Ajattelin nyt täältä kysyä hiukan neuvoja miniäni käytökseen. Minulla on siis 2 lastenlasta, toinen tyttäreni ja toinen poikani lapsi. Tyttäreni lasta olen hoitanut huomattavasti vähemmän, kuin poikani lasta, vaikka tyttäreni lapsella ei ole muita sukulaisia/ystäviä hoitoapuna, kuin minä. He eivät vain ole tarvinneet paljoa apua ja ovat sitä muutenkin varmaan huonoja pyytämään. Kun sitten taas poikani on puolisonsa kanssa pyytämässä minua aika useinkin lapsenvahdiksi sekä lasta meille yökylään, vaikka heidän menonsa eivät edes ole aina tärkeitä. Heidän lapsensa on myös miniäni vanhemmilla melkein joka viikko yökylässä tai hoidossa muuten vain. Heillä on siis rutkasti apuvoimia saatavilla! Nyt onkin ongelmaksi tullut se, että jos joskus harvoin saan tyttäreni lapsen yökylään tai he tarvitsevat muutamaksi tunniksi hoitoapuani, en voi tästä asiasta mainita miniälleni, koska hän on heti sitten tuomassa heidän lastaan minulle hoitoon tai sitten hän pistää lapsen itse soittamaan minulle ja pyytämään, että hän pääsisi yökylään. Olen välillä tyttärellenikin sanonut, että ei kerro tälle naiselle, että olen heidän lastaan hoitanut. Ja tosiaan olen hoitanut huomattavasti enemmän poikani lasta, mutta en vain pysty kieltäytymään, jos he pyytävät lastansa hoitamaan, vaikka heillä ei ihmeempää menoa olisi. Pelkään, että he suutuvat, varsinkin miniä, joka on kovempi pyytämään apuani. Mitä teen? Osaatteko neuvoa? Välillä olen todella väsynyt jo töiden takia ja silti pitäisi jaksaa heitäkin auttaa lapsen hoidossa...
Mustasukkainen miniä
Isoäitiliini
111243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
muu auta kun nostaa kissa pöydälle ja puhua/sanoa asiasta.Ei kaikkeen tarvitse suostua vain miellyttääkseen muita.Puhusit vaikka pojalles,kyllä asioista pitäs voida puhua.Muuta neuvoa en osaa antaa:)
Aurinkoista kevättä!
Vaikea juttu. Luulisi vanhempien itsekkin ymmärtävän, ettei kuulu hyviin tapoihin jatkuvasti tupata lastaan hoitoon. Ymmärrän jos apua pyydetään joskus, mutta jatkuva pyytäminen voi käydä rankaksi.
Jos tilanne on tuo niin eihän siinä auta muu kuin antaa joskus kieltävä vastaus jotenkin hienovaraisesti. Mielestäni tuokin on ihan hyvä selitys, että mielelläni näen lapsenlapsia, mutta nyt olen vähän väsynyt töiden jälkeen, katsotaan joskus toisten paremmalla ajalla.
Jos he loukkaantuvat niin ei voi mitään. Yhtähyvin sinäkin voit olla loukkaantunut kun oletetaan, että olet itsestään selvyys ja aina valmiina lasten hoitoon.
Varmasti kuitenkin saat lapsenlapsiin luottamuksen ja hyvät välit kun vietät aikaa heidän kanssaan. Ja positiivisenahan voi nähdä senkin, että lapset ylipäätänsä haluat tulla teille yökylään. Jos paikka olisi epämieluisa eivät he tulisikaan. Kohtuus kuitenkin kaikessa. Mitä jos aina joskus suostut hoitamiseen ja joskus et?
Tuohan kuulostaa ihan hyvältä idealta olla kertomatta tyttäresi lapsen tulosta hoitoon. Ei tarvitse lähteä valehtelemaankaan, mutta parempi ettei etukäteen ainakaan puhu mitään. Jos eivät kysele turha kertoilla jälkikäteenkään.
Miksi et pysty kieltäytymään? Ilmeisesti pelkäät loukkaavasi toisten tunteita ja eritoten lasten tunteita. Jos yrität olla loukkaamatta ihmisiä riistämällä samalla itseltäsi hyvän elämän, niin kannattako se pidemmän päälle? Olisiko aika optella sanomaan myös EI (ystävällisesti tietenkin)? Rohkeutta ja voimia!
meillä tuonkaltainen on hoidettu myös rahana,
on hinnoiteltu lähes kaikki rahassa,
aina kun toiselle "joutuu antamaan" tai toinen saa, esim. lastenhoitoa, sitä merkitään Exceliin pieni hinta ja 3 kk välein tasaan se rahana, mitä toiselta on jäänyt saamatta.
eli aina annetaan, sille kun vähemmän saa.
oli se
auton pesua, huoltoa, lainaamista rahaa asuntoon, lastenhoitoa, tai ulkomaanmatkan kustantamista,
kaikessa maksetaan muille sama summa heti, mielestäni tasapuolisuus on yksi tärkeä asia jotta välit säilyvät 100 %.
Toiseksi, jos paljon hoidat,
saimme neuvolasta neuvon, ei ole kovin hyvää lasten kannalta, jos isovanhemmat ovat kovin tärkeitä.
Jos isovanhemmat ostavat aina lahjoja, antavat herkkuja tai hoitavat,
heistä tulee liian merkityksellisiä ja jos kuolevat, se on vakava asia,
siitä jää useimmille lapsille traumoja.
Kyllä parasta olisi että kukaan merkityskelinne ei kuole,
ennen kuin lapsi on vähintään 25v.
He monta kerta miettivät että muilla kavereilla on vielä isovanhemmat, mutta minulla ei.
Mutta valitettavasti isovanhemmat usein pitävät lapsia, jota saavat omaa seuraa, leikkikavereinaan,
eivätkä ajattele lasten parasta.
(vähän rumasti sanottua,
mutta asia on silti melkoisesti näin)
- jokainen kuolee joskus.
- rahalla ei korvata ihmissuhdetta
- Ei todella leikitä lapsenlapsen kanssa omaan tarpeeseen.
- Isovanhemmat eivät ole nyt eikä koskaan itsestään selvinä olemassa
Tunnen enemmän heitä, jotka eivät koskaan ehtineet tapaamaan isovanhempiaan.( olen 61v.)
mielestäni rahalla juuri saa ihmissuhteet perheen piirissä paremmaksi,
tasapuolisuus on avainsana.
Raha on yksi osa tasapuolisuudessa ja niitä suurempia osia,
moni kumartuu euronkin ottamaan tieltä,
vaikka kuinka rikas on.
muistan kun äitini, tätini ja enoni puhuivat, minulle kuinka heitä on kohdeltu väärin, eriarvoisesti.
Olivat aivan sovussa, mutta paremmassakin olisi voinut olla.
en ryhtynyt heidän välejään enää kun yli 70v iässä olivat, selvittämään,
mutta ajattelin korjata asian omien lasten keskuudessa.
lapset kyllä vaistoavat ette mielelläsi hoida tai olet väsynyt.
Puhu asia poikasi kanssa.
Sovi vaikka yksi päivä kuukaudessa / joka toinen viikko, jolloin otatte lapsenlapsen muuten tarvitset aikasi itse.
Aikuisuuteen kuuluu kyky keskustella ihmisuhdeasioista.
Tietysti sovitutkin hoidot on oltava suhteesa samoin kaikkiin lapsenlapsiin.
Isovanhemmat eivät ole elatus- eivätkä seuran- osto/korvaus velvollisia.
Rahaa ei tässä yhteydesä ole mitenkään viisasta tyrkytää.
toivoo, että saat läheisen suhteen lapsenlapseesi. Tuntuu, että miniänä ei koskaan osata olla oikein, joko estetään tapaamasta tai pakotetaan tapaamaan... Jos et halua olla poikasi lapsen kanssa, sano se suoraan.
paras sopia vuoro viikonloppuja olkoot eri tai samaan aikaan,ei lapsuus kauaa kestä koulu kun alkaa se muuttaa kaiken.ota vapaata myös joskus omaankin elämään käykää vaikka elokuvissa tansseissa tai vaikkapa kylpylässä.itse tein ilta tähden eikä sukulaiset kysy viikonlopuiksi yöksi.saa unohtaa muutomat menot kunnes lapsonen on aikuinen,ei silti yhdessä voi käydä elokuvissa uimassa ym mutta muuten ei omaa aikaa olekkaan tai pientäkään vapaata.
Kaikki riippuu sinusta, mitä SINÄ päätät.
Itselläni on neljä lastenlasta, tosin koska minun omani ovat poikia, niin joudun pelaamaan miniöiden välillä.
Hellitä hieman! Et pysty, eikä kukaan pysty olemaan 100% tasapuolinen.
Siis sitä älä pelkää, äläkä edes ala laskemaan. Sehän on käytännössä mahdotonta ja johtaa orjalliseen suhtautumiseen. Elämä on sellaista epätasaisuuksien hyväksymistä. Kaikkea ei edes pysty mittaamaan. Rakastaminen riittää, kun TIEDÄT itse, että rakastat molempia mummon kultia yhtä paljon.
Rakastamisessa ei ole mittareita!
Äläkä muutenkaan ala orjaksi. Muista että elät myös itseäsi varten, etkä pelkästään lapsenlapsille.
Voit ihan hyvin kieltäytyä ottamasta yökylään, jos SINUA ei asia sytytä.
Miniät saattavat kokeilla kepillä jäätä, kuinka pitkälle olet valmis auttamaan. Ja jos miniäsi huomaa, että sinulla ei ole rajoja, ja toimit kuin piikatyttö emännän toivomusten mukaan, niin vastuuhan on sinun.
Ole rohkea ja kieltäydy. Jos se tuntuu vaikealta, niin voit sopia etukäteen esim. puolen vuoden jaksolla, milloin olet valmis ottamaan yökyläläisiä.
Esimerkki voisi olla vaikka joka kuukauden ensimmäinen viikonloppu. Siis kerran kuussa ja molemmat lapset yhtäaikaa. Siinähän ne menisi yksintein ja serkukset tutustuisivat toisiinsa. Sitten sinulla olisi taas kuukausi aikaa "toipua".
Kun on selkeä sääntö, niin miniänkin on helppo sitä noudattaa, eikä tule katkeruuksia puolin eikä toisin.
Voit olla ihan hyvä mummo, vaikka et pitäisi yhtään yökylässä lapsia. Minä olen ottanut pieniä yövieraita luokseni harvoin, koska olen huonouninen.
Silti voi saada ihan kivan suhteen lapsenlapseen, vaikka ei yhdessä nukuttaisikaan.
Ja so what, jos nuoret vähän suutahtavat? Kyllä he siitä leppyvät, varsinkin jos ovat sinusta noin riippuvaisia. Ehkä he luulevat, että haluat pitää lapsenlapsia luonasi tiuhaan tahtiin.
Moni pikkutyttö on juuri tuollainen. Paras kaveri ei saa mennä mihinkään, ei saa kutsua muita kavereita, ei saa leikkiä kuin MINUN kanssa jne. Ilmeisesti tämä ominaisuus säilyy koko elämän iän, niin että kaikkien on pakko ruveta salailemaan muita ystäviään ja menojaan, koska tuo yksi on pitkävihainen ja suuttunut. Suuttumus tuodaan esiin räyhäämisenä ja päällekäymisenä, sellainen ihminen ei peräydy asemiinsa vaan hyökkää.
Nyt miniäsi on ottanut leijonan osan lapsensa puolesta, ja hänen mielestään olet velvollinen ensi sijaisesti olemaan hänen lapsensa isovanhempi. Hän ei osaa vieläkään jakaa lähimmäisiä toisten kanssa, vaan pelkää, että muilla on hauskaa ilman häntä, tai tässä tapauksessa ilman hänen omaa lastaan.