Tälläkin palstalla niin paljon haukutaan ja ivataan uskovia ihmisiä. MIKSI ?
Nyt olis aika uskovien nousta esille ja kertoa omia mielipiteitä.
Siis tarkoitan USKOVIA,en uskonnollisia.
Näin pääsiäisen alla mukava keskustella ja vaihtaa mielipiteitä .
Nyt olis aika uskovien nousta esille ja kertoa omia mielipiteitä.
Siis tarkoitan USKOVIA,en uskonnollisia.
Näin pääsiäisen alla mukava keskustella ja vaihtaa mielipiteitä .
Vastaukset 31
Vanhimmat
heidän kanssa nokitusten,niin mikään ei jää epäselväksi.Minä olen jättänyt tuon USKOVIEN ja USKOVAISTEN ivaamisen tällä palstalla kokonaan,sillä
se ei kuulu sivistyneeseen keskusteluun.
vasta hokasit mikä on se sivistys.
olen aina kohdellut kaikkia ihmisiä saman arvoisina,
mutta joukossa saattaa olla yksilöitä jotka nostavat itsensä muita korkeammalle jalustalle,vaikkeivat ole kummempia kuin muutkaan.
olisit ny jostain alottanu jos keskustelua kaipaat mitä muita määräilet kun ei itelläs oo mitää sanottavaa?
vaan kysyn: Voiko kuka hyväänsä käydä tutustumassa ja kuulemassa Vattukylän Rauhanyhdistyksen kirkossa puhuttavaa sanaa ?
En ole sattunut huomaamaan, että he toivottaisivat koko seurakunnan väen tervetulleeksi tilaisuuksiinsa.
Kiinnostaisi tietää.
koko kylän, MUTTA omilla ehdoillaan. Ellet taivu noihin ehtoihin, et ole sinne tervetullut.
Kaikki ovat tervetulleita myös Haapavedelle seuroihin.
Mitähän ehtoja kirjoittaja tarkoittaa?
kertoa, vai onko kielletty puhumasta?
Minun (eikä kenenkään) sanomisia ei kuule kiellä kukaan. Miten edes joku voisi estää? Tämänkin viestin voin kirjoittaa käytännössä nimettömänä. Mikä siis minua estäisi kirjoittamasta?
Suomi on vapaa maa. Tällä(-kin) palstalla vain valitettavasti halutaan uskoa ja kirjoittaa lestadiolaisista sellaisia juttuja, joissa on mahdollisimman vähän totta ja paljon virheellisiä olettamuksia ja väitteitä.
Parempi itse asiassa on, että et mitään ehtoja tällä palstalle kirjoita, koska ne vain valheellisina vääristävät yleistä käsitystä.
kertovat heidän arvomaailmastaan ulkopuolisille. Jokainen tekee havaintoja ja omia johtopäätöksiään.
Lestadiolaiset eivät ole minun havaintoni mukaan kovinkaan valmiita pohtimaan omaa käytöstään vaan hakevat mielellään muista vikoja, kuten sinäkin .
Toisekseen minun havaintoni mukaan lestadiolaiset eivät osaa tai halua kertoa omasta vakaumuksestaan, onko siis ihme, jos on olettamuksia. Katsokaapa joskus peiliin.
poikkeuksellisen asiallisesti. Siispä innostuin vastaamaan viestiisi.
Lestadiolaisten elämä ja toimintatavat puhuvat puolestaan. Lestadiolaisten elämäntapa ja arvot poikkeavat varsin paljon tyypillisestä suomalaisesta elämäntavasta. Ei ole helppoa olla poikkeava. Siksi vakaumuksesta puhumiseen ja kirjoittamiseen esiintyy arkuutta.
Toki lestadiolaisten käytöksessä on paljonkin pohdittavaa. Normaaleja ihmisiä omine heikkouksinemme. Viestissäni syyllistin (siinä yksi minun heikkouteni) mutta en perusteetta. Olen tätä palstaa jonkin verran viimeisen viiden-kuuden viikon aikana lueskellut ja jonkun viestinkin kirjoittanut. Havaintoni mukaan lestadiolaisista kirjoitetaan huomattavan paljon syyllistävään sävyyn, hyvin vähän on positiivisia kirjoituksia.
Viesti, mihin tuossa aikaisemmin vastasin, välitti väärää tietoa lestadiolaisista. Sen tiedon halusin korjata. Seuraavaksi korjasin ehdollisen väitteen, että lestadiolaisia kiellettäisiin puhumasta tai kertomasta. Nyt tällä viestillä sitten yritän paikata sitä, että viestini tuli kirjoitettua syyttävään sävyyn.
Mutta tällaista tämä virheettömäksi luullun lestan elämä on. Suurennuslasin alla.
poikkevat paljon tavanomaisen suomalaisen elämästä, eikä ole helppoa olla poikkeava."
olisipa mielenkiintoista kuulla , mitä tämä tarkoittaa sinun omassa elämässäsi.
mikä siinä on niin vaikeaa?
mutta se ei tarkoita suoraan sitä, että olisi vaikeaa. Minun elämäni ei siis ole vaikeaa. Päinvastoin elän varsin onnellista elämää. Minulla on rakas vaimo ja monta lasta.
Tästä aiheesta kirjoittaminen on haastavaa, koska yhteen viestiin en osaa näkemystäni riittävän hyvin kuvata. Eikä tämä Haapavesi-palsta ole täysin oikea foorumikaan.
Rohkenen kuitenkin kirjoittaa, vaikka pelkoni on, että tämä viestini saatetaan käännetään lestadiolaisia vastaan.
Kirjoitin, että poikkeavana olo ei ole helppoa. Toteamukseni oli siis hyvin yleisluontoinen. Ottamatta kantaa, millä tavoin on poikkeava, on helpompi sulautua massaan kuin erottua.
Muutama oma kokemukseni ja esimerkki. Nämä ei ole sinällään mitään erikoisia vaan minun kokemuksiani. Lestadiolaisen uskon näkemys joissain elämän peruskysymyksissä on toisenlainen kuin tyypillinen suomalainen näkemys.
Suhtautuminen alkoholiin
"Työpaikallani on strategia- ja saunailta. Töiden ja suunnittelupalaverin jälkeen siis menemme ensin syömään. Olen työpaikkani ainoa lestadiolainen. Minua lukuun ottamatta muut ottavat palan painikkeena joko olutta tai viiniä. Minä tilaan vissyveden. Ruoan päälle juomme kahvit. Muut tilaavat kahvin kaveriksi konjakin. Minä haluan kahviini kerman. Molemmilla tilauskerroilla pari työkaveriani hyvin tarkoin seuraavat, "mitä se lesta tilaa". Onneksi enemmistö työkavereistani on fiksuja ja kunnioittavat vakaumustani."
En juo alkoholia ja pidän alkoholin juomista syntinä. Suhtautumiseni alkoholin käyttöön on siis täysin erilainen kuin muilla työkavereillani, joille se on juoma muiden joukossa. En koe elämäntehtäväkseni muuttaa työkavereideni alkoholinkäyttöä. Toisaalta tuskin minusta siihen olisikaan.
Suhtautuminen lapsiin ja ehkäisyyn.
"Meille on tulossa seitsemäs lapsi. Menen kertomaan pomolle, että haluaisin pitää isyyslomaa. Murahdellen hän ottaa tiedon vastaan. Ei enää sitä onnittelua, minkä sain toisesta lapsesta kerrottuani. Työkaverini asiasta kuultuaan kahvilla vinoillen kommentoivat, että ei sun tartte tätä maailmaa yksin täyttää."
Totta se on, että minun ei tarvitse tätä maailmaa vaimoni kanssa täyttää. Emmekä siihen pystykään. Uskomme, että Jumala ohjaa elämäämme ja antaa meille ne lapset lahjaksi, jotka hyväksi näkee. Emme siis suunnittele, milloin on sopiva aika tehdä lapsia. Lestadiolaisten suurista perheistä on kirjoitettu ja keskusteltu paljon. Joka tapauksessa ehkäisyasiassa elämänkatsomukseni poikkeaa "matti meikäläisen" näkemyksestä.
"Mikä siinä on vaikeaa?" oli kysymys edellisen viestin lopussa. Erilaisena olemisessa sinällään mikään ei ole vaikeaa, muttei se ole helppoakaan.
Itse olen nähnyt kaksi asiaa vaikeana.
I. Vaikeaa tai käytännössä mahdotonta on selittää järkevästi uskomiseen liittyviä asioita. Usko ei ole järjen asia.
II. Ei-lestadiolaisille on vaikeaa käsittää se, että lestadiolaiset eivät ole täydellisiä. Hekin tekevät asioita, jotka "ovat syntiä". Uskovaisina haluamme kuitenkin pyytää tekemiämme syntejä anteeksi ja rukoilemme Jumalalta voimia, ettemme uudelleen sortuisi samaan.
Ja tulee tähän listalle kolmaskin vaikea asia, nimittäin kirjoittaa lestadiolaisuudesta. Uskoni, joka on varsin yksinkertainen usko Raamattuun Jumalan sanana, on niin kokonaisvaltainen ja moniulotteinen, että siitä edes kohtuullisen selkeän viestin kirjoittaminen on mahdotonta. Siispä viestini onkin varsin sekava ja katkonainen.
Teille, joita tämä lestadiolaisuus oikeasti kiinnostaa, niin kysykää mieltänne askarruttavista asioista vaan vapaasti tuntemaltanne lestadiolaisilta. Jos ette tunne, niin tulkaa seuroihin. Ei kannata turhaan arkailla. Jos et kehtaa, niin Haapavedelläkin kuuluu Pookista seurat sunnuntaisin klo 17. Jospa sitä kuunneltuasi edes jotkin asiat selviää.
sitä, että TEIDÄN vakaumustanne kunnioitetaan.
Minusta olennaista eivät ole nämä elämäntapakysymykset ,vaan se, että teidän piirissänne ei ole omantunnonvapautta ratkaista näitä asioita.
selittää näkemystäni.
Olen täysin kanssasi samaa mieltä, että elämäntapakysymykset eivät ole sinällään olennaisia. (Viestissäni kuvasin pyynnöstä, miten uskoni näkyy minun omassa elämässäni)
Elämäntapa on seurausta uskostani Jumalaan ja raamattuun Jumalan sanana. Ei siis missään tapauksessa niin, että elämäntapa toisi minulle uskon. Usko tulee pelkästään Jumalan armosta.
Jos omantunnonvapaudella ratkaista näitä asioita tarkoitat sitä, että jokainen voisi uskoa miten haluaa, niin silloin Jumala ja raamattu asettaa rajoituksia omantunnonvapauteen, ei ihmiset. Raamattu ei kuitenkaan opeta siten, että kukin voi uskoa kuten haluaa.
Uskon Raamattuun Jumalan sanana. Tänä päivänä yksilönvapaus on tässä yhteiskunnassa äärimmillään. Luterilainen kansankirkossa opetusa ollaan muuttamassa demokratian mukaiseksi, siis sellaiseksi mihin ja miten enemmistö haluaa uskoa. Jos raamatun opetus hylätään, silloin ollaan "väärällä tiellä"
Uskoa on vaikea ymmärtää ulkoapäin. Järkeilemällä se ei onnistu ainakaan minulta. Raamatussa on ohjeistoa tähän asiaan (http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?ref=Matt. 6:33&rnd=1205959390902)
Raamattu kehottaa ensin etsimään Jumalan valtakunnan. Kun sen on löytänyt, niin sen mukana tulee ymmärrys moniin uskomisen asioihin.
Uskonasiaa ei minun käsitykseni mukaan voi käsittää ellei usko.
Siis moraalikysymyksissä-mikä on oikein/ väärin, mitä on hyvä elämä/ miten tulisi elää -tällä akselilla havaintoni mukaan liikkeessänne ei ole omantunnonvapautta, vaan liike antaa tiukat,yhteiset normit,joissa on pysyttävä.
Minä taas ajattelen, että kun Uusi Testamentti antaa vain kaksi käskyä :rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi ja toisen: mitä tahdot sinulle tehtävän, tee sitä muille..NIIN näitten pohjalta aikuisilla ihmisillä tulisi olla oikeus ja velvollisuus jokaisen omalla kohdallaan sekä valita että vastata tekemisensä itse.
jotka eivät käytä alkoholia ollenkaan tai käyttävät hyvin vähän. Eivät he tee siitä numeroa kuten te.
Syntyvyyden säännöstelyyn teillä on sama kanta kuin roomalaikatolisella kirkolla. Mutta onhan Suomessa paljon helpompi elättää iso perhe kuin Etelä-Amerikan slummeissa, jossa paavi käy julistamassa tätä oppia. Eli en oikein ymmärrä sinun kokemustasi omasta "poikkeavuudestasi".
mitä olen niitä kuullut, löytyy niistä yleensä Jumalan armo ja anteeksiantamus, kuten tietysti pitääkin kaikkien kristillisten yhteisöjen julistuksesta löytyä!! Mutta kun tulee lain vuoro, olen huomannut usein, että saarnataan vain niistä "synneistä", joista te olette vapaat eli juuri alkoholista ja esim. avioeroista .Tämä kuulostaa monesti kovin farisealaiselta, sillä päinvastoin kun oletit, me ulkopuoliset olemme hyvin perillä teidän lempisynneistänne!
se oli vain : olette aina vaatimassa, että TEIDÄN , vakaumustanne kunnioitetaan
että haluan alkoholin käyttämisestä tehdä numeron. Viestissäni kerroin oman kokemukseni ja näkemykseni alkoholiin. Viestissäni lukee, että eivät nämä mitään erikoisia ole, vaan vain minun kokemuksiani tilanteissa, joissa käyttäytymiseni uskovaisena on poikkeavaa valtavirrasta. En siis halunnut tehdä asiasta sen kummempaa numeroa. Tällä viestillä siitä jo sellainen tuli.
Ja jos jatketaan, niin varsin hyvin tiedän, että ihmisillä on varsin erilaisia käsityksia ja tapoja käyttää alkoholia. Vaan tosi harvoin raittiutta missään mainostetaan. Täysraittiista pääministeristämme tämä asia on muistettu mainita yksityiskohtana satoja, jos ei tuhansia kertoja. Miksiköhän???
Syntyvyyden säännöstelyyn liittyen väitän, että Suomessa, siis Suomessa, on varsin poikkeuksellista uskoa siihen, että lapset on Jumalan lahja. Harva ei-lestadiolainen luottaa, uskoo, ottaa lahjana ne lapset, jotka Jumala lahjana antaa. Suurin osa suomalaisista varsin tarkoin suunnittelee lapsilukumäärän ja niiden syntymäajan.
lempisynti. Jotta viestiin vois edes miettiä vastausta, kiinnostaisi tietää, mikä on lestadiolaisten lempisynti.
mielestäni aika reilu yksinkertaistus Raamatusta. Varsin hyvä kylläkin. Olisipa elämä tällä maapallolla mahtavaa, jos kaikki eläisivät noiden kahden käskyn mukaisesti.
Itse en ole kokenut lestadiolaista liikettä siten, että se asettaisi minun elämälleni tiukkoja normeja tai rajoittaisi minun omantunnonvapautta. Päinvastoin uskoni antaa varsin hyvän viitekehyksen minun elämälleni.
Paljon enemmän minun "omantunnonvapautta" rajoittaa minun omat heikkouteni ja vajaavaisuuteni ihmisenä, miehenä ja isänä.
Millaisen omantunnonvapauden sinä lestadiolaiseen liikkeeseen haluaisit asettaa?
Toiseksi, miltä kohdin lestadiolaisen liikkeen opetus on ristiriidassa noiden kahden mainitsemasi käskyn kanssa?
esim. sinulle ,joka haluat olla tosissasi. Koska Jumala on luonut myös järjen, ajattele, että osaat soveltaa noita kahta sääntöä elämässäsi ,etkä tarvits minkään, hyvänkään , liikkeen ohjeistuksia. Tämä on mielestäni omantunnon vapautta, ja tässä on mielestäni kristinuskon suuruus.
Jeesushan sanoi , että KAIKKI laki ja profeetat ovat tässä yhdessä säännössä:rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi.
mitä yleisesti olen havainnut liikkeestänne, en aina kohdista sinuun , on vähän hankalaa, kun on tässä vähän tilaa.
Pääministeristä huomaamme, että raivoraittiuskaan ei varjele aviorikoksilta, tai olemasta muuten ikävä lähimmäinen.
Kaikki ihmiset haluavat lapsia, on äärimmäisen harvinainen poikkeusvalita lapsettomuus. Tavalliset vain ottavat huomioon kykynsä vastata ja hoitaa lapsensa, minusta sekin on Jumalan ja elämän kunnioittamista. Jokainen synnyttäjä ottaa taatusti lapsen vastaan suurena ihmeenä , onnellisena ja kiitollisena.
Tämä ei nyt ole haukkumista , eikä vinoilua, vaan toisen näkökulman esilletuomista.
haittaa muu kuin juuri tämä omantunnonvapauden puute. Jos aikuisille ihmisille annetaan kovin yksityiskohtainen normisto , tulee vähän sellainen lapsellinen olo, kuin tarvittaisiin partiopukua tai jotain vastaavaa, luomaan identiteettiä, kun ei sitä muuten ole.
Paavalikin sanoi haluavansa , että hänet tunnetaan vain uskostaan ja rakkaudestaan, kun kannattajat alkoivat kovasti kiistellä oppien oikeellisuudesta.
rajoittaminen on tällainen "synti " . Vapauteen Kristus vapautti teidät, älkää antako uudelleen sitoa itseänne orjuuden ikeeseen! Uskonnollakaan ei saa ihmistä orjuuttaa!!
Lempisyntejä , no, ei minulla ole kauheaa tarvetta osoitella teitä eikä muitakaan, mutta onhan tuhoisampiakin syntejä kuin esim. se lasi viiniä hyvän ruuan kanssa. Esim. panettelu, tuomitseminen , selän takana pahan puhuminen, juoruaminen ja leimaaminen, tuomitseminen, omavanhurskaus, ahneus, omanvoitonpyynti, kovuus, lähimmäisten ja perheen laiminlyöminen, henkinen ja fyysinen väkivalta...
listasi "synneistä" on oikein osuva. moniko tuota edes tullee ajatelleeksi, kun syyttelee toisia, etsii vikoja muista jne.
kukaan rajoittaa. Uskosta kumpuavan elämäntavan voi toki sellaisena nähdä. Minä en vain koe niin, kuten jo aikaisemminkin kirjoitin.
Tämä palsta ja kirjoittaminen on todella haastava tapa keskustella näin syvällisistä asioista. En osaa kirjoittamalla kuvata sitä, mitä tuntoja ja ajatuksia haluaisin sinulle välittää. Asiasta olisi paljon selkeämpää jutella vaikka kasvotusten.
Joka tapauksessa koen olevani uskovainen, elän Jumalan valtakunnassa, jossa minua rakastetaan sellaisena kuin minä olen. Haluan elää Raamatun opetuksen mukaista elämää, mutta moniin listaamiisi synteihin olen langennut. Omatuntoni on ollut "kipeä". Olen halunnut niistä tehdä parannusta, siis (parantaa tapaani) ja pyytää niitä anteeksi, esimerkiksi sellaisilta ihmisiltä, joita olen loukannut.
Jotkut synnit on sellaisia, jotka eivät suoraan loukkaa ketään. Omatuntoani ne vaivaavat. Olen niitä syntejä pyytänyt Jumalan valtakunnasta (siis toisilta uskovaisilta) anteeksi. Minulle on Jumalan valtakunnasta ne annettu anteeksi. Olen Jumalalta rukoillut voimia välttää lankeamasta niihin uudelleen. Kirjoitettuna tämä voi kuulostaa kovin teennäiseltä, mutta rohkenen silti kirjoittaa näin.
Kun minulle on annettu syntini anteeksi, minun sydämelleni ja omalle tunnolle tulee sellainen Jumalan rauha, mitä en osaa kirjoittamalla kuvata. Sydämestäni toivon ja rukoilen, että sinäkin sellaista rauhaa sydämelläsi voisit kokea.
Kuunnelkaapa Pooki-seuroja, kokeilkaapa kuunnella ihan avoimella mielellä, ilman ennakkoasennetta.
vilpitöntä uskoasi,mutta taas tuli tämä rauhanyhdistysläinen epäily sinultakin minua kohtaan , eli kumpa sinäkin voisit kokea tätä rauhaa...
Jumalan armo ja rauha virtaa Golgatalta, ei harvaanasutun Suomen rauhanyhdistyksiltä!
viestien vaihdossa sellaiseen kohtaan, joka on vaikea ja joskus jopa ratkaisematon. Asia on oppi Jumalan seurakunnasta, jossa käsityksemme mitä ilmeisimmin poikkeaa. Se asia tuskin tällä palstalla ratkeaa.
En tiedä kuka olet. En voi tietää, oletko sinä ollut sama "sinä" koko ajan tässä viestien vaihdossa. Olen kirjoittanut kuitenkin sinä muodossa. Siihen on kaksi syytä, toinen on se, että viestin olen kirjoittanut viestejä kirjoittaneelle henkilölle. Samalla olen myös kirjoittanut sinulle, joka luet tätä viestiketjua.
Edellisen viestin loppu oli minulle vaikea paikka. Kirjoittaessani mietin moneen otteeseen, miten osaisin kirjoittaa Jumalan rauhasta. Päädyin kuitenkin kirjoittaa siten, kuten aikaisemminkin tässä viestienvaihdossa, miltä minusta itsestäni tuntuu ja miten minä uskon. Muuta en osaa kirjoittaa. Se kohta viestissäni ilmeisesti osui johonkin.....
Epäilemättä kenenkään uskoa toivoin vain, että sinä, kuka sitten oletkin, voit kokea sellaista samaa Jumalan rauhaa mitä minä koen.
te lestadiolaiset olette pöyhkeitä uskossanne ja kuvittelette olevanne ainoa Jumalan seurakunta, siinä kohden olette röyhkeydessänne poikenneet Jumalan Sanasta, en tule hyväksymään omatekoisia oppejanne, mutta Jumalan armo onneksi riittää teillekin