Eli kuinka raskasta sanoisit olevan kotiäitinä olon naiselle (työnä), kun työtähän sekin on, vaikkei palkallista.
Mihin työalaan vertasisit kotiäidin työtä ihan vastasyntyneen vauvan hoidosta kouluikäisen lapsen hoitoon asti?
Mihin työalaan vertasisit kotiäidin työtä ihan vastasyntyneen vauvan hoidosta kouluikäisen lapsen hoitoon asti?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei niinkään fyysisesti, mutta henkisesti. Minun ratkaisuni on se, että teen myös töitä. Kun elämässä on muutakin, niin jaksaa paremmin myöskin kodinarkea. kuitenkin lapset voivat olla kotihoidossa samanaikaisesti. Tietää kyllä tämä järjestely pitkää päivää, mutta silti olen energisempi kuin vain kotioloissa.
Itselläni yksi 2,5 kk vanha, helppo tyttö. Nyt kun olen alkanut toipua raskaudesta ja siitä johtuvista ongelmista, on elämä TODELLA HELPPOA, verrattuna työhöni. Olen kyllä ammatiltani aineenope, joka on vaikeinta hommaa, mitä itse olen tehnyt (kokemusta on monesta hommasta), joten melkein sama, mitä teen, on se helpompaa kuin työ. Samanlaisia ongelmiahan täällä kotonakin tulee vastaan, mutta nyt ei ole mitään aika- eikä tulospaineita. Hieman tylsäähän tämä tietty on, jos ei tee muuta kuin hoitaa lasta ja tekee kotitöitä. Täytyy siis keksiä jotain muutakin, kunhan vauva kasvaa hieman:)
Itselläni on lapsia kolme, vanhin on kahdeksan ja nuorin 2,5-vuotias. Sanoisin, että tuo kotonaolon raskaus on kyllä vaihdellut paljonkin vuosien mittaan. Ja tietysti meillä on jo rahankin takia mielellään oltava kaksi ansaitsijaa, jatkuva rahanniukkuus nimittäin syö voimia.
Itse teen hoitotyötä, ja se on hyvää vastapainoa näille kotiympyröille. Vielä kun saan tehdä töitä perheen ehdolla, niin tilanne on todella hyvä.
elämäni aikana siivoajana, grillissä, myyjänä, laboratorioavustajana, vammaisavustajana, lastenhoitaana, metsätöissä, opettajana, käsitöläisenä, yrittäjänä, kirjoittajana.
Ainoa ammatti joka on niin raskas etten uskalla sitä yrittääkään on kotiöidin työ.
*nostaa hattua korkealle niille, jotka siihen pystyvät*
Unohtui sanoa että en keksi mitään yhtä vaativaa ammattia johon sen rinnastaa.
Sinut voi huoleta jäävätä tästä keskustelusta, koskapa et ole ymmärtänyt aikoinasi ehkäisyn päälle lainkaan. Tottakai tollasesta lapsentekokoneesta kotiäitiys olisi rankkaa. Kaltaisiasi vai ei ole Suomenmaassa kuin TODELLA pieni prosentti. Olet vain suulas vähemistö.
Olihan minullakin aikoinaan ensin vain yksi ja sitten vain kaksi lasta - enkä silloinkaan kokenut että kotiäidiksi jääminen olisi ollut jollain lailla helpoin ratkaisu.
Eli uudistan hatunnostoni niille naisille, jotka moiseen pystyvät!
En oikeestaan ymmärrä miten kotiäitiys voisi olla raskaampaa kuin oikea työssä käynti!? Kun on palkkatyössä, täytyy sen lisäksi vielä tehdä ne raskaat kotityöt ja siivoukset mistä äidit täälläkin aina valittaa. Ja oman lapsen kanssa vietetty aika ei voi kenellekään olla työtä! Jos lapsi kiukuttelee ja on huono päivä niin se on huono päivä yleensä myös äidin ja isän raskaan työpäivän jälkeenkin!
...työnantajaa kuin omat lapset ei ole koskaan vastaan tullut. Päivystys 24h vuorokaudessa,kaksi "pikku pomoa" jotka vaativat ikäeronsa takia aivan eri asioita samaan aikaan ja molemmat huomionkipeitä...Pomo seuraa mukana,kun pöntölle ja suihkuun menet,ja kun on "palaveri" yhden pomon kanssa toinen pomo kaataa kaninruuat lattialle,jotta töitä riittäisi koko päivälle.Ja heti kun olet viettämässä ruokataukoa,jompikumpi pomoista keskeyttää taukosi tylysti ja sapuskat jäähtyvät pöydälle...
Ei ole olemassa yhtäkään sellaista ammattia joka yksinään vaatisi ihmiseltä yhtä paljon. Kotiäiti on siivoja,lastenhoitaja,kodinhoitaja,kokki,tarjoilija,valtakunnansovittelija,psykologi,lähihoitaja,hauskuuttaja,elämysmatkojen järjestäjä,opettaja,artesaani,ison firman isoin pomo,joka organisoi koko toiminnan,ja päivystää 24h vuorokaudessa,kampaaja,kylvettäjä ja vielä tuhat muuta ammattia samaan aikaan...
Jos joskus olen niin onnellisessa asemassa että voin firmalleni palkata muita töihin, aion priorisoida hakijoita,jotka ovat kotiäitejä olleet. Silloin voi olla varma,että työntekijällä on hiivatinmoinen stressinsietokyky,pitkä pinna ja hän osaa organisoida ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen.
Tuntuu, että useissa suhteissa, joissa mies käy töissä ja nainen on kotona kotiäitinä, ei mies voi mitenkään ymmärtää, mitenvaativaa ja raskastakin "työtä" kotiäitinä oleminenkin voi olla. Mikäli mies ei tee työpäivänsä jälkeen itse enää mitään työtä, vaan nainen hoitaa yhä lastaan/lapsiaan ja tekee ruoat ja siivoaa aina itse talon, on miehellä oltavat välillä (voisiko sanoa), kuin hotellissa.
Jos taas mieskin osallistuu töittensä lisäksi edes jonkinverran kotitöidentekoon ja lapsen hoitoon, niin sekin helpottaa äitiä jo jonkinverran.
Itse sanoisin, että sellaisena melkeinpä koko lapsen hoidosta kodinhoidota huolehtivana kotiäitinä on raskasta fyysisesti, että henkisesti, mutta kun äidillä riittää rakkautta lastansa kohtaan, niin kyllä hän sen kaiken työn jaksaa ja kestää.
Miksi muuten nainen hyväksyy itsensä "riistämisen" ja ylläpitää hotellia. Vaikka minä olin sen viisi vuotta kotiäitinä niin ei olisi tullut mieleenkään, että ylläpitäisin mitään ilmaista perhehotellia. Miehellä ja lapsilla on omat velvollisuutensa meidän perheessä ehkä siksi en koe, että tuo olisi ollut raskasta aikaa. Olenhan lasteni äiti, enkä heidän palvelijansa. Ja äitinä minulla on velvollisuus opettaa lapsille miten perheessä toimitaan ja antaa heille eväät tulevaisuuteen, opettamalla pyykinhuoltoa, ruuanlaittoa, oman reviirin siivouksesta jne...eikä tehdä heille palveluksia kantamalla kaiken valmiina. Lapsenkin tekemät pikkutyöt helpottavat äitiä jo jonkinverran.
...mun mieheni kuuluu juuri näihin tapauksiin, jotka töistä tullessaan kaatuvat soffalle ja siihen jäävät. Monta kertaa käynyt mielessä että eikö sille pirulaiselle tule makuuhaavoja,kun viikonloputkin makaa,möllöttää. Uusi sohvakin ihan muhkurainen,kun rupeaa olemaan niin kulunut herran painosta...naureskelen täällä, kyyneleet silmissä,on tää niin surkuhupaisaa!
Hirveän rakashan tuo sohvapottulainen on, mutta alkaa kyllä mitta täyttymään. Tuntuu että kolmas hoidettava on 31-vuotias mieslapsi. Osaa sentään oman peffansa pyyhkiä,mutta siihen se jääkin, se herran siivous.
On jo kerran pottu irrotettu väkisin sohvalta ja kannettu ulkoruokintaan,ja kohta lentää kyllä sohvineen pihalle uudestaan jos ei rupea imuri vislaamaan. Jotain rajaa! Herra oli kahden viikon isyyslomalla ja sinä aikana täytti tiskikoneen 1kerran. Siinä oli miehen osallistuminen kotitöihin 2vkon aikana. Tämän sankarillisen teon jälkeen minun olisi pitänyt kiittää häntä vällyjen välissä.Väsymykseltäni en jaksanut.
Jos on tällainen tapaus jakamassa sitä arkea,kun itse hoitaa esikoista ja vauvaa niin ei se ihmetytä, että toisille kotiäitiys on yhtä tuskaa ja ikävä töihin suuri. Kyllä se voisi olla niin pirun kivaa olla lasten kanssa kotona, jos todellakin saisi keskittyä niihin lapsiin ja yhdessä hoidettaisi ne kotityöt.
Eihän kotiäitiys ole palkatonta työtä, se vaan tulee erimuodossa kuin fyysinen raha.
Mä olin 5 v. lasten kanssa kotona, lapsilla ikäeroa 1,3v. Se on työtä, jota ei voi oikein soveltaa mihinkään alaan.
Elämä kyllä meni silloin omalla painolla ja se on just niin raskasta kuin sen itselleen tekee.
Ja elämä oli helppoa. Ei raskasta.
Sainhan hoitaa omia lapsiani ja olla oma pomoni. (No, täällä joku kirjoitti, että lapset on pomoja, ei meillä.) Sain aikatauluttaa asiat oman mieleni mukaan.
Tein mielelläni kaikenlaista. Kotiäitinä minulla oli aikaa laittaa ruokaa, ommella, leipoa, ulkoilla, kylästellä lasten kanssa, käydä lasten kanssa retkillä ja reissussa...
Nyt työssäkäyvänä menee elämä eineksillä ja valmisvaatteilla. Reissuun ei voi lähteä, kun töistä ei saa vapaata.
Kaiken tuon kivan touhun lisäksi sai olla kotona ja seurata omien lasten kasvua. Päivittäistä arjen onnea, mitä ei voi mitata millään!
En kyllä vertaa mihinkään työhön. Onnellinen saa olla se, joka saa jäädä kotiäidiksi/-isäksi.
olla kotiäitejä, osa ei. Ja silti voi rakastaa lapsiaan ja olla ns. hyvä äiti. Itse en voisi kuvitellakaan olevani kotiäitinä montaa vuotta, kun pää ei kestä, niin se ei sitten kestä. Onneksi Suomessa on hyvä päivähoito ja vapaus valita, mitä tekee!