, mutta olin sen kanssa koska mulla ei ole muutakaan.
Pitäisi tutustua ihmisiin, mutta en tiedä miten. Vaikken ole enää niin ujo kuin teinivuosina, vieläkään en osaa aloittaa keskustelua ihmisten kanssa ellei siihen ole jonkinlaista syytä(koulu, työ jne.). Mä olen yrittänyt, mutta aina törmään johonkin seinään. Vuosia olen yrittänyt olla sosiaalisempi ilman kummempaa tulosta.
Nyt tuntuu siltä, etten jaksa enää. Olen varmaan kehittelemässä alkoholiongelmaa, koska mieli tekee juoda kännit moneen kertaan viikossa. Ihan vain sen takia, että unohtaisin kaiken hetkeksi. Koitan kuitenkin rajoittaa juomista. Kävelen joka päivä töihin sillan yli ja sen kaide näyttää koko ajan matalammalta.
Mun pitäisi muuttaa itseäni ja elämääni. Mutta miten?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos, samoja kokemuksia. Tosin ei mulla mitään alkoholiongelmaa ole, vaikka ginipäissäni tätä kirjotankin.
En tiedä kyllä yhtään miten saisit kavereita. Naispuolisia kavereita olen itse onnistunut kyllä hankkimaan, mutta kynnys ruveta saman sukupuolen kanssa juttelemaan on suuri.
Mullakin oli tyttöystävä noin vuoden. Eroaminen ei ollut mun juttu. Onneksi on jotain toivoa sillä rintamalla. Nyt jaksaa taas vähän paremmin vaik välil ahdistaa.
Koit jaksaa tois puol jokkee.
Kuten eräälle toisellekin sanoin, kannattaa alkaa käydä ulkona tekemässä niitä asioita joista itse pitää. Näin saat ystäviä sen asian ympäriltä, sekä jotain puheenaiheita. Jos tuntuu siltä että ettet uskalla aloittaa keskustelua jonkun kanssa, ajattelet vain mielessäsi "anna mennä vain, en mä siitä mitään menetä" ja kokeile. Siitä se pikkuhiljaa lähtee.