Kysymyksiä abortin tehneille

abortti 26v.

1. Olosuhteet olivat ja ovat edelleen ettemme halua koskaan lapsia. Elämänolot ovat hyvät ja haluamme pitää ne sellaisina eli ei lapsia. Lapsenpitoa ei edes ajateltu.
Ehkäisemme.

2.Emme aio järjestää elämäämme lapsen mukaan joten vastaus on siis emme olisi.

3. Jos emme olisi saaneet aborttia, olisimme hakeneet sen muualta.

4. Olisi löytynyt hoitajia. Ei kuitenkaan ketään kuka kantaisi raskauden, synnyttäisi jne.

5. Elin ja jatkuu.

1. Koulut kesken (minä jopa 2 vuotta jäljessä muista ikäisistäni) , kelan tuella elämistä josta minä en saa edes opintotukea vaikka opiskelen, parisuhde ollut pelkkää alamäkeä alusta asti (mies jopa pettänyt), olemme avomiehen kanssa tunteneet vasta "vähän aikaa" (hieman yli puolivuotta) vaikka olemmekin kihloissa, olemme juuri muuttaneet yhteen ja alkaneet totutella toisiimme ja yhteiseen elämään kahdestaan.

2.Uskon niin etten olisi kyennyt antamaan hänelle sellaista elämää kuin hän olisi ansainnut. Tunnen liian monta ihmistä jotka eivät ole pystyneet huolehtimaan kunnolla lapsestansa, ja lopputuloksena sijaiskodit yms. Ei kukaan tahdo sellaista elämää. Minulla on antaa lapselleni rakkautta mutta ei mitään muuta. Karu totuus on, ettei rakkaus riitä.

3.En todellakaan olisi ollut mikään mainitsemistasi ihmisistä. Olen "normaali" ihminen jolla on "normaali" elämä, mutta en vain olisi pystynyt lapsestani huolehtimaan. En olisi kestänyt luopua hänestä myöhemmin sen takia etten pystyisi hänestä huolehtimaan. Voihan hyvin olla, että asiat menisivät aivan toisella tavalla, mutta en halua satuttaa lastani niin paljoa, ja ottaa tässä tilanteessa riskiä. Mielestäni hän pääsee paljon vähemmällä kärsimisellä nyt.

4. En ole yksinäinen ja syrjäytynyt ihminen. Varmasti olisi ollut niitä jotka olisivat huolehtineet pikkuisestani. En minä tehnyt tätä päätöstä sen vuoksi että en halua että oma aikani menee pois. En minä sitä pelkää.

5. Olin avoliitossa, ja olen edelleen.

tänne ei edes kannate vastata.ovat noin kiinnostuneita muiden aborttiasioista Ihan sen takia,että pääsevät syyttelemään ja muuta paskaa.

aika oveliaita ;)

vai mitä?

1. Olin alaikäinen, opiskelin, käytin paljon alkoholia ja minulla oli muita ongelmia takana. Seurustelusuhde oli juuri mennyt poikki.

2. En tiedä. Vaikea ennustaa. Olisimme olleet köyhiä, minä inhoan köyhyyttä ja tulen hulluksi jos joudun miettimään ja laskemaan kaupan hyllyllä mihin minulla on varaa ja mihin ei. Jatkuvasti vihainen ja ärsyyntynyt äiti ei ole välttämättä kiva. Lisäksi en halua asua keskellä maahanmuuttaja asutusta, koska pelkään sellaisia alueita. Ja siellähän ne kaupungin rahoilla lapsensa ja itsensä elättävät taitavat monesti asua.

3. En oli ollut pahoinpitelijä enkä narkkari, mutta juomista tuskin olisin lopettanut. Oma elämähän olisi jo mennyt siinä vaiheessa pilalle, että turha on lopettaa. En olisi jättänyt lasta heittelle, mutta olisin odottanut päivää kun sen voi jättää yksin kotiin. Olisin kyllä varmasti sitä rakastanut, mutta rakkaus hyvä äitiys eivät kulje käsikädessä. Siitä esimerkkejä on jo omassakin kaveripiirissä.

4. Välillä olisi varmasti joku ottanut, mutta liian harvoin. Meillä on ollut perheessä tapana, että kyllä lapsia aina autetaan, mutta kyllä niistä omista virheistä on otettava itse se ensisijainen vastuu.

5. Olin juuri eronnut huonosta suhteesta. Palasin suhteeseen myöhemmin.

vastataan taas kerran, jos se vaikka avaisi sinulle jotain uusia näkökulmia...vihdoinkin.

1. Monella tapaa, olin vaikeasti sairastunut juuri, en ollut toipunut fyysisesti kunnolla edellisestäkään raskaudesta vielä, perheväkivalta alkoi nostamaan rumaa päätään, koska minun terveys, pieni lapsi ja taloudelliset vaikeudet ilmeisesti stressasi liikaa puolisoani, opiskelu paikka juuri varmistunut, terveys ei olisi sallinut molempia yhtäaikaa - siis uutta raskautta ja synnytystä ja opiskelua.

2. En olisi pystynyt, koska ei olisi ollut mitään takeita edes että lapsi olisi käyttämieni lääkkeiden vuoksi ensinnäkään syntynyt terveenä, joten koska itse en olisi jaksanut häntä hoitaa, tulevaisuus olisi ollut sairaana ja tai vammautuneena sitten luultavasti laitoksessa, ja se olisi ollut lapselle kohtuutonta minusta.
Sukulaisia ei ole, jotka olisivat olleet apuna, vain minä itse. Ei olisi ollut mitään takeita siitäkään, ettenkö sairaana olisi itse saattanut vammautua tai huonolla tuurilla jopa heittää henkeni raskauden vuoksi, joten sitten olisi äidittömäksi jäänyt jo se olemassa oleva lapsi, joka niiden sukulaisten puutteessa olisi luultavasti lastenkotiin joutunut.

3. En olisi tahallaan jättänyt heitteille, mutta en voi taata etteikö niin olisi käynyt voimien ehtyessä, sillä apua on todella vaikea saada mitään virallista kautta, käytännössä suomessa jätetään sairaat ja moniongelmaiset täysin oman onnen nojaan tai lykätään jonottamaan sitä apua pahimmillaan vuosiksi.
Suurin pelkoni olikin puolison väkivallan tarttuminen ja kohdistuminen lapsiin, kun on tarpeeksi ahtaalle ajettu, vakavasti sairas ja joutuu kaiken hoitamaan yksin, pienikin vastoinkäyminen saattaa katkaista sen viimeisen oljenkorren. Onneksi niin ei käynyt, koska sain sen abortin joten saatoin hoitaa itseäni kuntoon ja lasta ja järjestää elämämme paremmille raiteille.

4. Olen, työn perässä on tullut muutettua niin monenmoista kertaa, että käytännössä fyysisesti yhtäkään tuttua ja ystävää ei ollut, eikä ole edelleenkään, olen myös sen verran erakkoluonne ja yksin viihtyvä, että en ala solmimaan kaveruussuhteita vain sen vuoksi, että saisin lastenhoitoapua. Johan se olisi törkeää sinä toistakin kohtaan.
Kuten sanoin, sukulaisia ei ole, olen siis käytännössä itse orpo, mieheni harvasukuinen suku toisella puolen maata asuvia enemmän tai vähemmän juoppoja, jotka eivät ole koskaan osoittaneet mitään kiinnostusta lapsenlastaan kohtaan.

5. Elin avioliitossa, joka päättyi vajaan kymmenen vuoden jälkeen miehen väkivaltaisuuden vuoksi. Sittemmin olen pysynyt vapaaehtoisesti sinkkuna, koska luotto miehiin meni täysin.

1.Elämänolomme tai/ja olosuhteemme eivät olleet millään lailla vaikeat. Ne olivat hyvät ennen ei-toivottua raskautta ja ovat nyt abortin jälkeen sellaisena jatkuneet.

2. Olisimme kyenneet jos olisimme halunneet.

3. En olisi jättänyt heitteille.

4.Olisi ollut paljon tuttavia ja sukulaisia jotka olisivat hoitaneet.

5. Elin avoliitossa silloin ja avioliitossa nykyään. Sama mies.

1. Abortin tehdessäni olin 17-vuotias. Minulla oli koulut kesken, ja asuin 450km päässä vanhemmistani, jotka olisivat varmasti auttaneet lapsen hoidossa päivittäin, jos vain olisin asunut lähempänä. En halunnut muuttaa takaisinkaan heidän luokseen, sillä tuolla paikkakunnalla minua kiusattiin, ja taas toisaalta vanhempanikaan eivät olisi voineet muuttaa samaan kaupunkiin kuin minä, sillä kotiväkeni on köyhä perhe jossa on paljon lapsia joista 2 kehitysvammaista. Poikaystäväni ilmoitti, ettei halua lasta ja jättäisi minut jos pitäisin lapsen. Se teki hänelle kipeää, mutta hän oli työtön, asui kotonaan, jättänyt lukion kesken ja omasi vain peruskoulutuksen.
Tein abortin, koska
1.en halunnut erota poikaystävästäni.
2.vauvasta yksin huolehtiminen tuntui liian suurelta vastuulta
3.lukio olisi jäänyt hetkeksi tauolle
4.PÄÄSYY: Olin itsekäs. Olisin varmasti selvinnyt jotenkin. Sitäpaitsi poikaystävänikin olisi ehkä jossain vaiheessa ottanut meistä vastuun. En kuitenkaan ehtinyt miettiä asiaa loppuun asti. Abortti tuntui väärältä, ja suren ja kadun sitä tänäkin päivänä.

2.Olisin varmasti loppupeleissä kyennyt järjestämään lapselle aivan hyvän elämän. Mutta en koskaan edes ajatellut, ettenkö olisi voinut hyvää elämää järjestää. Mutta asetinkin lopulta itseni vauvani edelle ja thats it. Ylpeä en teostani ja valinnastani ole. Monet itkut minä itkin ennen aborttia, se ei ollut helppo. En minä halunnut vauvaani tappaa, mutta tapoin.

3.Olisin pitänyt vauvastani niin hyvää huolta kuin suinkin olisin pystynyt. Tiedän että olisin rakastanut sitä koko sydämestäni.

4.Hieman syrjäytynyt ja hieman yksinäinen minä olen. Minulla on todella vähän kavereita, enkä tunne kovinkaan hyvin edes sukuani. Mutta olisi varmasti aina jostakin joku löytynyt, jolle olisin vauvani voinut viedä hoitoon. Anoppikin olisi varmasti mielellään hoitanut häntä.

5.Elin parisuhteessa, ja samassa parisuhteessa olen vieläkin. Meille on tulossa nyt vauva, jonka myös isä on tällä kertaa valmis ottamaan vastaan. Olen antanut hänelle anteeksi aborttiasiat (painostuksen ja jättöuhkauksen), sillä tiedän että hän on sen arvoinen ja tiedän että hän on hyvä ihminen. Parisuhteemme on vakaa.

1. Olin kahden lapsen äiti ja juuri opiskelut aloittanut. Rahat vähissä ja jaksaminen kortilla. Asuimme pienessä asunnossa ja varaa ei ollut suurempaan.
2.Emme olisi kyennyt antamaan sitä mitä pieni lapsi olisi tarvinnut.
3. Tällaiseen on vaikea vastata. Tunsin jo muutenkin huonoa omaatuntoa lapsieni takia koska aikaa ei tahtonut riittää heillekkään. Pitkiä hoitopäiviä, väsynyt äiti, ainainen huoli rahasta. Kaikki ruoka ostettiin alennuksesta, leivät haettiin leipomon poistopisteestä, jos piti ostaa vaikka uusia vaatteita tai joku meni rikki, oli tiedossa täysi katas.
4. En ole syrjäytynyt mutta sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä, ystävät ovat pienten lasten äitejä. Joten silloinkaan kun olisin tarvinnut lastenhoitoapua miehen vuorotyön ja oman opiskelun aikana, en sitä saanut.
5. Kyllä elin parisuhteessa ja olemme edelleen yhdessä.

1. liian nuori ikä, ei omaa kämppää, ei töitä, ei rahaa, kotoisin avioeroperheestä, koulut kesken, oman elämän kokeminen raskaasti vaakalaudalla.

2. Siltä varalta etten olisi saanut aborttia, minulla oli suunnitelma B valmiina. Siinä tapauksessa tuskin olisin enää tässä tätä kirjoittamassa. Ei, en olisi kyennyt elättämään lasta ja siihen olisivat kohdistuneet hirmuiset vihantunteet elämäni pilaamisesta.

3. Ei, sillä sekä minä että lapsi olisimme menehtyneet ilman aborttia.

4. Olin abortin tehdessäni juuri aloittanut elämäni ensimmäisen vakavasti otettavan seurustelusuhteen. Olemme yhdessä edelleen, nyt jo aikuisina. Mutta emme olisi enää tässä samassa maailmassa ilman aborttia.

Hyvää pääsiästä!

1. Millä tavalla elämänolonne ja muut olosuhteet olivat aborttiluvan hakemishetkellä vaikeat lapsenpitoa ajatellen? (anonyymina ei liene vaikeuksia kertoa)

Olosuhteet olivat sillä hetkellä sellaiset, ettemme lasta halunneet, emme olleet valmiita, meillä ei ollut niitä resursseja joita mielestämme lasten tekemiseen vaaditaan. Konkreettiset syyt, jotka kirjattiin hakemukseen, olivat opinnot kesken (molemmilla), se ettei pitkäaikainen työsuhteeni ollut silloin vakituinen ja että asuttiin vuokralla. Lisäki joitain todellisia terveydellisiä riskejä, kuten minä olin käynyt kaksi kertaa röntgenissä alkuraskauden aikana ja mieheni käsittelee myrkyllisiä kemikaaleja työssään. En tiedä tuliko se, että emme lasta halua kirjattua, mutta sitä painotin kovasti. Lääkäri itse päätteli vuokralla asumisesta ja opinnoista, että syynä on rahatilanne, jonka kielsin, mutta se taisi hakemukseen silti jäädä, sillä toinen lääkäri sen sieltä luki ja en tiedä poistiko hän, kun sanoin, että tilanne ei ihan niinkään ole, sillä opiskelemme molemmat työn ohella ja vuokralla asuminen johtui siitä, että taloa ei ollut vielä löytynyt, säästöjä taloon kyllä oli.

2. Onko todellakin niin, että jos et olisi saanut aborttia, et olisi, tällaisissa olosuhteissa ja tällaisessa yhteiskunnassa, jollaisessa elämme, kyennyt järjestämään lapsellesi sellaista elämää, että se olisi ollut vaihtoehtona parempi kuin kuolema ja koko oman elämänsä menettäminen?!

Olisin kyennyt jos olisin halunnut tehdä lapsen.

Pääasia kuitenkin oli, että halusin abortin, joten olisin kyennyt järjestämään itseni aborttiin myös laittomasti tai ennenkaikkea ulkomaille.

3. Kun sosiaalisin perustein tehtäviä abortteja perustellaan niin paljon ja usein sillä, että Suomessakin on niin paljon kaltoinkohdeltuja ja heitteille jätettyjä lapsia, niin olisitko sinä ollut, jos et olisi saanut aborttia, pahoinpitelijä, ryyppäävä/narkkaava äiti, tai hoitanut lapsesi muutoin huonosti/jättänyt hänet heitteille?

Jos olisin lapsen tehnyt, en olisi ollut huono äiti. Jos olisin lapsen tehnyt jostain syystä, vaikka en sitä olisi halunnut tehdä, en silti olisi ollut huono tai muutoin kuvaamasi äiti, mutta en olisi ollut sellainenkaan resursseiltaan "täysiäiti" jollainen omalle lapselleni kuuluu olla.

4. Oletko tosiaan niin yksinäinen ja syrjäytynyt, ettei sinulla olisi ollut ketään, joka olisi ottanut lapsesi aina välillä hoitoon, jotta olisit saanut itse omaa aikaa?

En. Kyse ei ollut omasta ajasta, kyse oli lapsettomasta ajasta, sitä halusin ja sitä sain. Oma lapsi hoidossa ei vastaa käsitystä siitä, että olen lapseton ihminen.

5. Elitkö parisuhteessa abortin tehdessäsi ja jatkuuko se vielä?

Kyllä, kyllä. Parisuhteemme on alkanut vuosituhannen vaihteessa. Aborttia tehdessä viitisen vuotta oltu yhdessä, josta asuttu yhdessä noin 4 ja puoli. Yhä edelleen yhdessä, nyt jo edetty kihloihin vuosi sitten.

Noista kysymyksistä hyppäs niin esille kysyjän omat vankkumattomat puolueelliset ja muka-täysin oikeassa olevat mielipiteet että minä en todellakaan tänne kokemuksiani anna muiden moralisoitavaksi!