Missä sinun mielestäsi menee pettämisen raja? Tarviiko mennä sänkyyn asti että "kriteeri" täyttyy? Voiko kumppania pettää ilman fyysistä kosketusta; esim. nettiporno? Voiko jokainen pettää? Antaisitko pettämisen anteeksi? Entä jos puolisoilla on aivan eri käsitykset mikä on pettämistä ja mikä ei?
Huh tulipa monta kysymystä... Mielipiteitä kaipaan siis!
Huh tulipa monta kysymystä... Mielipiteitä kaipaan siis!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mielestäni pettämisen raja menee fyysisesti suutelussa ja salaisia kavereita,mistä kumppani ei tiedä ei saa olla. Nettiporno ei ehkä sinällään ole pettämistä mutta kyllä se helvetin loukkaavaa olisi, eli en hyväksy. Enkä kyllä haluaisi että kumppanini esim ravintolassa tanssisi toisen naisen kanssa,vaikkei se pettämistä olisikaan, mutta en itsekään tanssisi muiden kanssa.
ajatuksia myös minulla!
hälvenee:):)eli esim tuo tanssiminen ei minun kategoriassani enää kuulu pettämiseen mitenkään(paitsi jos kaverin korva on suussa tms:)eli normaali tanssi olipa se vaikka hidasta on ihan ok.
Flirttailukin on sallittua jo meikäläisen kategoriassa jossain määrin.
Eli juuri sellainen salamyhkäisyys tapaamisista ja puheluista,ja ne tanssit jos niistä ei pysty kertomaan tms alkaa olla jo henkisen pettämisen rajoilla.Pikkupusut on meidän kaveriporukoissa ihan tavallisia,siis kaikkien läsnäollessa,ei missään komerossa:)eli nekin on ok tiettyyn rajaan saakka.Mutta siinä se sitten onkin.Sänkyhommat on ehdottomasti kiellettyjä vieraan ihmisen kanssa.En antaisi pettämistä kokonaan anteeksi ikinä ja luottamus menisi,mutta riippuu mitä se toinen on sitten tehnyt että jatkuisiko parisuhde.....
Meidän suhteessa pettämistä on sänkyyn meneminen ja seksiin liittyvät toimenpiteet. Suuteleminen, sylittely yms. ei ole sopivaa, mutta en mä miestäni petturiksi alkaisi syyttää, jos hän vähän jotakin työkaveria tms. pussailisi. Taustoista kyllä kiinnostuisin, sillä itse en todellakaan pussaile ilman motiiveja. Flirttailu ja ihastuminen on ainakin mun heikkous (ilman että etenen sen pohjalta), ja mieheni kyllä tietää, kenen kanssa on alkanut keittämään soppaa.
Mä olen kiinnostunut kokonaisuuksista. Mä uskon, että mun olisi täysin mahdollista antaa miehelleni anteeksi joku kännipäissään tehty sänkyreissu. Tai jos avioliitossamme olisi tosi huono kausi, niin joku tilapäinen ihastuminen ja siitä johtuva hairahtaminen olisi helpompaa tajuta. Tiettyyn pisteeseen kannattaisin jopa pettämisen salaamista. Mä en haluaisi antaa synninpäästöä jostakin yksittäisestä jutusta, mikäli mies sitä itse oikeasti katuisi itsekseen eikä haluaisi toistaa tekoaan. Jaettu paska on kaksinkertainen paska.
Jos pettämiskuvio alkaisi laajeta, suhteesta sammuisi intohimo, ja tunteet olisivat toistuvasti aidan toisella puolella (ja kohteet vaihtelisivat ja uusiutuisivat), kannattaisin avoimuutta. Eli olisiko omassa suhteessa vielä jotakin tehtävissä sen pelastamiseksi vai olisiko parempi laittaa hopeat jakoon tms.
Onhan meitä kummajaisiakin. :D samat on linjat minullakin. AIka paljon olisin valmis antamaan anteeksi ja pikku hairahduksesta olisin mieluummin onnellisen tietämätön.
***
Mies oli tuossa muutaman vuoden hommissa Jenkeissä ennen häitä.
Annoin ohjeeksi, että älä kerro törttöilyistä, jos ei ole tärkeää ja uhkaa meidän suhdetta.
Takaisin tuli ja naimisissa ollaan, eli ei nähtävästi tavannnut ketään ihanampaa ;-)
Noina vuosina itse olen päätin toimia/käyttäytyä niinkuin hän olisi paikalla.
Helsinki kun on pieni kaupunki, ja jutut leviää nopeasti...
Mun mielestä taas pelkkä ajatus on pettämistä.
Jos täytyy ajatella toisen kuin oman puolison panemista tai vartaloa ym, on se jo sitä itseään.
Kaikki mikä loukkaa toista on kiellettyä. Jos loukkaannut nettipornosta niin, puolison pitää se myös hyväksyä ja sitä KUNNIOITTAA. Myös minä loukkaantuisin jos tietäisin että mieheni moista tekisi. Saatikka kun kysyn onko katsellut pornoa ja vastaa ei, vaikka moista olisi tehnyt, olisi se kahta kauheempaa. Meikeläinen ei nimittäin siedä edes valkoisia valheita..
ELI PELKKÄ AJATUSKIN ON PETTÄMISTÄ! Niin ainakin meillä..
onko todella ihmisiä jotka eivät fantasioi lainkaan? Siis ajattelevat aina kumppaniaan vaikkapa masturboidessaan? Tai tietysti jos laskee pettämiseksi jo seksin itsensä kansa :D meneekö joku niin pitkälle?
***
No samaa minäkin mietin! Ainakin mitä miehiin tulee, niin heidän seksuaalisuus tuntuu olevan hyvinkin visuaalista. Pitäisikö siis esimerkiksi leikata aina mainoksista alusvaatekuvat pois, ettei vaan pääse pahat mieleen. Sinä päivänä, kun toisten ihaileminen ja ajatteleminen kielletään, niin voisin aivan hyvin kuolla.
Mun mies on suoraan sanonut, että hän kiihottuu hyvännäköisistä naisista. Ja olen aivan varma siitä, ettei hän laita telkkaria tai netti kiinni, jos siellä on tissikuvia. Mua suorastaan alkaisi epäilyttää, mikä miestä vaivaa, jos hän ei kiinnostuisi lainkaan muista naisista kuin minusta. Se, jos jokin, haiskahtaisi valheelta.
Ja voi herttileili, mitä hauskaa telkkarista tulee naisille! Vaikka mun mielestä alaston mies näyttää vehkeineen lähinnä hassulta, niin muuten kyllä otan täyden ilon irti Kari-Pekka Toivosesta, Simon-nimisestä American Idols-tuomarista, Tomi Einosesta, Ruma Betty -sarjan naisiinmenevästä pomosta ja muista hoikista ja tummista komistuksista.
Siis vähän tää mies on ihana. Katsokaa kaikki kuvat:
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://cache.viewimages.com/xc/52188188.jpg?v=1&c=ViewImages&k=2&d=17A4AD9FDB9CF19390335F8FA9CA92A6CD2D423C8850CBAA26D5502F4A3FD04B&imgrefurl=http://www.viewimages.com/Search.aspx?mid=52188188&epmid=3&partner=Google&h=594&w=396&sz=32&hl=fi&start=7&tbnid=LrLY_UTHcz_ApM:&tbnh=135&tbnw=90&prev=/images?q=kari-pekka toivonen&gbv=2&hl=fi&sa=G
Entäpä kypsemmät, Jeremy Irons tai Cristopher Walken? Grr... hehe. Ruman Bettyn pomosta olet aivan oikeassa, taitaa meillä vähän sama maku olla.
Tulipa tuhma olo :D
***
Jeremy Irons on ihana! Kauniisti harmaantunut mies on seksikäs. Panisin!
Mutta hyi meitä. Nyt nuttura tiukalle ja moraali vielä tiukemmalle. Lähdetään taikomaan miehillemme pullaa. ;)
Hiihahaa, siitäpä irtosi iloinen hetki. *hekottaa* pahkura, kun pääsisikin kotiin pullantaiontaan, töissä sitä saa istua vielä. Illemmalla sitten. Sitten voikin olla että äiti taikoo pullaa ja muuta namia huomenna koko päivän vähän kipeiden lasten kanssa. Ei lietsuta kotoa pois kun nuha jyllää, vaan leivotaan koko päivä. Kaikki tykkää.
Ja kerrankin marengit onnistuivat. Nutturakin unohtui. Onneksi on pikakasvojenkohotusponnari, tuntuu heti olo paremmalta kun saa tukan tiukkaan rusettiin.
Jos vaikka tekisi töitä... *haukotus* äh, lounasaikahan nyt on.
***
***
...noista julkkiksista saa pikkasen haaveilla ja heitä ihastella...eri asia on sitten esim naapurin Irmasta haaveilu, jos tämän kanssa on tekemisissä henkilökohtaisesti... :D
mitähän eroa siinä on kun se pysyy ajatuksen tasolla? En ymmärrä.
***
Tässä on näköjään yhtä monta mielipidettä kuin on persoonaakin. Mä en ole koskaan uskonut ihmisen yksiavioisuuteen tunteiden tasolla. Tekojen tasollakin se on monille meistä joskus vaikeaa. Olen aivan varma siitä, että ennen pitkää jokaiselle meistä tulee vastaan joku naapurin irma tai jorma, joka pistää tunteet sekaisin.
Tietysti jotkut ovat siten "tunnollisempia", että he pystyvät pitämään mielensä kurissa paremmin. Itseni tuntien mä en edes ala uskotella itselleni, että olisin kiltin pikkuvaimon prototyyppi, jolla ei ole mitään vaaraa joutua ihastustilanteisiin. Sosiaalisena, iloisena ja ihmisrakkaana ihmisenä ajaudun helposti juttusille vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ja minä vielä suunnattomasti tykkään siitä, jos joku ihastuu minuun ja osoittaa kiinnostuksensa. Jotkut miehet jäävät pyörimään mieleen pidemmäksikin aikaa, enkä koe sillä olevan mitään vaikutusta suhteellemme.
Oma mieheni on luonteeltaan jotenkin jäyhempi ja hitaammin lämpiävä kuin minä. On hänkin ollut kuitenkin joskus suhteemme aikana ollut ihastunut opiskelukaveriinsa jne. En kuitenkaan hetkeäkään epäile, että minua petettäisiin tai tunteet olisivat mua kohtaan kuolleet. Olenhan mä vieläpä paljon sievempi ja hauskempi kuin se toinen mimmi!! Varmasti ihastuksia on voinut olla tuon jälkeenkin, mutta nuoruuden innon jälkeen niistä ei olla pahemmin puhuttu.
Yleensäkään en tajua naisia, jotka kyttäävät puolisonsa menoja hullun lailla. Olisin hirveän surullinen, jos mieheni pettäisi ja jättäisi minut. Toisaalta jos niin kävisi, niin tietäisin, että voisin löytää aina paremman miehen jostakin. Enhän mä voi perustaa koko elämääni aviopuolisoni varaan, vaikka kuinka ollaan luvattu olla aina yhdessä.
Mieheni on myös sanonut joskus mulle, että hän olisi aina voinut ottaa naisen, joka olisi ollut hänelle jollakin tapaa varmempi sijoitus. Eli juuri tämä kiltti pikkuvaimo, joka palvoo miestään kotisohvalla kalsareita paikaten, eikä vahingossakaan vilkuile muita. Mieheni on siis tietoinen, kenen kanssa keittää soppaa ja on halunnut juuri minut haasteineni päivineni.
Tämä nyt varmaan kuulostaa siltä, että hypin vieraissa sängyissä ja vilkuilen päivät pitkät vieraita miehiä. Se ei pidä paikkaansa! Mutta jotenkin mulla on karissut usko yhteen ainoaan, oikeaan ikuiseen rakkauteen. Avioliitot perustuvat pitkälti siihen, kenen kanssa on sattumien summana päättänyt alkaa elää yhteistä elämää. Maailmassa on varmasti tuhansia muitakin miehiä, kenen kanssa olisin voinut viettää hyvän ja intohimoisen elämän lapsia tehden ja asuntolainaa lyhentäen. Ehkä samaan seikkaan perustan teesini, jonka mukaan en usko tunteiden riittämättömyyteen perustuviin avioeroihin.
Jotenkin elämää ja ihmisiä seurailleena musta tuntuu, että juuri nämä oman inhimillisyytensä kieltävät ihmiset voivat päätyä loppujen lopuksi aika kohtalokkaisiin liikkuihin avioliitoissaan. Eli jos ei myönnä itselleen, että voisi itsekin joskus ihastua tai jopa pettää, ihastuksen tullen voi olla aika arvostelukyvytön: "Totta kai mun on nyt jätettävä koti, mies ja lapset, kun olen löytänyt jotakin niin ylimaallisen ihkua ja todellista rakkautta! Sillä enhän mä kuulu niihin ihmisiin, jotka ihastuvat ilman hyvää syytä..." Kyllä se on niin kuin Marko Haavisto ja Poutahaukat laulavat, että paha vaanii ja voi vain toivoa, että luoja pitää paidan puhtaana ja mielen kirkkaana.
Se Suuri Rakkaus avittaa liiton aloittamista ja tekee arkiRakkauden syntymisen ja ylläpitämisen helpommaksi, ehdottomasti. Mutta pelkkien tutneiden pohjalta ei yksikään litto toimi, saati ole onnellinen, se on hyvin suuri asia se Tahto olla suhteessa ja tehdä siitä hyvä. Kun se tahto on ja sitä toteutetaan, ei yksi tai kaksi ihastumista ja haaveilua muuta asiaa yhtään miksikään :D
Omasta puolestani sanon että jos mieheni minut jättäisi, en edes kuvittele löytäväni mistään parempaa tai edes yhtä hyvää. En ole tällaista miestä tavannut koskaan, en edes lähelle... en koko elämäni aikana. Jotenkin en edes usko että noin hyviä tehdään enää... et varmati usko jos sanon että viisi vuotta ja risat aviossa, en ole vielä löytänyt mitään vikaa. Ei yhtä ainutta pientä asiaa minkä muuttaisin. Sekopäistä, eikö? Toisaalta olen aina pyrkinyt keskittymään hyviin asioihin :D voin olla sikäli sokea. Ei haittaa! *umpirakastunut*
Terve itseluottamus ja oma elämä, siinä ne salaisuudet uskon olevan. Tieto siitä että jos yksi asia menee pieleen, ei elämä siihen lopu vaan se jatkuu oman itsensä varassa. Paljolti tuohon perustuu minusta myös suhteen täysi vapaaehtoisuus, kumpikaan ei ole tässä pakosta tai velvollisuudesta, vaan joka päivä on siinä koska haluaa olla. Todella Haluaa.
"Ehkä samaan seikkaan perustan teesini, jonka mukaan en usko tunteiden riittämättömyyteen perustuviin avioeroihin."
Jes. Tunteiden varaan ei avioliittoa pidä perustaa, vaan tunteen ohella Tahdon. Sen minkä tunne aloittaa, tahto jatkaa. Mutta se tahto on löydyttävä molemmilta, yksi ihminen ei voi pitää kahden liittoa pystyssä.
***
Jos joku mies pettää ja jättää näin kauniit, älykkäät, hauskat ja upeat naiset kuin me, hänestä paljastuu esiin surkea luuseri. Totta kai me silloin löydämme paremmat miehet! ;) No joo, toi parempi mies oli hieman ironinen lausahdus, jonka avulla käsittelin sitä faktaa, että aina voi löytyä kuitenkin uusi ja rakkaus voi leimahtaa pettymyksenkin jälkeen. Sehän on miehen oma valinta, jos hän jättää kelvollisen vaimonsa. Mutta mieti, eikö olisi myös käytännön kannalta tosi rankkaa aloittaa uusi elämä jonkun kanssa?! Itse olen niin tylsä tyyppi, että arvostan toimivaa arkea ja sitä, että tunnemme mieheni kanssa toisemme hyvin rutiineinemme ja tapoinemme päivinemme. Eli juuri kun on saanut miehensä oppimaan laittamaan kengät järjestykseen, niin kohta olisi sama virsi toisen kanssa... Mutta tietysti toi yhteen hitsautuminen on vain yksi osa avioliittoa. Nyt lasten myötä toki arvostan sitä erityisen paljon.
Olisi se kyllä totta puhuen aivan hirveää, jos menettäisin aviopuolisoni. Hän on kuitenkin paras kohtaamani mies tähän mennessä, vaikka muitakin hyviä on ollut. Meillä on myös vahva lataus suhteessamme, vaikka esimerkiksi nyt vauvaa odotellessani olen ollut vähän väsynyt ja vaisu. Luulen, että juuri tietynlainen flirttihenkisyys ja silmät auki eläminen elävöittää avioliittoakin mukavasti.
Aikamoisen ahdas on käsitys pettämisestä jos kaikki mahdollinen on pettämistä. Kunnioituksenkin kai kuuluu olla aina molemminpuolista eli kumpikin osapuoli kunnioittaa toisen mielipidettä ja tarpeita tietyissä rajoissa. Teillä ne rajat ovat sinun ahtaat ja ahdasmieliset rajat? Oma napahan on lähinnä..
Omasta mielestäni on kaksi eri asiaa kun puhutaan rakkaudesta, kiintymyksestä yms tai puhutaan puhtaasti seksistä tai pornosta. Toisille seksuaalisuus on monin tavoin tärkeää ja tulee esiin monenlaisina tarpeina. Jos toinen saa jotakin siitä, että katselee pornoa niin miksi ei saa niin tehdä? Kysehän on välineestä, keinosta ei siitä henkilöstä, joka esim filmissä esiintyy tai kuvassa poseeraa.
Omassa ajatuksessani pettäminen on toki sitä itse tekemistä eli konkreettinen teko jolloin harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa. Tällöin ei kannata puhua välineestä! Käsin kosketeltavana toinen ihminen kun ei enää ole väline tms vaan vuorovaikutuskumppani.
Toisaalta luen kyllä pettämiseksi jo sen kun on tosimielellä tarkoitus harrastaa seksiä. Se, että se jää lopulta konkreettisesti tekemättä on enää hienosäätöä. Ajatus ja aie on ollut selvä..
Pakko kertoa ystävästäni, jonka mie sei saa katsoa pornoa, tai katselee, mutta salaa ja visusti. Vaimo sen sijaan saattoi ihan hyvin mennä katsomaan Hunkseja! Sehän on esitys... Kaksinaamaisuutta?
Niin ja itse en ole mieltynyt pornoon tms enkä saa siitä mitään. Joskus tovin voi katsoa ja ihmetellä senkin touhun tarkoitusta ja kohderyhmän tarpeita. Mies sen sijaan joskus aktiivisestikin luki lehtiä, mutta kyseinen "kirjasto" on jo jatkanut matkaa nuoremmille harrastajille. Ei se häirinnyt yhtään sen enempää kuin häntä se, kun itse katselin vaikka jotain teharin Clooneytä kuola suupielessä...
Aiheeseen liittyen radioss aoli keskustelu jossa pohdittiin että mikä ero on katsoa seksiesitystä ja sitten esim olla kahden toisen ihmisen kanssa, jok atyydyttää itse itseään. Pointti oli henkilökohtaisuus ja ehkä se on aika pitkälle se, mitä haen myös. Eli kun asia on henkilökohtainen ja intiimi niin silloin se ei ole esineellistämistä ja muuta kuin pettämistä.
Mäkään en ymmärrä tuota, että mitä eroa on vahvalla ihastumisella ja seksisuunnitelmilla siihen, että ihastumisen myötä mennään myös oikeasti limakalvotasolle. Kyllä siinä on enemmän ja vähemmän pettänyt toisen, jos ollaan esim. suunniteltu yhteistä yötä, mutta jostakin käytännön syystä tai äkillisestä morkkisesta homma peruuntuu. Naurettavaa kuulla ihmisten tilityksiä siitä, että ollaan joo vaan kavereita tuon Pertin kanssa ja ollaan ehkä hieman ihastuttukin, mutta koskaan ei olla tehty mitään oikeasti. Onpa tosi kunniakasta!
Toki itsellänikin on ollut ihastuksia ja olen heistä haaveillut sekä ehkä lirkutellutkin ihanille tyypeille. Se, miksi olen kieltäytynyt seksistä heidän kanssaan, vaikka kuinka on haluttanut, on ollut lienee myös tätä koiran moraalia. Ja toisaalta seksi on todella perustavaa laatua oleva tapahtuma ainakin mulle. Luultavasti särkisin pahimmin itseni, jos päästäisin jonkun oikeasti iholle. Olen oppinut sen elämässäni, että jos ihastus tulee, niin silloin kannattaa kitkeä homma pois jo alkuunsa. Eli ei ryhtyä mihinkään tekstiviestittelyihin ja muihin tikusta asiaa -kontakteihin, sillä kuitenkaan ei ole aikomus jättää omaa miestä.
sellainen mitä ei voi tehdä toisen vieressä katsellessa menee rajan yli. ok sooloseksiä nyt voi tietenkin harrastaa ilman että toinen kattoo vieressä, mutta tarkoitan siis henkistä ja fyysistä kontaktia toisen ihmisen kanssa.
on henkisen tason pettämistä. Sitä en voi sietää missään asiassa.
Fyysisellä tasolla pettämistä on kaikki halailut, pussailut, kaikenlainen seksin harrastaminen myös nettiseksi tai puhelinsessiot. Porno ei ole pettämistä. Oikeastaan kaikki sellainen seksiin liittyvä, johon liittyy joku toinen elävä ihminen. Ei siis mikään kuvassa oleva.
Itsekin pidän naapurin irmasta haaveilua pahempana, kuin hyvännäköisistä julkkiksista haaveilua.
Pettämistä en antaisi anteeksi. Tai todennäköisesti haluaisin antaa, mutta luottamus ei palaisi koskaan. Joten suhde ei voisi jatkua.
Mielipiteitä näyttää olevan yhtä paljon kuin kirjoittajia! Lisää vaan kommenttia, mielenkiinnolla odotan vastauksia!
Tässä on paljon ollut puhetta flirttailusta yms muiden kanssa, kun on parisuhteessa, itse olen sitä mieltä, että minkäänlainen fyysinen kanssakäynti muun kuin oman kumppanin kanssa ei ole sallittua ja jos on hyvässä parisuhteessa, ei myöskään tarpeellista. En myöskään hyväksy salaisia ystäviä, joista kumppani ei tiedä(tekstailu,soittelu,sähköpostittelu). Ravintolassa muiden kanssa juttelua ei tarvitse välttää jos se on vain harmitonta yleistä keskustelua, mutta jos se alkaa menemään liikaa flirtin puolelle, on asiallista ilmaista olevansa varattu, ja myöskin vastapuolen olisi syytä sitä kunnioittaa,eikä lähteä silti yrittämään, vaikka kuinka olisi upea tyyppi kyseessä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että esim baareissa varsinkin naiset tuppaavat olemaan välinpitämättömiä, mitä tulee flirttailuun tai suoraan pokailuun varatun miehen kanssa. Eli yritetään vaikka tietää toisen olevan varattu, joko huvin ja kipailun vuoksi tai vain ilkeyttään. Eri asia on jos parisuhteessa on sovittu selkeät pelisäännöt muiden tapailusta, tai että esimerkiksi "kaveripusut"(what the hell?) on sallittuja. Jos se toimii ilman ettei kumpikaan osapuoli loukkaannu, niin siitä sitten vaan. Itse koen omaavani tarpeeksi hyvän itsetunnon, etten kaipaa ihmeellisempää huomiota vastakkaisen sukupuolen edustajilta, vaan saan kaiken haluamani omalta mieheltäni, kenen kanssa olen ollut jo 10 vuotta. Nyt varsinkin kun meillä on perhe, ei tulisi mieleenkään lähteä sitä millään tavalla vaarantamaan ja koitan omalla käytökselläni näyttää myös miehelleni ja muillekin hyvää esimerkkiä.Osaan tarvittaessa jättää hyvin kylmäksi,jos ei mene perille että ollaan varattuja. En ole kotipiika tai kalsareiden silittäjä, vaan meillä on myös omat elämät ja omia kavereita, ei kuitenkaan salaisia sellaisia,joita ei yhdessä koskaan nähdä. En näe tarvetta laittaa itseäni tilanteeseen, jossa olisi edes pienikin mahdollisuus, että homma lähtisi hanskasta, varsinkin kun tuntuu siltä että erityisesti nuoremmat ihmiset eivät kunnioita varattujen parisuhteita juuri lainkaan.Nykyaikana on mielestäni ehkä liikaa näitä "vapaita" parisuhteita, tuntuu ettei varsinkaan nuorilla löydy itsehillintää tai selkärankaa olla sekoilematta muiden kanssa. Voihan se olla hauskaakin, mutta lämmittäkö se loppujen lopuksi? Varsinkin jos on riskinä menettää hyvä kumppani...minkäänlainen törttöily ei mielestäni ole sen arvoista. Onko se ruoho muka oikeasti vihreämpää aidan toisella puolella? Nykyään on parisuhteissa muitakin ongelmia, ettei elämää tarvitse välttämättä hankaloitaa sohimalla mehiläispesään. Näin meillä...
Nuorena ajattelin, että jos mies pettää tai vaikka edes suutelee, on se ero..ero tuli sitten aikanaan, kun mies oli pettänyt (mennyt sänkyyn toisen kanssa). Ja varmasti oisin myös lopussa voinut itse häntä pettää. (minä suurin moralisti joka aina sanoi, etten koskaan pettäisi)
Nykyään vajaa 40 mittarissa, elämää nähneenä ja uudessa avioliitossa elävänä..en varmaankaan eroais puolisosta, vaikka hän vieraissa kävisi. Toki varmaan sängynjalkaan hänet sitoisin ja kaikkea ikävää hetkeksi keksisin;) mutta loppujenlopuksi varmaan anteeksi antaisin.
Ex-puolison mielestä naisen pettäminen on pahempi kuin miehen, koska naisilla yleensä tunteet mukana ja hän näki henkisen pettämisen kaikista pahimpana. Minusta taas seksi toisen kuin oman kanssa on pettämistä, siis fyysisesti. Ja näin näkee sen myös nykyinen mieheni.
Pusu esim. ystävälle ei ole pettämistä (saatan jopa itse suikata suukon ja se on minulle ihan normaalia, kuin halauskin) Suutelu on taas ihan eri asia..tanssiminen ei ole pettämistä, jos se on vain tanssia eikä kiehnäämistä.
Nettipornoa en näe mistään kulmasta pettämisenä.
t: kolmen lapsen äiti