Kaikkihan alkoi typerästä kiistasta.
Loikoilin mökkirannassa kun vaimo kahautti Alfalla pihaan. Silmäkulmastani
panin merkille että hän ei palannutkaan yksin.
Sovittaessani laseja päähäni, karkasi minulta karkea kirous,- anoppi.
Konkoutuessani jaloilleni, alkoi vaimo kiljua, - Mitä sinä olet tänään täällä
tehnyt? Ruohonleikkurikin on juuri samassa paikassa, mihin sen aamulla työnsin.
- Niin älä vastaa, tiedän kyllä, olet lipittänyt rakasta konjakkiasi ja sepitellyt
typeriä kertomuksiasi!
Tästä illasta ei tuli Helvettiäkään.
Tyynesti kävelin mökkiin, otin pyyhkeen ja konjakin lopun, ja aloin askeltaa
polkua tieheni. Äänet takanani kuulostivat hanhilaumalta.
Päätinkin suunnistaa läheiselle Nuutisen mökille, huonokuntoinen vanhus vietti harvoin aikaansa täällä, lisäksi paikalla sijaitsi upea kallioranta.
Vajaan kilometrin tallusteltuani, riisun hikisen paitani ja valmistauduin sukeltamaan.
Muutama verryttelyliike, kädet eteen ja tyylikäs sukellus.
Onnettomuus tapahtui, koska en tuntenut rantaa kovin hyvin.
Luojan kiitos, käteni olivat eteen ojennettuna.
Rystyset edellä kumautin pääni suureen rantakiveen.
Syvyyttä ehkä puolitoista metriä, nousin horjuen jaloilleni.
Rystyseni vuosivat verta valtoimenaan ja jotain lämmintä valui otsasta nenälleni.
Kompuroin takaisin rannalle ja puistelin päätäni, pitäisiköhän mennä paikattavaksi?
Siemaisin konjakin loppuun, otin kännykkäni ja pyyhkeeni.
Heti aluksi huomasin maiseman jotenkin muuttuneen.
Vanhuksen kalamajasta ei näkynyt jälkeäkään. Synkkä kuusikko, jonka läpi olin
taivaltanut oli muuttunut kymmenmetriseksi taimikoksi.
Puistelin hämmentyneenä päätäni, että veri roiskui. Olinkohan sekaisin?
Polkukin oli hävinnyt, lisäksi puiden takaa pilkotti punainen mökki, jota en ennen
muista nähneeni…
Vähät siitä, nyt oli saatava ensiapua.
Ilokseni huomasin taloa asutun, savukiemura nousi piipusta, ja vanha museoauto
oli pysäköitynä pihaan.
Tölmäsin ajattelematta tupaan. Ketään ei ollut kotona.
Tuvan hellalla porisi kuparinen pannu. Pöydälle oli levitetty päivän Karjalainen.
Jättipahkasta muotoillulla tupakkapöydällä oli avattu Saimaa- laatikko.
Huhuilin, mutta ketään ei kuulunut. Kuitenkin tuvassa oli sellainen tunnelma
että joku oli poistunut juuri tullessani…
Silmätessäni tuvan peiliin, panin merkille että otsassani oli vain noin sentin
mittainen haava, helposti paikattavissa.
Paremman puutteessa kiskaisin Karjalaisesta etusivun, myttäsin sen ja painoin
veriselle otsalleni. Rystyseni olivat lakanneet itsekseen vuotamasta.
Silmäilin siinä samalla ympärilleni.
Mihinkä helvetin kotiseutumuseoon olin eksynyt. Kaikki oli aivan kuin 20- 30
luvulla. Hoippuvin jaloin kurkistelin kaappeihin. Ei ainoatakaan muovipussia.
sinkkipeltisiä sekä keraamisia astioita jauhoille yms. Elintarvikkeille.
Hymähtelin mielessäni pahkakupille ja seinänrakoon laitetulle puulusikalle.
Pedantti Isäntä!
Verenvuodon tyrehtyessä huomasin hyllylle nostetun vanhan radion.
Ihastuin välittömästi. Tunnen hiukan näitä museovehkeitä, tämä yksilö oli nä-
köjään varustettu vanhoilla anodiparistoilla.
Napsautin varovasti radion päälle. Hiljalleen alkoi vihreä silmä hehkua etupanee
lissa. Myhäillen silmäilin radion asteikkoa, tiedättehän nämä;
Hilversum, Motala, Berlin, Oslo, terveisiä ulkomailta.
Suriseva ääni kurottui eetteristä.
- Linnoitustyöt Karjalan kannaksella jatkuvat…
Mitä helvettiä! Ah, tottakai näitä ihania Radion dokumentteja!
Käänsin suhisevaa asemanvalitsinta, ja tunsin kuinka koko maailma piipahteli ja
suhisi korvieni ohitse.
Kunnes tuttu ääni kajahti esiin. Carl Erik Creutz, hänen syvä, luotettava
baritoninsa ei jättänyt sijaa epäilyksille. Komea ääni kertoi; Suojeluskunnan
Pohjanmaan Piiripäällikkö kertoo epävakaasta tilanteesta.
Kas kummaa, jo kahdella kanavalla historiallisia dokumentteja…
Hiljalleen synkkä epäilyksen varjo laskeutui ylleni
Vapiseva käteni pyöritti keltaista pyörönuppia, hikikarpalot valuivat verisen
haavani ohitse.
Onko tämä jotain Pirun pilaa! Äänityslaitteita ei näkynyt missään. Ainoastaan yksi
johto karkasi yksinkertaiseen antenniin.
Tärisevillä käsilläni sain Luxemburgin vihdoin kuulumaan. Suhisevasta, häipyilevästä ohjelmasta ymmärsin Euroopan olevan sotatilassa.
Lysähdin lattialle ja hamusin kännykkäni esille. Ei kenttää.
Jumalauta, mökkini on alle viiden kilometrin päässä mastosta. Kymmeneen vuoteen ei ole kenttää puuttunut…
Mitä helvettiä oli tapahtunut! Olenko siirtynyt ajasta yhtäkkiä 30 luvulle…
Onko tämä joku outo aikajatkumo? Mihin oikein pääni löin?
En ole polttanut kahteenkymmeneen vuoteen kun siirryin tärisevin käsin
Saimaa laatikolle!
Mitä on tapahtunut, missä olen, missä on talon isäntä?
Sielunelämäni tuntien, lähdin hakemaan juotavaa. hetken harhailtuani, löytyi saunasta kiljusaavi…
Kortteli kiljua tinatuopissa, istuin mökin portailla silmäillen museoautoa.
Musta, upea vaunu, korskeat kurakaaret ylväästi pystyssä.
Tietenkin uteliaisuus voitti. Torpedopellin avattuani suora kasi, kynttilöineen irvisti vastaan. Siinä ja siinä etten taputtanut karvaisia käsiäni…
Siinä huomaamatta, ilta kului kuin siivillä. Välillä kävin kuuntelemassa Matti
Jukolan urheiluselostuksia Viipurin kentältä.
Illan isäntä vain viipyi. Radionkin akkumulaattori hiipui hiljalleen.
Hyväksyin vähitellen sen tosiasian, että nyt elettiin vuotta 1939…
Auringon jo sammuessa mailleen, heräsin hituseen viileyteen. Humalani oli haihtunut. Pääni pyöri kuin pössihavukalla. Samassa tuvassa oltiin edelleen.
Isäntä puuttui myös, kuitenkin kuin humalan rajamailta näin partaisen, pieni-
kokoisen miehen harppomassa ylitseni ja nostavan kahvipannun tulelta…
Kotiin oli mieli.
Silmäisin kännykkääni, lähtiessäni oikaisemaan metsäkannaksen poikki. Ei kelloa ei mitään!
Päätin olla viisaampi kuin Hannu ja Kerttu. Leivänmurut minulta tosin puuttuivat…
Mutta tänne halusin takaisin!
Seuraava mielikuvani oli kun vaimoni retuutti minua paidan rinnuksista.
- Täällä se juoppo makaa! säpisi vaimoni. Joku lehti kainalossaan.
- Ja verissäpäin, säesti anopin nasaali ääni
Turhaan yritin selittää näille Feministeille, syrjäyttäneeni aikavyöhykkeen.
Kaikki leimattiin juopuneen horinoiksi.
Seuraavana aamuna palasin takaisin naapurin rannalle.
Lie turha sepustaa, että kyseistä punaista mökkiä ei enää löytynyt.
Kuusikkokin oli entisen mittainen…
Taapersin ristiin rastiin koko kulmakunnan- Turhaan!
Ihminen elää nytkin kahdella eri tasolla. On tämä ja nyt.
On myöskin toinen oleva. Vuosia, satoja sitten tapahtunut, yhä oleva.
Koko ajan, Alituiseen. Sitä vaan ei saa koskaan kiinni.
Useita sukupolvia elää edelleen elämäänsä, samoilla mailla. Toisistaan
piittaamatta.
Meidän maailmamme ei ole ainoa, sen sisällä, tai ulkopuolella on toinen
maailma. Aistimme vaan eivät sitä havaitse.
Minulla oli suuri kunnia käydä menneisyydessä.
Näitä kertoissani mökillä, anopin hirnuva nauru katkesi kuin kanan lento,
tuodessani 27.7.1939 päivätyn Karjalaisen hänen käteensä.
Veren ohella se tuoksui yhä painomusteelle.
Unohtumaton ilta
17
1575
Vastaukset
- Anti- Hande
Aika hyvä Hannu ja Kerttu tarina.
- hande
Tästä puuttui ne klassiset puurolautaset pöydältä...
- Volvoilija
Tästä 8- kohtalainen, toki Volvo- palstalla vähän
parempaan päästään!- hande
Mielestäni se on Volvo mieheltä PALJON.
Painittehan Te sentään ihan eri sarjassa... - Seponseponseppo
hande kirjoitti:
Mielestäni se on Volvo mieheltä PALJON.
Painittehan Te sentään ihan eri sarjassa...Myös Hande osaavan piilov..lun jalon taidon!
- alava maa
Seponseponseppo kirjoitti:
Myös Hande osaavan piilov..lun jalon taidon!
Alavilla mailla hallanvaara!
Alfat äkkiä talliin, etteivät palellu! - V..
Seponseponseppo kirjoitti:
Myös Hande osaavan piilov..lun jalon taidon!
Kun roviolle koko äijä.
- W..
V.. kirjoitti:
Kun roviolle koko äijä.
Kaveri tuossa tuli hämäämään nimimerkkeineen. Huomaathan, että minä käytin V:n jo aikaisemmin. Tämä yhdessä automaattisesti päivittyvän nimenmuutokseni sekä Oulussa sijaitsevan turvatalon kanssa takaa turvallisuuteni. Hevonen on turvallinen eläin, norsu puolestaan kärsivä ja Pinokkio nenäkäs tyyppi.
- hande
W.. kirjoitti:
Kaveri tuossa tuli hämäämään nimimerkkeineen. Huomaathan, että minä käytin V:n jo aikaisemmin. Tämä yhdessä automaattisesti päivittyvän nimenmuutokseni sekä Oulussa sijaitsevan turvatalon kanssa takaa turvallisuuteni. Hevonen on turvallinen eläin, norsu puolestaan kärsivä ja Pinokkio nenäkäs tyyppi.
Kalakukosta menee sekaisin...
- hande
hande kirjoitti:
Kalakukosta menee sekaisin...
Siis naamioitunut Savolaeseks.
Eipä silti, minulla heitä vastaan mitään ole, päinvastoin erittäin huumorintajuista porukkaa. - Y..
hande kirjoitti:
Siis naamioitunut Savolaeseks.
Eipä silti, minulla heitä vastaan mitään ole, päinvastoin erittäin huumorintajuista porukkaa....omasta mielestään. Sikälikin naamioitumisesi on onnistunut.
- hande
Y.. kirjoitti:
...omasta mielestään. Sikälikin naamioitumisesi on onnistunut.
Kukapa Karjalaiset voittaisi? Me osaamme myös nauraa itsellemme!
- 90.
..the aikamatkaaja....=)
- hande
Sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
En ole sentään vielä opetellut lentämään, niinkuin
Intialaisilla fakiireilla on tapana...
- Timppa
Tähänhän lienee tulossa jatkoa.
Tuleehan?- hande
Olen hölmöillyt mökillä ihan riittämiin.
Eli sinne ei taida nyt viikonloppuna olla asiaa.
Kuitenkin toivo elää, ainahan voin kiusata tuliluontoista vaimoani, ehkäpä hän huitaisee
minua lankulla päähän... - ...
...
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6518000Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672289Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332203- 1471779
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi271270Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511243Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1111169Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65850Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.59821Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7756