..ns. "omaa aikaa" ?
Mitäs puuhailette silloin?
Minkäs ikäistä jälkikasvua löytyy? :)
Mulla tyttö 1,5v.
Itse saan yhden illan viikossa itselleni, joskus harvemmin koko viikonlopun. Tulee käytyä välillä ulkona kavereiden kanssa, tai syömässä, leffassa tms. Pian aion hankkia salijäsenyyden jonnekkin, jossa on lastenhoito järjestetty. Saa tyttö nähdä toisia samanikäisiä ja itse pääsee treenaamaan pitkästä aikaa! :)
Mitäs puuhailette silloin?
Minkäs ikäistä jälkikasvua löytyy? :)
Mulla tyttö 1,5v.
Itse saan yhden illan viikossa itselleni, joskus harvemmin koko viikonlopun. Tulee käytyä välillä ulkona kavereiden kanssa, tai syömässä, leffassa tms. Pian aion hankkia salijäsenyyden jonnekkin, jossa on lastenhoito järjestetty. Saa tyttö nähdä toisia samanikäisiä ja itse pääsee treenaamaan pitkästä aikaa! :)
Vastaukset 23
Vanhimmat
se semmoinen oma aika on...? Mulla 2 lasta 1- ja 4-vuotiaat, eikä kukaan ole kyllä mua koskaan mihinkään omille menoille päästänyt.Lapsia on mahdoton saada mihinkään hoitoon eikä mulla niin kova hinku ookkaan että jonkun oikein sitä varten meille palkkaisin. Mies on aina töissä, mutta joskus satunnaisesti ollaan päästy joku lauantai käymään jossain kahdestaan. Omaa aikaa mulla on sitten illalla kun lapset on menny nukkumaan, mutta eipä sillonkaan paljoo muuta voi tehdä kun tuijottaa tölsyä. Oiskin ihana päästä kavereiden kanssa leffaan =(
Mulla on omaa aikaa ma-pe päivisin, kun olen opiskelemassa. Siinä luentojen ja graduntekojen välissä ehtii mukavasti kaupungille ja kahville hetkeksi. Iltaisin ei ole sitten vapaata ollenkaan, ellei sitä järjestämällä järjestä. Viime viikolla olin baletissa ja mies oli kotona. Se on kuitenkin harvinaista, että lähden iltaisin minnekään. Eikä paljon parane elokuussa, kun toinen syntyy.
Olen huomannut, että helpommalla pääsee, kun on kotona lapsen (1,5 v) kanssa tai että jompi kumpi vanhemmista päivystää. Itse kuitenkin tykkään laittaa aina lapsenvahdille ruokaa, siivota kämpän, laittaa kaiken valmiiksi jne. Ja usein maksan vielä jonkun korvauksen. Eli helpommalla pääsee, kun jättää menot väliin.
Urheiluun menee aikaa n. 3-5 krt/vko pari tuntia kerrallaan. Satunnaisesti käyn joskus (harvoin) vkoloppuna esim. viihteellä. Satunnaisesti myöskin käyn joskus yksin kaupassa, kirpputorilla, kaverin luona tms. Mutta usein otan lapsen/lapset mukaan esim. kaverille.. Mies hoitaa lapsia sen aikaa..
Miehen kanssa yhteistä aikaa on ehkä kerran parissa viikossa. Käydään peleissä, kaupassa tms. Ja iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan, on muutama tunti "vapaa-aikaa". Minkä käytän useinmiten sitten kotia siivoten ;D
ole juuri sitä aikaa, kun ei olla töissä vaan kotona omien lasten kanssa?
oma-aika on aikaa itselle, lapsen kanssa se on aikaa lapselle ja itselle.
vaatii vanhempiensa ja käytännössä äitinsä huomion vuorokaudet ympäri. Se on äidin elämässä sellaista aikaa.
Sitä ei kestä monta vuotta. Lapsi itsenäistyy vähitellen. Tulee vielä sekin aika, että odotat turhaan lastasi käymään.
Vaikka sainkin esikoiseni jo alta 20-vuotiaana (nyt jo likemmäs 30 ja kaksi lasta) niin kyllä minä olen alusta asti ajatellut, että lapset kuuluvat vapaa-aikaani. En ymmärrä tätä nykyajattelua "ajasta ITSELLE". Minulle lapseni eivät ole rasite ja olen tottunut, että he ovat mukanani kaikkialla. Nyt esikoinen jo jää kotiin välillä, kun mennään kauppaan jne. Ihan omasta tahdosta. Niin äkkiä ne kasvaa =(
Tosin kaipa se sitten jollekin on tärkeää, mutta en minä kyllä sitä ymmärrä, että äidin pitää joka päivä päästä omiin harrastuksiinsa. Mitäs sitten edes teki lapsia, jos ne eivät elämään mahdu. Lapsi on vain kerran lapsi. Ja painotus tällä joka päivä!
ei sovi äidiksi, joka tykkää urheilla ja pitää kunnostaan huolta?! Ei harrastaminen tarkoita sitä, että lapset eivät elämään mahtuisi. Jos on vuorokaudesta 22h lasten kanssa, niin tuskinpa 2 tuntia pelkästään isän kanssa vietettynä on lapsille pahasta. Harrastaminen on henkireikä minulle. Sen avulla olen lapsilleni parempi äiti..
Voi urheilla lasten kanssa?
ei kyllä kahden pienen lapsen kanssa onnistu. Minun mielestäni äitiys ei ole yhtä kuin omien harrastusten lopettaminen. Lapsilla kun on isäkin, joka on aivan yhtä hyvä ja tärkeä vanhempi, kuin äiti. Meillä toimii arki näin.. Jos toiset äitit ei halua/tarvitse omaa aikaa missään muodossa, niin turha kuitenkaan tuomita niitä ketkä sitä(omaa aikaa) tarvitsee, haluaa ja ottaa. Kukin toimikoon parhaaksi näkemällään tavalla..
..lastani rasitteena, päinvastoin! Itsekin jaksan olla vieläkin parempi äiti jos saan illan viikossa "hemmotella" itseäni. Tyttönihän menee nukkumaan kahdeksalta ja jos lähden omiin menoihini kuudelta, niin..
Aamulla hänen herätessään olen taas läsnä. Sitten eletään taas arkea kahdestaan neidin kanssa.
Mielestäni lapsi tarvitsee myös ikäistään seuraa. Olen hoitanut lastani syntymästä saakka kotona ja kontaktit muihin samanikäisiin ovat rajoittuneet kerran viikossa perhekahvilassa käyntiin ja hän on joka kerta ollut innoissaan.
Ulkona käymme joka päivä, mutta eipä ole pihamme leikkipuistossa muita näkynyt päivisin, vaikka asumme alueella, jossa on paljon lapsiperheitä. Lienevätkö sitten hoidossa.
Nyt kun lähden salille, jossa on järjestetty lastenhoito siksi pariksi tunniksi, onkin hienoa, että tyttäreni saa uusia leikkikavereita. Tällainen toiminta myöskin tukee lapsen sosiaalista kasvua.
Et ehkä ajatellut tältä kantilta asiaa? :)
Lapsesi on 1,5 vuotias. Sen ikäinen ei vielä tarvitse ikäistään seuraa.
Ottaako ne ton ikäisiä johonkin ns.lapsiparkkeihin? Voin olla väärässä, mutta minulla on käsitys, että alle 3-vuotiaita ei tuollaisissa paikoissa katsota...
Ja kukin tavallaan. Minä en sitten vaan ehkä halua olla erossa lapsistani...
..löytyi tämmöinen juttu. Kannattaa ehkä tutustua, niin saat tarkemman kuvan tuon ikäisen kehityksestä.
Tiivistelmä 1–2-vuotiaan kehityksestä
Lapsi leikkii jo joitain aikoja itsekseen, mutta haluaa välillä käydä tankkaamassa turvaa vanhemman tai hoitajan sylissä.
Ikäkauden alkuvaiheessa lapsella on usein rajaton itseluottamus ja halu valloittaa maailma. Muutaman kuukauden kuluttua lapsi voi muuttua araksi, vanhempiin takertuvaksi ja alkaa vierastaa perheen ulkopuolisia. Itsevarmuus lisääntyy lähempänä 2-vuotispäivää.
Oma riepu, pehmolelu tai tutti on usein tärkeä unien aikana tai vanhemmista erossa ollessa.
Lapsi pelkää kovia ääniä ja putoamista.
Useat oppivat kävelemään 1½ vuoden ikään mennessä. Käveleminen varmistuu vähitellen.
Kun liikuntataidot kehittyvät, lapsi alkaa kiipeillä, juosta, kurotella ja heitellä tavaroita.
Liikkuvan lapsen turvallisuus on varmistettava.
Lapsi nauttii toisten lasten seurasta, mutta saattaa kohdella kavereita kovakouraisesti.
Suosittuja leikkejä ovat kurkistus- ja taputusleikit, esineen ottaminen ja antaminen sekä leikkilorut ja vähän myöhemmin mielikuvitusleikit.
Mieluisia leluja ovat palikat, perässä vedettävät lelut, pallo, kodin tavarat ja kirjat. 1½-vuotias alkaa kiinnostua nuppipalapeleistä.
Lapsi sanoo yksittäisiä merkitseviä sanoja, jotkut jo yksinkertaisia lauseita.
Puheen kehitystä edesauttaa esineiden nimeäminen, puhuminen ja yhdessä lukeminen.
Lapsi ymmärtää enemmän puhetta kuin tuottaa sitä itse.
Lapsi kasvaa vuodessa n. 10–12 cm ja paino lisääntyy n. 3 kg.
Hampaita puhkeaa lisää. Ikäkauden lopulla niitä on kaikkiaan jo 16–20.
Potalla istumista voi harjoitella, mutta vielä ei tarvitse odottaa kuivaksi oppimista.
Osa lapsista nukkuu kahdet päiväunet, useimmilla toiset unet jäävät pois ennen toista syntymäpäivää.
Lapsi alkaa harjoitella itse syömistä, kupista juomista ja vaatteiden riisumista.
Ikä on sopiva tutista ja tuttipullosta luopumiseen.
Ja noissa mainitsemissasi lapsiparkeissa (riippuen tietenkin salista) hoidetaan lapsia yksivuotiaasta ylöspäin.
Tärkeintähän on se, että lapsella on kaikki hyvin. Se, että aikuinen on paikalla ei valitettavasti aina tarkoita myöskään sitä, että hän olisi "läsnä". Minä ainakin jaksan puuhata paremmin lapseni kanssa kun huolehdin omasta terveydestäni. En usko, että henkinen/fyysinen vireyteni olisi lähellekkään samaa luokkaa jos en olisi kontaktissa kehenkään muuhun kuin omaan lapseeni ja kaupan kassaan. Aikuisen pitäisi harrastaa 30min "hikiliikuntaa" päivittäin ja rattaita työnnellessä en ainakaan minä ole kenenkään nähnyt juoksevan. Harmi, ettei ole esim. talvella joka päivä hyviä ilmoja, koska silloin keksii kyllä jos jonkinlaista tekemistä. Nyt ollaan mummolassa käymässä ja ollaan tehty melkein koko eläintarha lumesta pihalle. :)
Omaa aikaa? Mitä se on, jotian syötävääkö??
Joo. On ollut tosiaan keskiarvona saada ilta itselle oin kolme-neljä kertaa vuodessa :D se "oma aika" minkä saan päivittäin nyhdettyä on muutama minuutti kerrallaan täällä rähinöimässä... nooh, en vain sanoisi omaksi ajaksi sitä. Jos oman ajan kriteeri on se että saa tehdä tietyn ajan mitä haluaa ilman päivystysvelvollisuutta ja jatkuvaa silmiä selässä -efektiä, sanon että se puoli päivää nelisen kertaa vuodessa, hyvällä tuurilla yö siihen päälle.
Katkera? Niin olen.
***
Omaa aikaa saan aina tarvittaessa. Nyt kun tyttö nukkuu kokonaisia öitä ja usein jo klo 19 aikaan käy nukkumaan, aikaa on välillä iltaisin liikaakin! Kotona ollessa illat menee lepäillessä, ompeluharrastuksen olen juuri aloittanut.
Ja sellaiset omat ajat, että menee käymään jossain niin tarvittaessa aina pääsen kyllä. Eipä tuota hirveästi tule missään käytyä, etenkään näin raskaana kun tuo salilla käyntikin on nyt tauolla sen johdosta. Välillä kavereitten luona jne.
Siis herranen aika, herääkö sun lapsesi sitten kolmelta aamuyöllä?! Miten päiväunet? On teillä kyllä melkoiset unet. Kateeksi käy!
Meidän neiti menee unille kymmeneltä ja herää viimeistään kuudelta. Yleensä hän tykkää kyllä herätä viiden pintaan. Päiväunet ovat parituntiset. Neuvolan täti vihjaisi, että jotkut vanhemmathan ne laittavat aamukukkujalle videot päälle ja jatkavat itse uniaan. Jos meillä tekisi sen, niin kämppämme olisi herättyämme tuhannen p:n päreinä. Eikä tyttö edes viihtyisi yksinään.
Teilläpä nukutaan vähän!!!! Luojalle kiitos omat lapset eivät ole koskaan ennen seitsemää sentään herännyt!
Meillä 6-vuotias nukkuu vielä 12 tunnin yöunet. Vuoden ikäisestä eteenpäin samainen poika nukkui 14-15 tuntia putkeen yössä... Toinen lapseni on vasta 2 kk ja nukkuu sekin jo enemmän yössä kuin teidän neiti =) Siis pidemmän pätkän.
Eihän tuo teidän määrä tee kuin 10 tuntia yhteensä ja melkoisen vähän se on lapselle...
Meillä todellakin nukutaan vähän. Viime yö meni hienosti, kun nukuttiin 21.30-06.30. Tuo on megapitkä yö. Tytär on vähäuninen. Vaan luulen, että tuosta vähäunisuudesta on iloa sitten, kun tyttö lähtee tarhaan ja kouluun. Mun äiti on esimerkiksi ollut aina semmoinen, että hän pärjää 7 tunnin yöunilla.
Ottaen huomioon, että tyttö on vasta äsken alkanut nukkua näitä 11-12 tuntisia yöunia niin nautin niistä hyvillä mielin!! :D Eli ei todellakaan herää kolmelta aamuyöllä, vaan yleisimmin kuuden ja seitsemän välillä. Tänään kun mies tuli kuuden jälkeen töistä niin tyttö jo höpötteli jotain hereillä (itsekin satuin heräämään kun ei kestä edes kuutta tuntia yössä ilman wc-käyntiä nyt raskaana) Nousen kyllä ylös silloin kun hän kiljaisee siihen malliin että on noustava. Tarvittaessa mies nousee tai on hereillä tytön kanssa, kuten tänä aamuna valvoi töittensä jälkeen niin että itse nousin puoli yhdeksältä..
Päikkäreitä tyttö nukkuu 1-2h. Ja vaikka nukkuisi ne iltapäivemmällä, niin hän yksinkertaisesti on tosi väsynyt jo seitsemän maissa. Monien kavereitten lapset käy myös myöhemmin nukkumaan, mutta eivät ole sellaisia touhutiinoja kuin meidän neiti, joten vaikuttaisiko sekin että meidän tyttö ei jaksa sen takia valvoa pitempään kun kuluttaa energiaa enemmän kuin toiset..? Eikä se minua haittaa, aikaiset aamuherätyksetkin ovat ihan kiva juttu, en tykkää yleisesti ottaen nukkua turhan pitkään :) Ei tulisi mieleenkään pistää lasta videoitten ääreen ja itse nukkua :O Oli ne tänään isäpuolen kanssa tosin muumien loppua katsoneet, typy oli joraillut lopputunnarin tahtiin :D
Meidänkin yksi lapsi nukkuu vähän, se on yksilöllistä. Alta koulu-ikäisenä nukkui 6-7 h/yö.
Neuvolassa kyllä sanottiin, että pitäisi nukkua enemmän. Mitään neuvoa en kuitenkaan saanut, että kuinka se toteutettaisiin. Ei kai ketään väkisin voi nukuttaa. En kyllä edes ymmärrä, että mikä se ongelma on jos lapsi on kuitenkin pirteä päivällä.
on ollut kun olen käynyt jossain, mihin en ole halunnut lapsia viedä. Parturiin ja lääkäriin esimerkiksi. Muuten mitään "omaa aikaa" en ole tarvinnut, liekö helpot(=terveet ja hyvin kasvatetut) lapset?
Lapsia on 4, joista vanhin on 18v ja nuorin alta koulu-ikäinen.
jolla oletan tässä tarkoitettavan aikaa, jolloin ei kanna välitöntä huoltovastuuta lapsistaan, aina kun haluan. Eli teatteriin, elokuviin, museoon jne pääsen aina kun niin toivon.
Arkipäivisin omaa aikaa on huvittelu opiskelemalla. Sen lisäksi jotakuinkin joka viikonloppu on minulla ja miehellä yksi kahdenkeskinen ilta ja yö, jolloin pienimmät ovat vanhemmilla sisaruksillaan.
Vastaavasti me myös hoidamme lapsenlapsia kumpaakin vähintään yhden yön viikossa jotta heidän vanhempansa saisivat myös kahdenkeskistä aikaa.
lapset ovat 24, 22, 20, 18, 14, 10, 2 ja 1 -vuotiaat.