En tiedä, kuuluuko tämä tänne, mutta jos ei, niin sanokaa minne. Minulla on vuosikymmeniä eli lapsesta tai nuoresta saakka ollut vaikea keskittyä mihinkään vähänkin teoreettisempaan ja esim. kokonaista oppikirjaa en oikein saa luetuksi läpi. Ja kaikki teoreettiset, abstraktit asiat menee yli hilseen.
Ongelmia oli kouluaikaan kovasti ja nyt ovat ongelmat viime vuosina korostuneet, kun olen työssä, jossa osa asioista menee yli hilseen. Osa on ihan ok, olen jopa opetellut ihan uuden toimialan ja ammatin vanhana. Mutta etenen vain tiettyyn pisteeseen ja mikä menee yli sen, niin sitä en opi enkä ymmärrä. Enkä edes jaksa lukea mitään parikolmesivuista pitempää läpi.
Minulla on diagnostisoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, jota olen hoitanut lähes koko elämäni siitä kokonaan vapautumatta. Mutta mitään neurologisia tutkimuksia ei ole tehty. Olen ruvennut epäilemään, että minulla voisi lisäksi olla myös jotain muuta.
Vieläkö tämänikäistä diagnostisoidaan? Olen yli viisikymppinen. En tiedä, mitä merkitystä sillä olisi. Ehkä itselleni. Ja työnantajalle, että se ymmärtäisi, että kun en tajua jotain, niin en ole laiska, vaan en todella tajua. Voi olla vaikeaa silläkin puolella, kun tiettyyn rajaan asiat menee aivan ok ja sitten siitä eteenpäin yli hilseen :-)
Ongelmia oli kouluaikaan kovasti ja nyt ovat ongelmat viime vuosina korostuneet, kun olen työssä, jossa osa asioista menee yli hilseen. Osa on ihan ok, olen jopa opetellut ihan uuden toimialan ja ammatin vanhana. Mutta etenen vain tiettyyn pisteeseen ja mikä menee yli sen, niin sitä en opi enkä ymmärrä. Enkä edes jaksa lukea mitään parikolmesivuista pitempää läpi.
Minulla on diagnostisoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, jota olen hoitanut lähes koko elämäni siitä kokonaan vapautumatta. Mutta mitään neurologisia tutkimuksia ei ole tehty. Olen ruvennut epäilemään, että minulla voisi lisäksi olla myös jotain muuta.
Vieläkö tämänikäistä diagnostisoidaan? Olen yli viisikymppinen. En tiedä, mitä merkitystä sillä olisi. Ehkä itselleni. Ja työnantajalle, että se ymmärtäisi, että kun en tajua jotain, niin en ole laiska, vaan en todella tajua. Voi olla vaikeaa silläkin puolella, kun tiettyyn rajaan asiat menee aivan ok ja sitten siitä eteenpäin yli hilseen :-)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuule; mene tutkimuksiin jos vain pääset, tilanateesi kuulostaa hyvin paljon samanlaiselta kuin kohdallani eli:
minä en erottanut tuliko auto/ ihminen minua päin vai poispäin / keskittyminen huonoa/ en jaksa kaikkea kertoa tässä mutta lopputulos oli että minä esim näen kaiken peilikuvana ( en ollut sitä itse tajunnut, tottunut siihen kun olin) -
minulla todettiin kaikenmaailman neurologisia " vikoja" - kognitiivisissä taidoissa yms ja joo
lapsena olin aika kömpelö - oli asioita joita en oppinut - edes selkäsaunan voimalla -.
Vaadi neuropsykologista tutkimusta, kestää pari tuntia ja voi olla aika rasittava - mutta se kannattaa.
Minun vammani todettiin niin pahoiksi että jäin siltä istumalta pysyvästi työkyvyttömyyeläkkeelle alle viisikymppisenä.
Ihmeteltiin kovasti, kuinka olin siihen saakka edes pärjännyt..
Mukava kun vastasit - mietin tuleeko ainuttakaan vastausta.
Miten pääsit tutkimukseen? Työterveyshuollon kautta? Ja voitko vielä hiueman valaista, miten niin tutkimus oli raskas?
Itse en halua työkyvyttömyyseläkkeelle, koska en ole työkyvytön. Sen sijaan haluaisin, että rajoitteeni otettaisiin huomioon työelämässä kun tyrkätään uusia töitä, On rasittavaa, kun saa jatkuvasti töitä, joista ei mitään ymmärrä. Osan töistä kyllä ymmärrän ja hoidan hyvin eli semmoiset, mitkä ei ole abstrakteja ja jotka eivät vaadi kauheasti lukemista.
Terveyskeskuslääkäri otti asian omakseen,
ensin oli terveyskeskuksen psykologin testit jotka menivät, no jaa, hyvin - hyvin huonosti.
Sitten oli aika omalle lääkärille, joka on niin hyvä ja empaattinen, ettei monia taida olla - hän oli- oma-aloitteisesti tilannut ajan minulle sairalaan pään magneettikuvausta varten
Kun menin uudestaan omalle lääkärille hän kertoi että pääsen tutkimuksiin - ja pääsinkin hyvin nopeasti.
Löydös vain oli varsin ikävä.
Ne neuropsykologian testit - joillekin - kuten minulle olivat rasittavia - sisälsivät kaikenmaailman palikkatestiä, piti muistaa lauseita ulkoa, tehdä erilaisia liikkeitä lääkärin perässä - missä en ihan onnistunut - myöskään -
sitten oli piirustustehtäviä, laskutehtäviä ja nämä " missä maassa olemme, missä kerroksessa olemme, mikä vuosi nyt on ja mikä oli äitisi tyttönimi jotka siinä vaiheessa tuntuivat vähän hoopoilta.
Nämä kaikki - kognitiiviset vaikeudet - abstrakin tajuaminen - kuuluvat neurologisiin vammoihin jos niin saa sanoa.
Kyllä ne on otettava todesta.
Jos oma terveyskeskuslääkäri ei anna lähetettä, käy yksityisellä ja kerro asiasi, pään MRI kuva eli magneettikuva kyllä maksaa maltaita yksityisellä.
Mutta yritä, äläkä anna periksi.
Hyvää jatkoa!!
Kiitos havainnollisesta kuvauksesta. Nyt on vain niin, että en ole muistaakseni koskaan käynyt terveyskeskuksessa eli siellä ei tunneta minua. Ei ole ollut mitään tarvetta, kun on työterveyshuolto isolla yksityisellä lääkäriasemaketjulla ja ihan eri paikkakunnalla. Siksi mietinkin, josko sitä kautta. Työterveyshuolto on tietoinen vaikeuksistani työssä eli että hankalat abstraktit jutut ei onnistu.
Mene työterveyshuoltoon, kyllä neuvovat eteenpäin.
Älä jää murehtimaan, vaan hae apua.
Kirjoittele, miten sinulle menee kun ehdit???
Olin neuropsykologin tutkimuksissa ja hän sanoi että olisi syytä varmistaa neuropsykiatrilla hänen epäilemänsä ADHD. Saa nähdä, antaako työterveyshuolto lähetettä.
Toisaalta en tiedä, mitä merkitystä diagnoosilla on. Olen jo niin vanha korppu, että en voi vaihtaa työpaikkaa enkä ammattiakaan enää (moneskohan kerta se olisi)eli minulla ei ole mahdollista ohjautua töihin, jossa rajoitteni eivät haittaisi niin paljon.
Psykologi väitti, että olen keskivertoa älykkäämpi, mikä kyllä ei mennyt jakeluun. Minun on erittäin vaikea ymmärtää abstrakteja, teoreettisia, käsitteellisiä asioita ja ollut koko elämäni suuria vaikeuksia niiden kanssa. Jos se ei ole tyhmyyttä niin mikä sitten?