Onko kohtalotovereita?
Minulla on aika ajoin järkyttäviä pelkotiloja, jotka alkavat pakkoajatuksilla. Pakkoajatukset vellovat läheisissä ihmisissä, pelkään heille sattuvan jotain töissä, liikenteessä ja kotona, tapaturmien pelko on aina läsnä. Puhelinsoittoja pelkään; jos vaikka ilmoitetaan jotain tapahtuneen jollekin näistä läheisistäni. Soittelen myös läheisilleni usein ja tarkastan onko kaikki hyvin. Joskus jopa yritän rajoittaa heidän tekemisiään, ettei mitään pahaa vain tapahtuisi heille; tämä luonnollisesti nostaa aggressiot toisessa päässä pintaan. Nämä ihmiset ovat omillaan toimeen tulevia aikuisia, joten he eivät ole avun tarpeessa olevia.
Vastaukseksi läheisiltäni olen saanut sen, että minun pitää rajoittaa käytöstäni. Syön lääkkeitä tähän vaivaan, ne auttavat välillä. Saan myös keskusteluapua psykiatrilta.
Töissä pystyn käymään, se onkin henkireikäni.
Haluaisin kuulla selviääkö tästä koskaan, joten jos kohtalotovereita löytyy, niin kirjoittakaa ajatuksianne.
Minulla on aika ajoin järkyttäviä pelkotiloja, jotka alkavat pakkoajatuksilla. Pakkoajatukset vellovat läheisissä ihmisissä, pelkään heille sattuvan jotain töissä, liikenteessä ja kotona, tapaturmien pelko on aina läsnä. Puhelinsoittoja pelkään; jos vaikka ilmoitetaan jotain tapahtuneen jollekin näistä läheisistäni. Soittelen myös läheisilleni usein ja tarkastan onko kaikki hyvin. Joskus jopa yritän rajoittaa heidän tekemisiään, ettei mitään pahaa vain tapahtuisi heille; tämä luonnollisesti nostaa aggressiot toisessa päässä pintaan. Nämä ihmiset ovat omillaan toimeen tulevia aikuisia, joten he eivät ole avun tarpeessa olevia.
Vastaukseksi läheisiltäni olen saanut sen, että minun pitää rajoittaa käytöstäni. Syön lääkkeitä tähän vaivaan, ne auttavat välillä. Saan myös keskusteluapua psykiatrilta.
Töissä pystyn käymään, se onkin henkireikäni.
Haluaisin kuulla selviääkö tästä koskaan, joten jos kohtalotovereita löytyy, niin kirjoittakaa ajatuksianne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
terapiaan tässä ollaan matkalla. Lääkkeetkin auttavat.
moikka,
laita tähän mun oman tarinani copypastettuna, mulla on ahdistus ja pakkoajatukset tuttuja. Toivon tosi paljon, et olosi helpottaisi ja että tuo ahdistus ja pelot lähtisivät pois, tiedän oikeasti miten kamalia ne ovat.
itse olen aikoinani kärsinyt kovastakin masennuksesta ja peloista. Etsin apua kaikkialta ja sain paljon apua eri luontaishoidoista, tässä niitä luontaishoitoja, joita käytin, kun en uskaltanut käyttää masennuslääkkeitä sivuvaikutusten pelossa. tässä kaikki jutut mitä kokeilin:
-mäkikuismaa kannattaa ehdottomasti kokeilla! Netistä löytyy paljon ihmisten kertomuksia, kuinka se on auttanut nousemaan syvästä pahasta olosta, netissä paljon keskustelua mäkikuismasta ja paljon hyviä tarinoita siitä! Olen lukenut paljon, kuinka se on ollut se pelastava oljenkorsi, joka on auttanut, kun masennuslääkkeet eivät ole tai ei ole sivuvaikutusten takia voitu käyttää, eli
sitä ainakin kannattaa kokeilla, josko se voisi auttaa.
-omega 3- sitä saa pellavansiemenöljystä ja kalaöljyistä. Molemmista myös paljon tutkimustietoa ja hyviä kokemuksia. Kannattaa kokeilla jompaakumpaa, molemmissa hyviä rasvahappoja, jotka tasapainottavat ja hoitavat aivoja ja hermojärjestelmää. Sopii hyvin yhteen mäkikuisman kanssa.
-yrteistä kokeilemisen arvoisia ovat myös valeriaana (rauhattomuus, unettomuus, pelot), kärsimyskukka (rauhoittava), avena sativa eli kauranverso (hermoja vahvistava ja rauhoittava). Näitä saa erikseen luontaistuotekaupoista ja on myös paljon luontaistuotteita, jossa useampaa rauhoittavaa yrttiä yhdessä, esim. Relaxor ja Ericamax. Valeriaana on tosi hyvää unettomuuteen.
-Bachin kukkatipat: 38 erilaista kukkatippaa (homeopaattisia), jotka auttavat erilaisiin henkisiin tiloihin, kuten masennukseen, toivottomuuteen, erilaisiin pelkoihin, vihaan, katkertuuteen, itseinhoon jne. Netissä myös paljon Bachin kukkatipoista, kannattaa katsoa. Esim. mustard-uute auttaa syvään, synkkään masennukseen, jossa ei mitään valoa ja cherry plum-uute auttaa kun pelkää tulevansa hulluksi ja järjen ja kontrollin menettämisen pelkoon, kun pelkää tekevänsä jotain kamalaa, jotain mitä ei halua ja star of betlehem auttaa järkytyksiin, traumaattisista kokemuksista toipumiseen ja vaikeista, kamalista tapahtumista toipumiseen. White chestnut-uute on hyvä epätoivottuihin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, vaikka haluaisi ja kuinka yrittäisi, jotka oravanpyörän lailla pyörivät päässä ilman loppua ja red chestnut-uute auttaa kun pelkää hirveästi läheistensä puolesta ja et heille tapahtuu jotain kamalaa, eikä saa hetken rauhaa siitä pelosta (tuli mieleen et ainakin red chestnut ja white chestnut vois olla sulle hyviä tippavalintoja). Tippojen käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa kutakin valittua kukka-uutetta lasilliseen vettä, josta muutama kulaus päivän mittaan. Näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, melkeinpä kaikista, yksi tippapullo maksaa jotain 8-10 euroa.
-ruokavalio. Itselleni on ollut paljon apua, kun jätin kaikki valkoiset viljatuotteet pois ja sokerit ja kofeiinit. Monilla valkoisten vehnäjauhojen poisjättäminen auttaa hurjasti, voi olla keliakia tms, jossa tietty ruoka-aine ei sula elimistössä ja aiheuttaa fyysisiä ja jopa psyykkisiä oireita (monilla jopa skitsofrenia on helpottanut hurjasti ruokavaliomuutoksilla ja tiettyjen ruoka-aineiden poisjättämisellä). Paljon vihanneksia ja hedelmiä ja täysjyväviljoja, kalaa, riisiä, jne. ja tietysti paljon hyviä rasvahappoja ja omegoja (oliiviöljy, pellavansiemenöljy, kalaöljy, seesamöljy ja muut...)
-kokeilin sinkkiä, kun luin että esim. skitsofreenikoille se on auttanut, ja tajusin että ruokavaliossani oli täysi puute sinkistä, aloitin käytön, ja parin kuukauden kuluttua tuntui, että hermot vahvemmat, se jotenkin vahvisti, voimisti ja paransi pelkotiloja ja sitä synkkyyttä, jossa olin. Magnesium on myös hyväksi, näitä kahta mineraalia kannattaa kyllä kokeilla.
-e-pillerit laukaisevat joillakin paniikkihäiriötä, pelkoja, kamalia mielialanmuutoksia, jopa syvää masennusta. Olen kuullut ja lukenut ihmisistä, joilla masennuskin lähtenyt pois e-pillerien poisjättämisellä. Kaikille e-pillerit eivät tietenkään aiheuta näitä, mutta joillekin kyllä, kaikki ovat erilaisia. netissä on myös paljon keskustelua ja kertomuksia tästä.
-musiikki, elokuvat, taide ja kirjoittaminen. Päivittäinen kirjoittaminen ja sellaisen asian tekeminen, joka tuntuu omalta itseltä ja hyvältä.
-sellainen urheilu, josta pitää, vaikkapa kävely tai venyttely tai uiminen, ihan mikä vaan!
-itse mietin elämäntilannettani, ja tajusin etten voi pakottaa itseäni olemaan sellaisissa olosuhteissa, jossa olen vihainen, ahdistunut ja tunnen olevani kuin "loukossa", kuin lintu häkissä, jossa ei voi olla oma itsensä ja seurata "sydämensä ääntä". Lopulta rohkaistuin vapauttamaan itseni siitä, mikä teki minut onnettomaksi ja uskalsin tehdä niitä asioita, joita halusin ja jotka tekivät minut iloiseksi sen sijaan että pakotin tekemään sitä mikä sai minut ahdistuneeks ja onnettomaks.
-lupa haaveilla ja toivoa parempaa huomista. haaveilu oli välillä se, joka piti hengissä...
-kirjoita/ laula/ tee taidetta siitä tuskasta jota koet, joskus kun elämme sen helvetin ja tuskan läpi, se ei jää jumittamaan, vaan siitä jopa voi päästä yli.
-ai niin, ja kokeilin myös aromaterapiaa; neroli ja jasmiiniöljyt ovat hyviä masennuksen- ja ahdistuksen parantajia. Oli siitä aromaterapiastakin apua!
-Tommy Hellstenin kirja "Saat sen mistä luovut" helpotti oloa myös tosi paljon.
pakkoajatus kukkatipoista.
Minusta on hyvä, että "Rebekah" yrittää auttaa muita, kai sitä nyt kaikkea kannattaa edes kokeilla, voihan ne toimiakin.
niin kai niitä sitten käytettäisiin yleisesti psykiatristen sairauksien hoidossa. Yritys hyvä kymmenen jne. Ei rebekka auta muita kuin omaa luontaistuoteliikettään.
Aloitin ketjun parisen viikkoa sitten. Tässä välissä olen pitänyt talvilomaa ja levännyt. Lääkitys on alkanut vaikuttaa, pakkoajatukset ovat siirtymässä taka-alalle. Tällä viikolla pääsen taas keskustelemaan lääkärini kanssa.
Olen lähes 40-vuotias ja kärsinyt pakko-oireista koko ikäni. Lapsena pakko-oireeni olivat toiminnallisia; tarkastamista, käsien pesua, rituaaleja nukkumaan käydessä ym. Aikuisiällä minua alkoivat piinata pakkoajatukset siitä, että jotain pahaa tapahtuu. Lääkitys minulla on olut yli 10v ja aina takapakin tullen annostusta lisätään ja tietyn ajan kuluttua annostus lasketaan ylläpitoannostukseksi. Kyseessä on siis krooninen ahdistuneisuushäiriö, jota tietyt tapahtumat (yleensä muutokset)pahentavat. Välillä menee vuosia pienellä lääkeannoksella ja olo on terve ilman mitään pakko-oireita. Kuitenkin elämässä sattuu niin itselle kuin läheisillekin kaikkea ja se sitten taas vaikuttaa mieleni tasapainoon. Vaikka sairauteni on pahimmillaan kuin helvetti pään sisällä, niin olen tyytyväinen oikeiden lääkkeiden löydyttyä. Lääkärini on myös ollut tukenani jo yli 10 vuotta.
En halua ottaa kantaa luonnonlääkkeisiin sen kummemmin, mutta tämän minun oireiluni kanssa en ehdi lähteä kokeilemaan mitään tippoja, koska tiedän jo tietyn teollisen lääkeaineen auttavan minua. Kun pahin ahdistus on päällä, niin tukeudun tuttuun ja turvalliseen.
Minua alkoi kiinnostamaan, kun sanoit, että joku lääke on auttanut hyvin pakkoajatuksiin. Minulla on myös pakkoajatuksia. Minun pakkoajatukset liittyvät menneisyyteen. Pelkään usein, että asiat on mennyt "pieleen". Tottakai elämässä menee koko ajan joku pieleen, mutta se pitäisi vaan pystyä hyväksymään ja jatkaa ETEENPÄIN. Minä myös usein ajattelen, että aviomieheni olisi muka saanut minusta jotenkin "väärän" kuvan pieleen menneiden asioiden vuoksi.
mikähän se teollinen lääkeaine on?