Minua on mietityttänyt pitkään, että onko jonkun mielestä nuo kevyet punaviinit parempia kuin täyteläisemmät? Itselläni monet keskitäyteläisiksikin kategorisoidut viinit alkavat olla siinä rajoilla, etteivät ole keveydessään ylilantratun mehun tasolla. Kai se on vain makuasia, mutten vaan voi ymmärtää, että missä tilanteissa nuo kevyet punaviinit ottavat paikkansa.
Ymmärän toki, että ihan seurustelujuomana joku erittäin täyteläinen ja voimakas Santa Julia on ehkä vähän turhan "tujua", mutta kyllä minun arvoasteikossani punaviiniin kuuluuu tietty määrä syvyyttä ja aromien runsautta - asoita, jotka kevyistä viineistä tuntuvat puuttuvan
Ymmärän toki, että ihan seurustelujuomana joku erittäin täyteläinen ja voimakas Santa Julia on ehkä vähän turhan "tujua", mutta kyllä minun arvoasteikossani punaviiniin kuuluuu tietty määrä syvyyttä ja aromien runsautta - asoita, jotka kevyistä viineistä tuntuvat puuttuvan
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viini arvioidaan suhteessa sen kanssa tarjottavaan ruokaan. Tässä mielessä monet kevyet punaviinit puolustavat kyllä paikkaansa.
Monet italialaiset punaviinit ovat kevyitä eikä jälkimakuakaan juuri löydy, mutta sopivat varsin hyvin pastan, pizzan ja vihannesten kanssa.
Toisaalta espanjalaiset Tempranillo-viinit voimakkaine makuineen käyvät grillatun punaisen lihan ja muiden espanjalaisten ruokien kanssa.
Mutta en joisi niitä pastan kanssa enkä italialaisia asadon kanssa. Kullakin paikkansa - ei aina kannata ajaa traktorilla, jos tie kutsuu urheiluautoa.
Unohdin mainita vuodenajan: mielestäni jotkut viinit sopivat hyvin kesään - vaikkapa jokin parempi roseekin - kun taas toiset ovat paukkupakkasten viinejä - kuten niitö varten tehty ruokakin.