Ne on sitten yo-kirjoitukset lähes ohi, ja kaikki tavoitteet jääneet saavuttamatta. Olen normaalisti kiitettävän oppilas, ja ottaa suuresti päähän. Tuloksia en ole käynyt kysymässä, mutta paperit saattavat suunnilleen näyttää tältä: EEMMCB, saattaa heilahtaa jopa alas päin. Pelottaa jatko-opiskelujen kannalta todella paljon nyt, vaikka tiedän että yliopistoihin esimerkiksi pääsekoe merkkaa paljon. Paineita kuitenkin asettaa se, kun tuntuu että joka paikassa ihmiset toitottavat miten "minä sain niin ja niin monta ällää ja E:tä, pari hassua M:ää taisi eksyä joukkoon, mutta ei suinkaan yhtään C:tä!"... väkisin sitä alkaa epäilemään, että eikö todellakaan ole enää ketään jolla ei vähintään yhtä ällää ole todistuksessa? Vai onko se niin, että todellisuudessa näitä nollan ällän oppilaita on paljon enemmän, mutta laudaturin saaneet vaan pitävät itsestään enemmän ääntä?
No joka tapauksessa, todella pettynyt olen itseeni.
No joka tapauksessa, todella pettynyt olen itseeni.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kympin tyttöjen yleisin ongelma on se, että arvosanat tulevat sillä, että istutaan kiltisti silmät ammollaan ja tehdään opettaja tyytyväiseksi - kun tämä elämänvaihe loppuu, hanskassa ei ole mitään muuta kuin mielistelevä käytös.
Ylppärit on ensimmäinen etappi anonyymissä vastaustekniikkaan perustuvassa arvostelussa. Voi olla karua pudota pilvilinnoistaan. Jos pyrit yliopistoon, teet kaikki kokeesi noin, ainoastaan osaaminen ratkaisee, alueet ovat laajoja, päteminen ei kannata. Kukaan järkevä ihminen ei istu vertaamassa arvosanojaan toisten arvosanoihin, oikeassa elämässä on muutakin tekemistä. Läpi on läpi ja jos tarvitaan esim. kiitettävä, sen eteen tehdään jumalattomasti töitä.
Lisäksi voi olla hieman karua nyt, mutta tosiasiassa ylppäripapereilla ei ole käytännössä mitään merkitystä, jos ei oma oppilaitos pisteytä kunnolla papereiden perusteella. Itselläni on LEEEEE, eikä kukaan ole ikinä edes vilkaissut todistustani.
Itsellä tuli EEMCB ja yliopistossa ollaan, kun koepistevalinnassa tulin valituksi. Toisin sanoen kirjoituksilla ei ollut (juuri) mitään tekemistä sen kanssa, että pääsin yliopistoon - toki sillä että hallussa oli riittävät perustaidot, mitkä karttui lukiossa. MUTTA kyllä se, että hallitset pääsykoekirjan ja siihen liittyvät tiedot, riittää. Älä huoli.
1. Mikä on kevään päätavoitteesi? YO-kirjoitukset? VÄÄRÄ VASTAUS.
-Kevään päätavoitteesi ovat pääsykokeet. Jos tietää jo, mihin aikoo hakea, kannattaa kirjoitusten sijaan keskittyä ennen kaikkea pääsykoelukemiseen. ELLEI sitten ole hakemassa ulkomaille sellaiseen yliopistoon, johon pääsee pelkillä papereilla (ja mahdollisesti kielikokeella). Suomessa pääsykokeet ratkaisevat. Jos haluat hakea esim. Ruotsiin tai Iso-Britanniaan (tarkoitan hyvää yliopistoa), niin silloin pitää hommata vähintään kohtuulliset paperit.
2. Mitä tulee L:iin, niin niistä on iloa lähinnä stipendien saamisessa ja lakkiaisjuhlissa (että voi esitellä sukulaisille). Sen jälkeen ne ovat - ellet mahdollsesti hyödy niistä haussa - yhtä tyhjän kanssa.
3. Sen voin kyllä sanoa, että kieltämättä esim. mitä itse olen sattunut kuulemaan (opiskelen Helsingin yliopistossa melko suositulla alalla - pääsykoeprosenttien perusteella), opiskelijoilla on aika hyviä YO-papereita ollut. Mutta kuten todettua, niistä ei ole enää haun jälkeen iloa (jos siinäkään). Ylipäänsä ylioppilaskirjoitusten konsepti on mielestäni kehnohko. Yliopistossa tulet viimeistään huomaamaan, miksi.
Täällä puhutaan tenttiarvosanoista, esseistä tai seminaaritöistä. Arvosanoista puhutaan aika harvakseltaan, ainakin omalla alallani. Arvosanat ovat lähinnä yksityisasia - edes tentaattorit eivät todennäköisesti yhtään arvosanaasi muista massan joukosta. Asia onkin niin, että täällä ratkaisevat tutkielmat (ja myöhemmin julkaisut) - ennen kaikkea viimeisin näytteesi. Pro gradusi tarkastaja kyllä muistaa sinut, jos työsi on hyvä.
Tuloksesi ovat selvästi keskitason yläpuolella - paitsi että ethän vielä tiedä, mitkä lopulliset arvosanasi tulevat olemaan. Jos osaamisesi ja ahkeruutesi on samaa luokkaa, pääset varmasti opiskelemaan.
Ota myös huomioon, että arvosanoja voi korottaa, jos ne jäävät mieltä painamaan.
Ihmisistä ja heidän toitotuksestaan ei kannata tässä asiassa välittää. Tuttavapiirisi vaihtuu tulevan vuoden aikana aivan toiseksi. Ja jos vanhempasi ovat pettyneitä, niin olen sitä mieltä, että heidän on jo aika pudota maan pinnalle.
Sinuna en olisi huolissani niinkään arvosanoistani vaan mielialastani ja asenteestani. Ne ratkaisevat usein koko tulevaisuuden.
L:n saa kussakin aineessa n. 5% parhaiten kirjoittaneista. Kuuden L:n tai useamman ylioppilaita valmistuu Suomessa vuosittain noin 20.
Näitä riittää jokaiselle HY:n lääkiksen vuosikurssille noin 10, kullekin TKK:n linjalla noin 6 ja HY:n oikiksen vuosikurssille noin 46. Noin 23 menee HKKK:lle ja noin 6 Hankenille. Tässä oli siis vasta HY:n tilanne.
...Helsingin tilanne
Kuuden L:n ylioppilaita jos valmistuu vain 20, niin keitä sitten oikein jakelet 46 oikikseen? Yhden L:n (tai useamman) kirjoittaneita? No yhden L:n kirjoittaneita varmaan riittää vähän joka paikkaan.
Lisäksi totuus on se, että kaikki parhaat eivät suinkaan hae vain "tuottavimmille" aloille, kuten lääkiskeen, oikikseen ja kauppikseen. Moni ei ole niistä kiinnostunut. Omien kokemusteni mukaan joka alalle riittää näitä L-rivin kirjoittajia, ainakin parhaimmissa yliopistoissa.
...lisätä se hymiö perään... ;) Yliopistoon hakevilla nyt vain sattuu joskus olemaan ihmeellinen käsitys siitä että korkeakouluissa etenkin Helsingissä opiskelisi ainoastaan useamman L:n ylioppilaita. Huhut leviävät etenkin vaikeina mielletyistä aloista. Vaikeimmiksi puolestaan mielletään lähinnä lääkis, HKKK, oikis sekä TKK:n tietyt linjat.
En siis todellakaan ole mikään mielistelevä etupenkin kiltti tyttö mitä ilmeisesti viestin perusteella kuvittelet. Hyvin, hyvin kaukana siitä! Ei kannattaisi vedellä johtopäätöksiä noin innokkaasti, varsinkin kun menee niissä niin pieleen kuin mennä voi.
Kyse on nyt siitä, että olen koko ikäni pärjännyt koulussa ja todella myös tehnyt töitä enkä tosiaankaan keskittynyt kauniisti hymyilemään opettajille. Ei todellakaan kuulu tapoihin. Omat tavoitteet kirjoitusten suhteen oli aika korkealla, ja pettynythän sitä ihminen väkisinkin on kun ei tavotteisiinsa yllä! Älä ala mulle saarnaamaan mistään elämän realiteeteista tai pilvilinnoista, kun en todellakaan niin tyhmä ole ettenkö itsekin osaisi ajatella.
Ja mitä jatko-opiskeluihin tulee, niin se on vaan niin, että lukiolaisille varsin usein nykyään suorasti tai epäsuorasti annetaan kuva, että M-C:n papereilla ei pitkälle pötkitä. En liene ainoa joka tämän takia on saanut stressata.
Saanko kysyä mikä sinua suututtaa tai turhauttaa eniten? Tuloksetko? Jos et ole saanut vielä niitä, huolesi voi olla ennenaikainen.
Jatko-opiskeluun liittyvät mahdollisuudet? Jos olet kuvauksesi mukainen opiskelija, olisin ihmeissäni jos törmäisit ongelmiin jatko-opiskelupaikan saamisessa.
Mielikuvasi papereiden tärkeydestä on osittain harhainen, jos siis tarkoitus ei ole hakea suoraan ulkomaalaisiin oppilaitoksiin ja toivekouluun pääsee muutakin kuin arvosanahaulla.
Toki hyvät arvosanat auttavat sisäänpääsyä, mutta ne eivät sinetöi tai takaa yhtään mitään. Arvosanat kertovat niiden ansaitsijan kyvystä opiskella pitkäjänteisesti -- tätä yliopistoissa usein haetaan, ei mennyttä glooriaa. Jos olet kyennyt hoitamaan lukioaikasi kunnialla loppuun lienee selvää, että myös pääsykokeeseen lukeminen luonnistuu, yo-arvosanoista huolimatta. Ymmärrän silti kyllä, että tavanomaista huonommin suoriutuminen kirpaisee.
Tsemppiä! Toivon oikeasti, että tulokset yllättävät sinut positiivisesti.
Muista olla ylpeä saavutuksestasi. Älä summaa koko lukiossa viettämääsi aikaa yo-kirjoituksiin.
"Arvosanat kertovat niiden ansaitsijan kyvystä opiskella pitkäjänteisesti -- tätä yliopistoissa usein haetaan, ei mennyttä glooriaa."
Jos tarkoitat kirjoitusarvosanoja, niin tuo on kyllä puppua. Ainakin itse luin lähinnä viimeisenä/viimeisinä päivinä ennen koetta - eiköhän se ole aika yleistä. Tuloksena olivat ~eximian paperit. Ja vaikka pitempäänkin lukisi, niin lyhyestä ajasta on kuitenkin kyse.
Pikemminkin lukion päättötodistus kertoo pitemmästä aikavälistä. Siihen tosin taas liittyy monenlaisia ongelmia (vertailtavuus koulujen kesken, aktiivsuuden huomioiminen arvosanassa).
Yliopistossakaan kurssiarvosanat eivät paljon pitkäjänteisyydestä kerro. Mutta onneksi pääasia ovat kuitenkin tutkielmat - kandi ja pro gradu - joita ei sentään yhdessä päivässä käytännössä saa tehtyä (siis jos huomioidaan, että täytyy myös lukea eikä vain kirjoittaa).
Lukioissa todellakin painotetaan ihan väärin kirjoitusten merkitystä yliopistoon pääsyn kannalta. Valitettavaa, mutta totta. Jos lueskelet vähän tämän palstan kirjoituksia aiheesta, huomaat, että todellisuus on todellakin ihan jotain muuta, kuin mitä opot kertovat. Koko ylioppilaskirjoitusjärjestelmä on todella pahasti jälkeenjäänyt sen alkuperäisestä tarkoituksesta.
Olin itse myös tämän opopropagandan uhri, enkä uskaltanut kunnolla hakea yliopistoon, kun luulin etten pääsisi kuitenkaan. Sitten kun viimein uskalsin, niin pääsin. Toivon todella, ettei kukaan abi jättäisi hakematta vain sen takia, mitä opot luulevat tietävänsä kirjoitusten perusteella.
sinulle jää väärää käsitystä.
Olin tyly, mutta tarkoituksella. Ajatuksesi pyörivät selkeästi vielä opettajan tai jonkun muun miellyttämisen ympärillä, koulumaisessa suorittamisessa. Siitä kun pääset eroon, elämäsi vasta aukeaa. Sinussa ei ole mitään vikaa, eivätkä ne ylppärit määritä sinua hyvässä eivätkä pahassa. Älä jää niihin kiinni, vaan mene eteenpäin!
Ylppäriarvosanoilla ei ole elämäsi kannalta tuon taivaallista merkitystä, ei myöskään lukioarvosanoilla. Motivaatio, pitkäjänteisyys, hyvä mäihä yms ratkaisevat sen, miten tulet elämässä menestymään ja sijoittumaan. Pääsykokeet ovat monella alalla aivan tuurista kiinni, todella hyvätkään eivät pääse sisään. Massa-alat kuten lääkis, kauppis, oikis aukeavat, kun tekee tarpeeksi töitä - ei tarvitse olla lähellekään paras.
Ja vielä jatkoa: se, mitä tasokkaasta yliopisto-opiskelusta seuraa; usein ei yhtään mitään, paitsi jos hakee yliopistolle töihin tutkijaksi. Esimerkiksi oikiksessa edelleen suhteilla jaetaan suuri osa työpaikoista, upeita työpaikkoja saavat usein ne, jotka ovat sattuneet ryyppäämään oikeiden ihmisten kanssa tai syntymään oikeaan perheeseen. Kuuden ällän ylioppilas saattaa lopulta nyhjätä tutkijana pätkätöissä, kun A:n paperit kirjoittanut hunsvotti nyhtää tutkijaan verrattuna viisinkertaista palkkaa ja ajelee Audilla. Hunsvottikin on tehnyt yliopistotutkintonsa, mutta ehkä matkailun ja ryyppäämisen ohessa. Hän on vaan sattunut tapaamaan harrastuksissaan jonkun, joka tuntee jonkun.. jne.
Näin se vaan elämä menee..
Ihan kohtuullisen hyvät paperithan sulle on tulossa. Riippuu ihan alasta minne haluat, että kuinka paljon papereilla on merkitystä.
Itse opiskelen Helsingin teologisessa tiedekunnassa. Kirjoitin aikoinani MCCC. Meidän tiedekuntaan voi hyvillä papereilla saada pisteitä, mutta puolet sisälle päässeistä tulee kiintiössä, jossa ei papereita katsota -> pääsykokeessa menestytään paremmin.
Yliopistossa on porukkaa laidasta laitaan, tervetuloa joukkoon!
Mitä välii niillä arvosanoilla on kunhan on kohtalaiset ja päsee opiskelemaan. multa ei olla kertaakaan tultu kysymään yo-kokeiden arvosanoja eikä niistä YLEISESTi mitenkään keksustella ja se ehkä kertoo siitä että niillä ei ole taas mitään tekemistä yo- tai amk- opinnoissa pärjäämisen kanssa. Tiedän ihmisiä joilla hyvät paperit mutta eivät yliopistossa jaksaneet lukeakaan/pärjänneet