Te jotka ootte olleet leikkauksessa: kertokaa miten elämänne on muuttunut. Ovatko elämäntapanne muuttuneet?
Leikkauksen läpikäyneet
josko minäkin joskus...
7544
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvä kysymys,olen sitä itsekin viime viikkoina pohtinut. Ja kyllä,elämäni on muuttunut. Tuntuu että olen nyt se ihminen joka olen ehkä joskus ollut ja olen tiennyt olevani,mutta kaikki se jäi sairauden alle vuosia sitten.
Enää ei väsytä. Nyt saikulla ollessani olen alkanut lenkkeilemään joka aamu,ennen minut sai lenkille puoliväkisin kerran viikossa.päiväunia en ota ja yöuneksikin riittää 6-7h.Eli kohdallani näytti olevan enemmänkin niin että päivittäiset kohtaukset väsyttivät,eivät lääkkeet niinkään niinkuin olin luullut :)
Arkiset pienet asiat ovat saaneet uuden merkityksen. Nautin kaupassakäynnistä,lenkkeilystä,roskien viennistäkin :) Ennen sydän hakkasi jo kotiovella (kohtauksen pelosta ilmeisestikin.) Se fiilis on uskomaton kun nauttii yksin liikkumisesta :)
Melkeinpä asia kuin asia mitä teen,teen sen ilolla. Odotan vain että pääsen takaisin töihin,tekemään työtä ihan uudella persoonalla ja energialla :)
Ja muutenkin,olen kuin uusi ihminen. Ja olo onkin kuin uudesti syntyneellä :) Ja sen ovat huomanneet myös kaikki läheiseni!
Olen sosiaalisempi,iloisempi,energisempi,onnellisempi ja mikä tärkeintä terveempi. Olen myös huomannut että kaikki tunteet (ilo,suru,rakkaus...) tulevat paljon vahvempina ja jotenkin "aidommin" Tyhmästi sanottu,mutta siltä vaan tuntuu. On semmonen elämä edessäpäin fiilis :) :) :)
Sanoin miehellenikin että ihan kun olisin rakastunut häneenkin taas uudelleen,ne alkuaikojen perhosia vatsassa tunteet heräsivät taas
Aistit ovat vahvempia,positiivisia asioita.Näkeminen, kuuleminen, haistaminen, maistaminen, tunteminen...Ennen kohtauksen aikana nämä aistit olivat pahoja asioita. Tekivät olon vielä huonommaksi. Nyt voi nauttia täysillä luonnon tuoksuista,musiikista,kosketuksesta,hyvästä ruuasta :) Mukavaa pääsiäistä kaikille!
Liikunta on lisääntynyt, ja vaihdoin toimistotyön luonnonvara- ja ympäristöalaan. Myös lahjakkuus ja älykkyys kasvoivat, minkä seurauksena avoimen yliopiston opinnot ovat lisääntyneet vuosittain.
Ennen kirurgiaa olin kielinero, nyt matemaatikko. Tarkkuus ja tarkkaavaisuus lisääntyivät kirurgiassa.
Olen aina halunnut olla vanhusten kanssa, joten siinä ei ole muutosta.
Mitä vaikeuksia/negatiivista on tullut vastaan? Millaista toipuminen oli? Mikä oli vaikeaa?
Mulla oli alun toipuminen aika rankkaa (ekat pari viikkoa) mutta nyt täytyy sanoa kun leikkauksesta on 2kk että se unohtuu kun tulee päivittäin vastaan positiivia kokemuksia :) Niistä mun alun toipumista oonkin täällä kirjotellut.
Vielä ei ole tullut vastaan mitään negatiivista,mutta enhän ole vielä työelämäänkään palannut. Työ aika pitkälti ympäriinsä heilumista ja kumartelua joten lääkäri katsoi parhaaksi jatkaa vielä sairaslomaa vaikka olo pirtsakka onkin :)
Itse en voi muuta kun suositella leikausta jos siihen mahdollisuus on,kaikilla kun ei sitä ole.
Kuinka kauan lääkitystä jatketaan tavallisesti? Riippuu varmaan potilaasta, mutta minkälaisia kokemuksia teillä?