Vapaaehtoinen selibaatti

Kuinka se seksuaalienergia käytännössä suunnataan henkiseen kasvuun?

Olet osittain oikessa, jokaisella on omat henkilökohtaiset tarpeensa ym. mutta parisuhteeseen kuuluu myöskin seksi, toivottavasti. Kuten sinäkin sinä et elä parisuhteessa etkä tarvitse seksiä, olet tehnyt aivan oikean ratkaisun, et tukehduta toista ihmistä joka olisi mahdollisesti mennyt kanssasi avioliittoon ja haluaisin normaalia parisuhdetta (eli myöskin sitä seksiä).

Pystyn hyvinkin kuvittelemaan kuika paljon enemmän energiaa, elinvoimaa ja mielenpirteyttä minullakin olis jos saisin kokea erotiikkaa ja toisen läheisyyttä mitä kaipaan. Pakko selibatti ei vie ainostaan henkisiä voimia (näkyy valitettavsti myös ns. lyhytpinnaisuutena puolisoa kohtaa) vaan myös työmotivaatiota ja tehokkuutta, en ole niin latautunut, motivoitunut työelämässänikään kuin pitäisi.

Esimerkkinä Intia on huono. Mikäli tutustuu ko. kultuuriin huomaa että siellä prostituutio erittäin yleistä, suurin osa miehistä käyttää kastittomien palveluita hyödykseen, tästä johtuu mm. korkeat tautiprosentit varsinkin eräillä alueilla. Myöskin Intian ollessa Britannian siirtomaa siirtomaa isäänät eivät pystyneet katselemaan siirtomaansa temppelsiden kuvituksia juuri niiden sisältämän vahvan eroottisen sävyn vuoksi.Eli se mmoista henkistä kasvua Intiassa.

Oliko Kamasutra Intialainen kultturiteos?

Hei "Ei puutteessa"

"Tällä palstalla käsitellään selibaattia lähes aina ongelmana". Totta on. Ydinajatus suurimmalla osalla (minä mukaan luettuna) tänne kirjoittelevista on "miksi elämme puutteessa".

Kirjoitat: "Seksittömyys voi olla vapaaehtoistakin. Seksistä voi tulla liian suuri asia, jos vain siihen keskittyy". Asiahan on näin, että seksistä varmasti tuleekin ongelma, pakkomielle, jos keskittyy vain siihen.
Täällä palloilevat ovat paineessa, sillä sitä seksiä ei ole, ja koska seksittömyys ei ole heidän vapaaehtoinen valintansa, vaan pakon sanelema juttu. Ongelma ei ole siis siinä, että seksi sanelisi heidän elämäänsä, vaan siinä, että puoliso "sanelee" heidän seksielämäänsä. Minulle asiasta on tullut ongelma, juuri tästä syystä!

Hyvä huomio tuokin: "Kuvittele, kuinka paljon energiaa sinulla voisi olla käytettäväksi johonkin aivan muuhun, jos keskittäisit seksuaalienergiasi toisaalle". Mutta omalla kohdallani tuo ei toiminut. Koetin selibaattivuosien alussa tehdä juuri niin: keskittää huomioni muihin asioihin. Sellainen tie ei kuitenkaan kanna pitkään, jos seksittömyys ei ole osa sinua. Minulla on valtavat halut, enkä pysty enää kieltämään sitä tosiasiaa itseltäni.

Lisäksi kirjoitat näin: "Joissain kulttuureissa, esim Intiassa, selibaatti on luonnollinen osa elämää. Se ei ole koko elämänmittainen rupeama, vaan tarkoitus on elää naimaikään asti selibaatissa. Avioiduttua on luonnollista jatkaa sukua ja harrastaa seksiä, kunnes noin viisi-kuusikymppisenä taas pidättäydytään seksistä ja keskitetään huomio henkiseen kasvuun".

Intiassa jo yksistään perheiden lapsiluku kertoo siitä, että selibaatti ei kuulu parisuhteeseen. Se mitä periaatetta noudattavat naimattomat yksilöt on asia erikseen, eikä liitykään mitenkään siihen, mistä kirjoittelemme. Sillä pohdimme seksittömyyttä parisuhteessa, jossa toinen osapuoli pihtaa. Eri kulttuureista, kun on puhe, otan uudenlaiseksi esimerkiksi juutalaiset ja muslimit. Heillä on oikeus hakea avioeroa sillä perusteella, että puoliso ei hoida velvollisuuttaan vuoteessa.

mä olen vapaaehtoisesti selibaatissa!!

olen sinkku ja en tykkää yhden illan suhteista, joten kun en seurustelu kumppania ole tavannut elän puutteessa. mielelläni heräisin jonkun vierestä ja kaikkeni antaisin mutta en vaan voi jos ei ole suhdetta yllä.
nyt jo kolmas viides kk. menos ja halut kyl hyrrää mut pitäydyn mielummin kuin kokisin kaameen morkkiksen vain puolen tunnin hyvän olon tähden...