paniikki hautajaisissa

On jokin lääkitys paniikkihäiriöön?

Minusta reagtiosi tulevaan on normaalia. Jos kuitenkin tunnet, että voi tulla paniikki, käy psykiatrilla. Käy mieluummin ysksityissektorilla, vaikka se maksaakin. He antavat sinulle että selviät pahimman yli.

Monesti tuollaista tilannetta joku voi vähätellä ja sanoa, se kuuluu asiaan. Kuitenkin jos tilanne on todella pelottava, hae apua ja lääke.
Parhaassa tapauksessa selviät, että pilleri on taskussa henkisenä tukena.

Voimia sinulle ja jaksamista!

Minä olen ollut samassa tilanteessa ja voin sanoa että pelkoni oli kauheaa, vain ajatuskin teki minut voimattomaksi. Kävin psygoloogin jutuilla ja hän yritti saada minut ymmärtämään omat reaktioni. Lopulta ajattelin että menen sinne hautajaisiin ja kuolen sinne sitten itsekkin. Kun olimme menossa kirkkon niin kädet ja jalat tärisivät ja hiki virtasi ja oli työlästä hengittää, mutta kun pääsimme sisälle ja istuimme penkkiin niin alkoi vähän helpottaa ja kun seisoimme arkun ääressä niin minun piti antaa tukeni eräälle toiselle itkevälle omaiselle joten oma paniikkini ei saanut tilaa. Sitten loppu hautajaiset meni ihan hyvin ja arvaa jos olin ylpeä kun se oli ohi. Minä olin pärjännyt läpi sen ja vaan se antoi uusia voimia. Olin kyllä ottanut puoliska sobril tablettia aikaisemmin. Uskon että sinä pärjäät, älä anna periksi itsellesi ja paniikille, jos jätät menemästä et voi paremmin sillä silloin alat vaan syytellä itseäsi omasta heikkoudestasi. YRITÄ, ja kerro sitten miten kävi. Olen ihan varma että hyvin menee.

Jos todella pelkäät, että siellä hautajaisissa tulee paniikkikohtaus, käy lääkärillä ja hommaa itsellesi pilleri. Itse olin viime viikonloppuna kirkossa, en kylläkään hautajaisissa ja kyllä se opamox 15 mg puolikas oli hyvä. Muutoin en olisi pystynyt yhtään keskittymään tilanteeseen, oli poikani rippijuhlat ja halusin olla ns läsnä ja kokea sen tilanteen kunnolla. Kauhean jännityksen vallassa jää sitäkin vaille. Pieni määrä juuri sopivasti auttaa. Taustaa voin hiukan kertoa: olen jo 20 vuotta kärsinyt näistä ylijännittyneistä tiloista, paniikinpeloista. Ja ne kyllä tuollaisissa tilanteissa voivat minulle tulla ja pilaavat tunnelman täysin. Välillä on tullut tunne, että paniikin pelko voittaa kaiken. Siksi olen viime aikoina antanut itselleni luvan ottaa sen tabletin,jos tilanne on sellainen, ylettömän jännittävä. Ja olen saanut hyviä kokemuksia, en tunne olevani tokkurassa ja olenpa huomannut jälkikäteen, että en ole ottanutkaan pilleriä, kun en ole pitänyt niistä asioista lukua, kuten aiemmin. Meistä paniikkihäiriöisistä tulee niin helposti tietyssä mielessä saivartelijoita ja pikkutarkkoja peloissamme. Ja siitähän se vain pahentuu.
Vapauta itsesi siis.. jos ei muuten onnistu, sitten pilleri. Se on parempi kuin se, että jättää kokematta kaiken.

Mulla alko paniikkihäiriö kaverini kuoleman jälkeen (20-vuotiaana). Hautajaisista/kirkosta en muista paljoakaan -kannoin arkkua jne. sisulla, pyörtyä meinasin monta kertaa ja hikoilin/olin aivan valkoinen (jälkeenpäin kuultuna). Jännä miten sitä äärimmäiselläkin hetkellä pysyy edes joku kontrolli vaikka heiluu jo tajunnan rajamailla. Ajattelin kuitenkin siinä arkun vierellä, että "et perkele tähän kyllä putoo -tai jos putoot ni eiköhän vieruskaveri jeesaa sitten ylös" :) Tarkoitan, että ei kannata miettiä sitä mitä muut susta ajattelee. Ei mikään tilanne oo niin vakava että sitä kannattaa stressata. Iän myötä tämäkin on tullut huomattua...Kahdeksan vuotta kuluneesta ja hyvin pyyhkii, eikä lääkkeitä/lääkärille menoa kantsi pelätä -eivät rajoita millään tavalla "normaalia" elämää (nimim. 8v Sepramia) :)
Aurinkoista kevättä kaikille!!!