siis lääkitys puolikas 0,5mg eli 0,25
Tarkennus edelliseen v iestiin
ak76
7286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aamulla kun otin lääkkeen, niin katsoin purkoin kyljestä: 0.1mg puolikas eli 0.05. Eipä varmaan paljoa hetkauta arvoja... On niin pieni annos. mut jospa parempaan suuntaan kuitenkin , edes vähäisen... Miten teillä muilla kuukauden päästä? Onko yhtään liikahtanut parempaan suuntaan? Sitten sitä varmaan nostetaan...
Kyllä se sitten toimii jos on puolikas 0,1 mg! Koelääkitys on nimittäin yleensä aina se neljäsosa tuosta isosta tabusta eli 25 mikroa (=0.025 mg). Itse en voisi noin suurella annoksella edes aloittaa mitä sulle annettiin. Tulisi hiki ja rytmihäiriöitä.
Minä alotin silleen et 3 pvänä viikosta 25 mikroa ja muina se 50. Korjasi parissa kuukaudessa arvoja kyllä, tsh 7,5 -> 2,5.
Eli kyllä se pienikin annos voi auttaa, riippunee just mistä johtuu vajis.
Eikä alotusannos voi olla kovin iso, tulee äkistään liian iso muutos.
Joo on tosiaan ollut vähän höntti olo eka kerran tänään, kolmena aamuna olen ottanut puolikkaan "aikuisten tabun". Taisi lääkäri laittaa tähän akkaan vähän vauhtia, kun laittoi heti tuon annoksen;) Ei onneksi sydämessä ole mitään tuntunut, muuten kyllä huimaa jonkin verran... mut ei pahasti, silleen positiivisella tavalla, tuntuu, että nyt elimistössä tapahtuu jotain outoa uutta. Tai ei oikeastaan voi sanoa huimaukseksi tavallaan, sellainen zombien tuntoinen olo, sumuinen. Mielenkiintoista. Onko teillä muilla muuten ollut ennen lääkitystä silleen, että aamut kaikista pahimpia, tuntuu, ettei käynnisty elimistö ollenkaan? Vaikka nukkuisi 10h hyvin niin ihan sumu. Öitä! Kiva että täällä on teitä kohtalotovereita. On tämä häijy vaiva.
Siis mullahan oli aloitus suoraan 0,1 mg pari kuukautta sitten, mutta TSH olikin 79. Eli olin todennäköisesti vuosia kärsinyt vajiksesta ennenkuin se sattumalta havaittiin muita veriarvoja testatessa, oli vaan TSH lisätty kyytipojaksi. Kaikki mun jaksamattomuudet oli ollut vaan "depressiota" siihen asti. No nyt on talous ja elämä päin persettä tämän pikku rauhasen takia kun ei ole jaksanut hoitaa asioita, mutta otetaanko sitä huomioon, no ehei.
Kuukaudessa arvo laskenut puoleen. Mutta kun ei vieläkään jaksa edes kananmunaa keittää. Silloin tällöin hetken kirkkaampia hetkiä, mutta sohvanpohja kutsuu aina uudelleen. Ei jaksa, ei mitään.
Alkuun oli hirmuisia sivuoireita kun kylmiltään noin isoa annosta määrättiin, mutta nyt on helpottanut. Ensi viikolla sitten nähdään taas arvojen muutos kun on labrakontrolli.
Niin ja lisäoireina vajiksesta tietenkin ylenmääräinen lihominen, rasva-arvojen kohoaminen, verensokerin kohoaminen ja raju yleiskunnon lasku näin niinku muutamia mainitakseni. Ja nuorempana olin urheilija, mutta nyt ei jaksa edes 500 metriä kävellä.
Minulla kolmekin eri lääkäriä ihmetteli, kun minulla ei oikein TSH reagoi kunnolla suhteessa T4v:hen. minulla siis TSH 4 ja T4v 9.8.
Harmi, että sinulla ehti mennä noin huonoksi arvot. Minulla myös masennus ollut jo 6 vuotta, oikeasti siihen ei mitään syytäkään olla keksitty. Ja ihan psykiatrin hoidossa olen ollut. Kukaan ei ole tajunnut mitään. paino noussut 5v aikana melkein 20kg, sellaista höllyvää, ei oikein läskiäkään, vaan nestettä varmaan osittain ainakin. Ja en tosiaankaan ole herkutellut. Kuusi lasta pyörii kotona, että ei paljoa ehdi istuskella;( Koko ajan olen kuntosalila kulkenut, alkoi vaan niin heikottaa, ettei pysty tehdä kuin ihan pienillä painoilla. Kyllä pistää vihaksi!
Kyllä oli vääntämistä lääkärille, että uskoi. Hyvä lääkäri kyllä on, endo ja lt tohtori. Kyllä itku pääsi kun menin sinne huoneeseen. Lääkäri vaan kysyi, että "mikä se nyt niin itkettää?" Minä "minä en enää jaksa" ja lätkäsin nipun papereita pöydälle. Ihan hölmö olo. Huh huh. Kylmät väreet kulkee vieläkin kun muistan sen vajaan tunnin siinä huoneessa. Ikinä ei ole ollut niin vaikeaa missään lääkärillä, kuin siellä endolla. Niin säälittävä olo vaikka oikeasti olen kuin pippuripurkki. Voimia teille kaikille. Kyllä me selvitään ja parannutaan. Sinä "piilevä vajislainen" sano suoraan joillekin tahoille kun hoitelet asioita kuntoon, että sinulla on tämä sairaus. Tulosta vaikka netistä lista oireista ja taustatietoa ihmisille, niin ei tarvitse selittää. Ei tätä pysty selittämään sellaiselle, joka ei ole itse kokenut. Minusta on aika pätevä syy moneen juttuun. Kun kroppa ei toimi ja hormooneita ei ole tarpeeksi kropassa , koko systeemi on ihan sekaisin. Kun ajattelee mitä kemiaa kroppa on.. Öitä
Minulla siis oli TSH löydettäessä sen 79 ja T4V oli mittaamattomissa, merkintänä alle 5.1 kun viitearvot on 9-19. Eli kilppari kuollut.
Ensin ihan tuntui hyvältä, että löytyi pillerillä "parannettavissa" oleva sairaus (vaikka eihän se ikinä mihinkään parane) ennenkuin kaikki jatkot selvisi. Ei helppoa, mutta päivä kerrallaan. Ja miten väsynyt olin ollut vuosia!! Onneksi minulla ei enää pikkulapsia kotona ole, en kyllä olisi jaksanut mitenkään, joten ei käy kyllä kateeksi aloittajankaan tilannetta yhtään. Eikä se sinunkaan T4V tosiaankaan huippu ole.
Painoa olisi semmosen 30 kg pudotettavissa (tulleet muutamien vuosien aikana), että pääsisi kohtuuteen. Minäkään en ole koskaan makeita enkä oikein rasvojakaan syönyt. Lääkäri kysyi, onko nilkat turvoksissa. Olisin tikahtunut varmaan nauruun jollen olisi niin zombie, että mähän olen turvoksissa koko nainen ja ollut jo vuosia dieeteistä huolimatta! Naamakin rapisee kuolleena alas kun iho on niin kuiva.
Kyllä se sinullakin siitä kohenee kun lääke alkaa purra, kun ei arvot vielä niin päätähuimaavia ole. Sitä tässä odottelen itsekin, että joku päivä herään tästä rauhasruususen unesta.