Minulle on sanottu että olen ihana ihminen ja minuun on helppo rakastua. Ja niinpä, kaikki naiset joiden kanssa olen käynyt treffeillä ovat rakastuneet minuun ja halunneet enemmän. Tiedän että olen ihan kiva ihminen ja minussa on ominaisuuksia, joita ei joka miehellä välttämättä ole. Mutta ennenkuin auervaaramainen olo iskee niin oikeasti täytyy tunnustaa että huonoja ominaisuuksia on kuten kellä tahansa.
Olen nauttinut treffeistä ja on ollut mukava tutustua kivoihin ihmisiin, mutta se lopullinen kipinä on puuttunut, en ole löytänyt elämäni ihmistä. Lopputulos: katkeroidun varmaan ja elän elämäni yksin.
Olen nauttinut treffeistä ja on ollut mukava tutustua kivoihin ihmisiin, mutta se lopullinen kipinä on puuttunut, en ole löytänyt elämäni ihmistä. Lopputulos: katkeroidun varmaan ja elän elämäni yksin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pöh. Et varmaan yksin jää elämääsi elämään.
Itse olen katkeroitunut lukemattomat kerrat. Tällä hetkellä olen avoliitossa useiden pettymysten, useiden yhden yön juttujen yms yms. jälkeen.
Se tietty kipinä kyllä iskee. Joskus. Muttei sitä voi hakemalla hakea. Katkeroituminen on turhaa, eikä auta eteenpäin elämässä.
Enpä oikeastaan usko, että itsekään kuvittelet lopun elämäsi yksin eläväsi.
Elämä on laiffii ; ) Hyvät loppukesät ja kipinää !
Mä en rakastu, en varmana rakastu. Omaan itse saman ongelman kuin sinä...saan helposti miehen ihastumaan, mutta omat tunteet ovat tiessään..
Oikeasti pidän haasteista, mutta kun olen tytön kanssa treffeillä en leikittele tunteilla, en lupaa mitä en voi pitää. Kun vastapuoli ei anna tarpeeksi kipinää niin omat tunteiden liekit eivät pääse roihahtamaan.
Mutta jos se kaatuukin aina siihen haasteettomuuteen...vastapuolen helppouteen ja siitä mielenkiinnottomuuden tunteeseen. Leikittely toisen tunteilla on väärin.. :)
jos vastapuoli antaa vähemmän kuin mitä itsellä olisi tarjottavana niin ei sitä silloin toista jaksa vetää mukanaan...
Niin tuon olen kuulut aika monta kertaa...
itse en rakastu helposti, itse asiassa olen rakastanut vain kerran elämässäni. Seurustelin monta vuotta (teini-iästä lähtien) ihanan minulle täydellisen miehen kanssa. Hänen kaverit sanoivat monesti että: 'miten hän on onnistunut saamaan noin rakastettavan, ihanan ja mukavan naisen'. Kun sitten suhteemme kariutui hänen rakastuttuaan toiseen naiseen.. sen jälkeen en tuntenut itseäni niin ihanaksi ja ajattelin että nyt minusta tulee vanhapiika, koska tiesin että koskaan en tule keneenkään rakastumaan! Ainut ihminen jota RAKASTIN hylkäsi minut ja toista ei tule koskaan!
Heti kun jäin 'yksin' huomasin miten monet hänen ystävänsä rupesivat katsomaan minua eritavalla. Vaikka olivat he minunkin erittäin hyviä ystäviä. he kehuivat että 'oletpa sinä mukava ja sinun ei varmasti tarvitse kauaa olla yksin....' Olen sanonut heille monesti että ettepä tiedäkkään millainen 'pirttihirmu' olen kotona ;))
Kun kävin ystävieni kanssa baarissa niin monet miehet kysyivät että miten noin ihana nainen saattaa olla vielä sinkku. Kyllähän kehuja on mukava saada... ja eron tuomassa tuskassa ne tuntuivat mukavilta.
Puhelinnumeron tarjoajia riitti ja miehiä jotka oisivat halunneet 'tehdä minusta onnellisen' mutta kukaan ei kiinnostanut yhtään!!!!
Eräs perjantain me sitten menimme sellaiseen paikkaa jossa en ikimaailmassa olisi kuvitellut löytäväni ketään sopivaa...
Sillä sitten eräs 'maalaispoika' karskilla olemuksellaan vein tämän "kauniin"kaupunkilais tytön sydämmen tekemällä yllättävällä ehdotuksellaan... pyytämällä minut saunomaan heille maalle! En koskaan ollut käynyt treffeillä ja jostain kumman syystä suostuin tulemaan vierailulle -ehkä siksi että pyyntö oli niin rehellinen ja ihana;).
En ole hetkeäkään katunut että lähdin elämäni ensimmäisille treffeille... ja rakastuin...
Kun olemme hyöhemmin jutelleet tästä niin tämä 'maalaispoika' oli ajatellut että minä kaupunkilais 'nirppanokka' en varmasti tule ...
mutta minä tulin ja niin kohtas kaksi niin erillaista maailmaa ja tulevaisuus näyttää hyvältä!
ETTÄ EHKÄ SINÄKIN ETSIT KUMPPANIA VÄÄRÄSTÄ PAIKASTA, EHKÄ TAPAILET LIIAN SAMANLAISIA TYTTÖJÄ...
Vaikka naisen kanssa tuntuisi olevan mukavaa ja tuttua ja tuntuu kuin olisi tuntenut kokoikänsä niin se ei riitä. Haluan älyllistä haastetta, naisen tulee olla haastava, yllättävä, inspiroiva ja kuitenkin herkkä. Ehkä pitäisi mennä todellakin kauas pois, uusiin maisemiin ja löytää sieltä...
Sama täällä, kaipaan nimenomaan ÄLYLLISTÄ haastetta mieheltä. Olen tapaillut lukuisia miehiä, mutta joku aina mättää... Tuntuu, että olen aina jotenkin eri maailmassa kun nää miehet... Olen 24 vee ja ollut sinkkuna jo vuoden. Rupeaa jo vähän tökkimään, kun ei millään tunnu kukaan kiinnostavan. Miehet raapii ovella, mutta kun ei natsaa sitten millään. En tunne saavani mitään kunnon fiksua keskustelua aikaiseksi kenenkään miehen kanssa. Olen korkeakoulussa ja tiedän kyllä olevani hyvännäköinen, ja supliikkia riittää... joten mikä mättää... Missä kaikki fiksut miehet??
kun juttelu soljuu itsestään, kun itse aloittaa jutun ja nainen on heti samoilla aaltopituuksilla. Kun kaikkea ei tarvitse sanoa, kun hymy ja nauru on se voide keskustelulle jossa voi antaa parastaan, saada uusia ajatuksia toiselta, pysähtyä miettimään ja heittää niihin jatkoa, mistä syntyy aivan oma juttunsa... Sitä kaipaan.